Gluteenitonta, maidotonta Saksasta?

Olen saanut muutaman vuoden ajan pahoja allergiaoireita viljoista ja siirtynyt gluteenittomiin tuotteisiin. Saksaan muuttaessa vähän jännitti, miten helposti ruokavalion noudattaminen jatkossa onnistuu. Lisäksi maito on aiheuttanut aina enemmän tai vähemmän oireita, joten pyrin myös välttämään/korvaamaan maitotuotteita ruokavaliossani.

Ruokakaupat

Ensimmäiset saksankieliset sanat, jotka opin Saksassa liittyivät viljoihin. Tutkin nimittäin aina kaupassa tuotteiden ainesosaluettelon. Esim. risotoissa, kastikkeissa, karkeissa tai lihatuotteissa on joskus piilogluteiinia, joten tuotteet on hyvä tarkistaa. Sain onneksi huomata, että gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyy, vaikkei yhtä laajasti kuin Suomessa. Gluteeniton shoppailu on usein kuitenkin tuotteiden keräilyä eri liikkeistä ympäri kaupunkia.

Monilla ruokaketjuilla (Edeka, Rewe, Aldi, Lidl) on valikoimassa vähintään gluteenittomia perustuotteita, kuten leipää ja makaronia. Valikoima kuitenkin vaihtelee Saksassa alueittain ja kaupunginkin sisällä myymäläkohtaisesti. Esimerkiksi joistain Lidl:istä en ole löytänyt lainkaan gluteenittomia tuotteita. Jokaisesta Dm:stä (,joka on lähinnä kemikalioliike) olen kuitenkin löytänyt ainakin joitain gluteenittomia tuotteita. Dm ja Edeka myyvät usein ainakin schärin gluteenittomia tuotteita. Olin myös onnellinen, kun löysin Kauflandista Wasan gluteenitonta näkkileipää! Stuttgartin Marktkaufissa on hyvä gluteeniton valikoima, mutta sijainnin vuoksi siellä tulee harvemmin käytyä.

Omassa lähiLidlissä gluteeniton valikoima on vuoden sisällä ilokseni parantunut ja Lidlissä gluteenittomien tuotteiden hinnat ovat kohtuullisia. Vaikka Saksassa (myös Etelä-Saksassa) elintarvikkeet ovat muuten hieman edullisempia kuin Suomessa, gluteenittomat tuotteet ovat Suomen hintatasoa.

Suomessa gluteenittomaan leipomiseen löytyy vaikka mitä. Saksassa sen sijaan sopivia tuotteita saa metsästää. Käytin Suomessa lähes aina Virtasalmen Viljatuotteen  jauhoseoksia ja täältä en ole löytänyt mitään vastaavaa. Kaikki jauhot ovat todella höttöisiä. Olen kuitenkin niillä jotenkin pärjännyt ja leipien, pizzojen yms. leipomiseen olen käyttänyt Lidlin leipäjauhoseoksia.

Maidottomia tuotteita löytyy monipuolisimmin Rewestä ja Edekasta ja isoista tavarataloista (Kaufland, Marktkauf), mutta Lidlkin on alkanut laajentaa pikku hiljaa omaa valikoimaansa. Myös Dm myy maitoa korvaavia juomia. Usein liikkeet myyvät Alpron tuotteita, mutta myös Alnaturan ja muiden merkkien tuotteita. Lähes joka liikkeestä löytyy vähintään soijajuomaa ja jogurtin korvikkeita. Soijakermaa yms. ei ole myynnissä kaikkialla, mutta onneksi löytyy meidän lähiRewestä. Vegaanisiin juustoihin en ole juurikaan törmännyt, mutta en ole niitä kovasti yrittänyt etsiäkään.

Ravintolat

Harmikseni olen huomannut, etten käy kovin usein ravintoloissa syömässä osin erikoisruokavalioideni vuoksi. Koen jokseenkin työlääksi selittää vieraalla kielellä ruoka-ainerajoituksista ja etsiä sopivaa annosta. Monessa paikassa gluteeniton ruokavalio kuitenkin tunnistetaan ihan hyvin ja tarjoilijat ovat valmiita selvittämään sopivia annoksia. Ruokalistoissa on kuitenkaan harvoin allergiamerkintöjä valmiiksi.

Välillä olen etsinyt ravintoloita saksalaiselta keliakiainfo-sivustolta. Söinkin hyvän gluteenittoman pizzan Vinolio CucinaItaliana nimisessä ravintolassa. Heillä on myös erikseen gluteeniton ruokalista. Myös Block haus:lta löytyy erikseen gluteeniton ruokalista, jonka sai pyytämällä.

Lopunperin olen löytänyt aina hyvän annoksen ravintoloissa. Pikaruokaravintoloissa sen sijaan vaihtoehdot ovat usein pelkistetty salaatti tai ranskalaiset. Gluteenittomia tuotteita ei nimittäin ole edes McDonaldsissa. Jos täytyy saada nopeasti vatsantäytettä, ostan yleensä Dönerboxin. Niitä kun saa melkein joka kadunkulmasta. Tosin jos ruokavalio on todella tarkka, se ei ehkä ole vaihtoehto, koska usein samassa pienessä tilassa käsitellään jauhotuotteita.

Maidottomuus sekoitetaan täällä helposti laktoosittomaan. Sen kanssa kannattaa siis olla tarkka, jos haluaa täysin maidottoman annoksen. Ravintolan kasvisruokavaihtoehdotkin sisältävät usein maitotuotteita. Ehkä vegaanisuus ei ole täällä niin yleistä. Laktoosittomia juustoja ja kastikevaihtoehtoja sen sijaan löytyy helpommin.

Paras gluteeniton kokemus

Olen ajatellut, että isoissa kaupungeissa erityisruokavaliot tunnistetaan paremmin ja valikoimat ovat paremmat ja varmaan näin onkin. Sain kuitenkin kokea iloisen yllätyksen vieraillessani Pohjois-Saksassa pienessä Leerin kaupungissa/kylässä. Olin ilmoittanut ruokavaliostani perheelle, jonka luona vierailimme, mutta oletin, ettei siellä kaupoista löydy gluteenittomia tuotteita. Perheen isäntä oli kuitenkin kysynyt paikalliselta leipomolta gluteenittomia tuotteita ja he sanoivat leipovansa tilauksesta gluteenitonta leipää. Niinpä minua odottikin tuore gluteeniton leipä, enkä ole sen jälkeen niin hyvää leipää syönytkään.

Olisi mukava kuulla myös teidän kokemuksia Saksasta ja muualta maailmasta sekä toki saada uusia vinkkejä. Vaikka tarjontaa on löytynyt kohtuullisesti, uudet makuelämykset olisivat tervetulleita!

Saksan kielen opiskelu

Ennen Saksaan muuttoa ehdin käydä vain A1.1 kurssin Suomessa. Osasin siis lähinnä vain kertoa vähän itsestäni. Saksan perusteiden opiskelua jatkoin Saksassa ensin itsekseni opiskellen nettiä avuksi käyttäen. Vasta peruskielioppiin ja –sanastoon tutustuttuani saksankielisestä ympäristöstä oli oikein hyötyä. Sitä ennen en vain oikeastaan ymmärtänyt mitään. Perusteisiin tutustuttuani huomasin, että uuden kielen oppii yllättävän nopeasti, kun sitä saa kuulla ja käyttää joka päivä.

Integraatiokurssi

Sain kuulla yhdeltä työkaverilta maahanmuuttajille järjestettävästä integraatiokurssista. Se on maahanmuuttoviraston tukema kurssi, joka pitää sisällään saksan kielen opinnot B1 tasoon asti ja orientaatiokurssin. En pitänyt kiirettä kielikurssin etsimisen suhteen, sillä ajattelin, että pääsen aloittamaan kurssin heti, kun haluan. Integraatiokurssille täytyi kuitenkin hakea ja kurssille pääsyä odottaa. Kurssi on kuitenkin edullisempi verrattuna siihen, että maksaa koko kurssin itse tai valitsee muita kielikursseja.

Hakemus kurssille lähetetään maahanmuuttovirastoon. Eu-kansalaisena on oikeus päästä kurssille, mutta hyväksymiskirjettä täytyy kuitenkin odottaa. Hakemuslomakkeen voi tulostaa maahanmuuttoviraston nettisivuilta. Menin kuitenkin Stuttgartin Welcome Centeriin, josta sain kerralla kaikki infot, apua hakemuslomakkeen täyttämiseen ja kopion passistani hakemuksen liitteeksi. Hyväksymiskirjeen sain noin kuukauden päästä hakemuksen lähettämisestä.

Koulun saa valita vapaasti integraatiokursseja tarjoavien koulujen joukosta. Sain listan kouluista Welcome Centeristä, ja hyväksymiskirjeen mukana oli myös lista, joka näytti lähimpänä asuinosoitettani olevat koulut. Hain kursseja myös Welcome Centerin nettisivujen haulla. Kurssit olivat monessa paikassa täynnä ja pienemmissä kouluissa kurssit alkoivat usein esim. vain kaksi kertaa vuodessa. Päädyin ottamaan kurssin kansanopistolta (volkshochschule), sillä siellä alkoi useampi kurssi joka kuukausi, vaikka kurssit olivat täynnä sielläkin. Ainut tapa ilmoittautua kansanopiston kursseille oli mennä paikanpäälle jonottamaan ilmoittautumisaikana. Mukaan tarvitsi hyväksymiskirjeen ja passin. Jonottaessa pääsin kuitenkin tekemään placement-testin, jolla katsottiin, miltä kielitasolta voisin aloittaa. Pääsin B1.1 kurssille joka alkoi reilun kuukauden päästä ilmoittautumisestani. Ilmoittauduin samalla B1.2 kurssille ja B1-tason kielikokeeseen. 

Pääsääntöisesti integraatiokurssit ovat aamuisin tai iltapäivisin 4 tuntia 4-5 kertaa viikossa. Muutaman iltakurssin löysin, mutta niitä ei ollut vapaana ainakaan kolmeen kuukauteen kansanopistolla tai muissa kouluissa. Oma kurssini oli tiistai – perjantaiaamuisin 4 tuntia päivässä. Yksi kurssi kesti noin kuukauden.

Ensimmäiset viikot B1 tason kurssilla olivat haastavat, sillä en varsinkaan puheessa ollut vielä sillä tasolla. Myös jotkin kielioppiasiat olivat jääneet välistä, koska olin vain kotona opiskellut. Integraatiokurssi on saksan opiskelua saksaksi, mikä oli myös sinänsä uutta. Aiemmin olen aina opiskellut vieraita kieliä "suomeksi", mutta integraatiokurssilla puhutaan ja kirjoitetaan vain saksaa. Ensimmäisten viikkojen jälkeen pysyin kuitenkin mukana hyvin, ja etenkin puhumisen kannalta kurssi oli todella hyödyllinen. Itseopiskellessa ei tule puhetta kuitenkaan harjoiteltua.

B1.2 kurssi oli lähinnä kertausta ja valmistautumista kielitasokokeeseen. Kielikokeessa oli kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, vähän kielioppia, kirjoitelma ja puheosuus. Kirjallinen osuus tuntui helpolta, mutta puhuminen ja etenkin tentaattorin kysymyksiin vastaileminen vaikealta. Tentin tulokset tulivat postitse noin kuukaudessa tentin tekemisestä. Puheen on oltava B1 tasoa kielitodistuksen saamiseksi, mutta kirjallisessa yksi osio saa jäädä A2 tasolle. Puheen ei onneksi tarvitse olla täydellistä vielä B1 tasolla ja pääsinkin jokaisessa osiossa tälle tasolle.

Koko orientaatiokurssin suorittamiseksi tulee suorittaa myös orientaatiokurssi ja siihen liittyvä koe. Tämän jälkeen on mahdollista saada vielä puolet takaisin summasta, jonka on kursseista yhteensä maksanut.

Yhden kurssin hinta on 199 e ja loppukokeet ovat ilmaiset. Omille B1.1 ja B1.2 kursseille + kielikoe tuli siis hintaa noin 400 e.

Olin tyytyväinen Volkhochschulen opetukseen, ja meillä oli myös mukava opetusryhmä. Ryhmä oli tosin aika iso – yli 20 opiskelijaa. Yksityisissä kouluissa ryhmäkoot ovat yleensä kai pienempiä. Riippuu varmaan paljon myös opettajasta, millaista opetusta saa. Meillä oli opettajan ja kivan ryhmän ansiosta paljon keskustelua, mikä oli mielestäni todella hyvä. 

Menestystä jokaisen kieliopintoihin!

Työt Saksassa

Kielitaidottomana Saksaan muuttaessa ajatus töiden saamisesta tuntui aika mahdottomalta. Suunnitelmana olikin aloittaa ensin kieliopinnot ja vasta perusteiden jälkeen aloittaa työnhaku. Kuitenkin kävikin niin, että sain työpaikan jo ennen kielikurssin aloittamista.

Stuttgartissa on hyvä työllisyystilanne ja ainakin palvelualoille haetaan jatkuvasti uutta työvoimaa. Kauppojen ja ravintoloiden ikkunoissa näkee usein työpaikkailmoituksia, ja palvelualojen työpaikkoja voikin lähteä kyselemään suoraan liikkeistä. Stuttgart on myös etenkin autoteollisuuden kaupunki, mutta kaupungissa on muidenkin alojen suuryrityksiä.

En ehtinyt aloittaa edes vielä työnhakua, kun mieheni kaveri vinkkasi, että HollisterCo:lla on avoimia työpaikkoja. Laitoin netin kautta hakemuksen ja jo seuraavana päivänä sain puhelimitse kutsun haastatteluun – samalle viikolle. Esimiehet ja työntekijät Hollisterilla puhuvat kaikki hyvää englantia, sillä monikulttuurisuus on yksi yhtiön arvoista. Työyhteisö onkin hyvin monikulttuurinen ja englannin kielellä pärjää varastossa työskennellessä. Asiakkaita palvellessa on tietysti hyvä osata saksaa.

Työskentelin Hollisterilla sekä varastossa että myyjänä. Aluksi asiakaspalvelu saksaksi oli vaikeaa, mutta en olisi koskaan uskonut, että voin muutamassa kuukaudessa oppia jo saksaa siten, että pystyn asiakkaita palvelemaan. Tietenkin tein aluksi paljon virheitä, mutta samalla opin kieltä nopeasti, kun pääsin sitä käyttämään. Yritinkin olla armollinen itselleni. Onneksi asiakkaat olivat lähes aina mukavia ja vaihtoivat välillä myös englanniksi, jos en saanut jotain asiaa selvitettyä.

Ennen kuin pääsin aloittamaan työt, täytyi kuitenkin hoitaa monta asiaa. Tarvitsin veronumeron, työeläkevakuutuksen, sairasvakuutuksen ja pankkitilin. Kaupungin asukkaaksi rekisteröityessäni (anmeldung) olin saanut veronumeron automaattisesti postitse, mutta työeläkevakuutuksen suhteen olin aivan pihalla. Työsopimusta ei pystynyt tekemään ennen veronumeroa ja vakuutusnumeroa (,joka liittyi työeläkevakuutukseen). Yritinkin ensin saada vakuutusnumeron liittymällä sairaskassaan, mutta liittyminen oli mahdollista vasta, kun sain työsopimuksen tai jonkin tositteen työsuhteen alkamisajasta. Selvisi kuitenkin, että vakuutusnumeron (versicherungsnummer) saankin eri virastosta. Googlettelin Rentenversicherung ja löysin lähimmän viraston. Tarvitsin mukaan tositteen anmeldungista ja passin ja sain numeron heti mukaani.

Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä virastossa syntymäaikani oli näppäilty väärin ja versicherungsnummer oli virheellinen. Se ei käynyt työpaikan järjestelmään, enkä päässyt aloittamaan töitä. Ilmoitin tästä virastoon, josta sain numeron, mutta he sanoivat vain, että se on väärin, mutteivat voi tehdä mitään asialle. Otin sitten yhteyttä asiakaspalveluun ja sieltä sain sähköpostiosoitteen, johon lähettää tarvittavat kopiot lomakkeista. Oikaisussa menisi vähintään kolme viikkoa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan vastannut s-postiin, joten etsin keskusviraston osoitteen mennäkseni paikan päälle. Siellä selvisi, ettei kukaan ole edes aloittanut tekemään asialle mitään ja menee edelleen vähintään kolme viikkoa. Yritin siinä sitten surkealla saksallani selvittää, että töiden piti alkaa jo viikko sitten, että en voi odottaa enää toista yli kolmea viikkoa. Lopulta virkailija lupasi yrittää hoitaa asian ja sainkin haettua uuden numeron jo seuraavalla viikolla.

Työt aloitin tästä heti seuraavana maanantaina. Päänvaivaa aiheutti vielä se, että tarvitsin pankkitilin ja sairasvakuutuksen ensimmäiseksi päiväksi, mutta en saanut hoidettua näitä asioita ennen kuin sain työsopimuksen, jonka sain ensimmäisenä työpäivänä. Jouduimmekin sovittelemaan siten, että kävin hakemassa työsopimuksen ensimmäisenä työpäivänä ja menin sitten hoitamaan nämä asiat kuntoon. Liityin AOK:n sairaskassaan (krankenkasse) ja avasin pankkitilin BW-pankista. Nämä eivät välttämättä olleet parhaat vaihtoehdot, mutta ainoat, jotka sain järjestettyä tällä hyvin rajallisella aikataululla. Sairaskassoja on paljon ja niiden hinnoissa, palvelussa ja korvauksissa on eroja. Olen kuullut paljon hyvää tk:sta (techniker krankenkasse), mutta omalla kohdalla kaikki on toiminut hyvin AOK:lla ja asiakaspalvelu on aina ollut nopeaa. Bw-pankissa ei ole ollut muuta moittimista kuin hinta. Luultavasti olisin löytänyt hyvän pankin pienemmälläkin kuukausimaksulla.

Kaikki olisi varmaan voinut mennä ihan sujuvastikin ilman tuota vakuutusnumero sählinkiä. Alun jälkeen kaikki kuitenkin sujui ongelmitta ja Hollister osoittautui mukavaksi työpaikaksi saksan opiskelun rinnalle.

Asioiden hoitaminen Saksassa

Anmeldung

Eu-kansalaisena Saksaan muutto on suht helppoa, mutta muutamat asiat on hyvä hoitaa kuntoon jo aluksi. Eu-alueella ei tarvitse oleskelulupaa, mutta täytyy rekisteröityä kaupungin asukkaaksi eli tehdä Anmeldung. Anmeldung tulee tehdä, jos asuu/oleskelee maassa yli 3 kk. Tämä tapahtuu Burgerbürossa eli kaupunginvirastossa.

Anmeldung tulee tehdä 2 viikon sisällä muutosta tai muuten joutuu maksamaan jotain sakkoa. Tämä tarkoittaa nimenomaan muuttoa johonkin asuntoon, eikä päivää, jolloin olet tullut maahan. Olen tosin kuullut, että jotkut ovat tehneet anmeldungin myös asuessaan hotellissa vähän pidempään.

Rekisteröityminen tehdään paikan päällä Burgerbürossa. Lähimmän viraston löysimme ihan googlettamalla. Keskustan virastossa sai kuitenkin jonottaa kauan, aina yli tunnin, joten myöhemmin pyrin suosimaan muita virastoja. Keskustan virastosta löytyi tosin aina joku englantia osaava. Virastoihin pystyy varaamaan myös netistä ajan, mutta en kokeillut, olisiko se onnistunut.

Wohnungsgeberbestätigung

Mukaan tarvitsimme passit, lapun vuokranantajalta ja avioliittotodistuksen. Ensimmäisellä kerralla ei tullut mieleenkään, että avioliittotodistusta tarvittaisiin, joten jouduimme myöhemmin vielä viemään sen. Sekin piti toimittaa kahden viikon kuluttua ensimmäisestä käynnistä virastossa, joten tuli vähän kiire tilailla sitä Suomesta. Sain sen soittamalla maistraattiin ja pyytämällä kansainvälisen avioliittotodistuksen. Ensin Burgerbürossa sanottiin, että todistus tulisi kääntää vielä saksaksi, mutta menin kokeilemaan englanninkielisellä ja lopulta se onneksi kelpasi. Kuulin myöhemmin, että Helsingin maistraatista voisi saada sen suoraan saksaksi. Jos olisin tiennyt, että paperia tarvitaan, olisin ottanut sen mukaan jo Suomesta.

Valmiin pohjan lomakkeelle, jonka vuokranantajan tulee täyttää, löytää ainakin burgerbürosta ja sen voi hakea ihan jonottamatta. Lomakkeet on usein esillä jossain siellä tai sitten voi kysäistä sitä infosta. Se on nimeltään Wohnungsgeberbestätigung. Siihen vuokranantajan kirjaa sen muuttopäivämäärän, josta kahden viikon sisällä tulee anmeldung tehdä. Anmeldung täytyy tehdä joka kerta uudelleen, muuttaessa uuteen asuntoon.

Anmeldungista saa todistuksen, jota tarvitaan muiden asioiden hoitoon, kuten liittymien avaamiseen, pankkitilin avaamiseen, sairaskassaan liittymiseen, veronumeron saamiseksi ja työeläkejärjestelmään rekisteröitymiseen. Se onkin siis ensimmäinen asia, joka tulee hoitaa kuntoon ja sitä kannattaa pitää mukana muita asioita hoitaessa.

Puhelin- ja nettiliittymä

Pienen harkinnan jälkeen päädyimme pitämään Telian Suomen puhelinliittymät. Eu-roaming maksut poistuivat juuri sopivasti ennen muuttoamme, joten meillä oli samat paketit (netti, viestit, puhe) käytössä samoilla hinnoilla kuin Suomessa. Ulkomaille voi kai saada Telialta max 10 GB/kk, mutta meille se riitti sekä Suomessa että Saksassa mainiosti. Jossain sopimusehdoissa lukee, että jos netin käyttö ulkomailla on runsasta ja runsaampaa, kun kotimaassa, saatetaan ulkomaan netinkäytöstä alkaa laskuttamaan erikseen. Meille ei kuitenkaan ole tullut tästä mitään ilmoitusta.

Saksalaisten liittymien nettipaketit vaikuttivat kalliilta ja kuulemamme mukaan nettiyhteydet eivät siltikään toimi kovin hyvin, eivätkä varsinkaan muissa Eu-maissa. Saksalaisen puhelinliittymän etuna olisi ollut tosin se, että se hyväksytään kaikkialla. En esimerkiksi saanut varattua kampaaja- ja lääkäriaikoja netin kautta, koska siihen olisi tarvinnut saksalaisen puhelinnumeron, enkä myöskään saanut vahvistuksia tai muistutuksia mistään varaamistani ajoista. Soittamalla sain kuitenkin kaikki ajat aina varattua. Jollain saksalaisilla on myös liittymässään joku esto, jolloin ulkomaiseen numeroon soittaminen ja viestittäminen ei onnistu, eikä kaikilla ole nettiyhteyttä puhelimessaan.

Meidän onneksemme jokaisessa asunnossa oli jo nettiliittymä ja reititin. Wifi toimikin meillä kotona hyvin ensimmäistä asuntoa lukuun ottamatta, jossa oli niin paksut kiviseinät, että puhelin- ja nettiyhteydet toimivat huonosti. Saksalaisten netti- ja puhelinliittymien kanssa kannattaa olla tarkka, koska olen kuullut, että niiden irtisanominen on vaikeaa. Jotkut liittymät voi sulkea vasta vuoden kuluttua liittymän ottamisesta, joten ehdot tulee lukea tarkkaan.

Saksassa yllätti se, että asioiden hoito tapahtuu useimmiten paikan päälle menemällä ja nettipalveluita on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Myöskään sähköposteihin ei aina saa vastauksia ja huonolla kielitaidolla soittaminen puolestaan oli ja on edelleen tuskallista. Virastoissa englannin kielen taito tuntui olevan enemmänkin poikkeus, mikä vaikeutti asioiden selvittämistä. Sanoisin myös, että Suomessa asiakaspalvelun taso on vähän korkeammalla. En sitten tiedä johtuisiko myös jostain asenteista ulkomaalaisia kohtaan.

Löysin muuten hyvät sivut, joista löytyy paljon tietoa asumisesta Stuttgartista: https://welcome.stuttgart.de/welcomecenter/en/. Tuonne voi mennä myös paikan päälle. Jostain tuolta myös luin, että sen kautta voi saada jonkun vapaaehtoisen mukaan auttamaan asioiden hoidossa.

Kirjoittelen tulevassa postauksessa, mitä käytännön asioita töiden aloittamiseen liittyi.

Asunnon löytäminen Stuttgartista

Stuttgartiin muuton haasteita oli asunnon löytäminen. Etelä-Saksan suuremmissa kaupungeissa, kuten Stuttgartissa, Münchenissä ja Frankfurtissa työllisyystilanne on hyvä ja kaupunkeihin muutetaan työn perässä. Asuntoja on siten rajallisesti, ja asuntojen hinnat ovat korkeat moniin muihin Saksan kaupunkeihin verrattuna. Asunnon löytäminen saattaa siis vaatia vähän kärsivällisyyttä, vaivannäköä ja aikaa.

Etsimme nimenomaan väliaikaista asuntoa kalustettuna, sillä emme halunneet sitoutua asumaan vuotta, kun suunnitelmat eivät olleet vielä niin pitkälle selvillä. Pari viikkoa ennen lähtöä saimme asunnon Stuttgartin keskustan tuntumasta (Stadtmitte) kohtuulliseen hintaan, mutta vain ensimmäisten kahden kuukauden ajaksi. Tämän jälkeen muutimme vielä kolme kertaa vuoden sisällä. Olimme tyytyväisiä jokaiseen asuntoon, vaikka usein muuttaminen ja etenkin asuntojen etsiminen oli vähän rasittavaa. Useampaan muuttoon vaikutti varmasti myös se, ettemme tienneet, kuinka pitkään Saksassa asumme.

Vinkit asunnon hakuun

Esittele itsesi viestissäsi. Koska asunnontarjoajat saavat paljon yhteydenottoja, on tärkeää, että kerrot jo ensimmäisessä viestissäsi lyhyesti vuokranantajaa kiinnostavat tiedot. On hyvä mainita muun muassa kuka olet ja miksi etsit asuntoa.

Etsi asuntoa paikan päällä. Asunnon löytäminen Suomesta käsin oli vielä haastavampaa, sillä meidän kokemuksemme mukaan asuntonäyttöön pääseminen on todella tärkeää. Tapaaminen on tärkeä luottamuksen rakentamiseksi molemmin päin.

Varo huijareita. Asuntonäyttö on tärkeä myös asuntohuijauksien välttämiseksi. Mekin törmäsimme yhteen huijariin, joka asuntonäytöstä kysyessä selitti asuvansa tällä hetkellä ulkomailla. Kovasti kyllä lähetteli kuvia ja yritti asuntoa tarjota. Ennen asunnon ja vuokrasopimuksen näkemistä ei siis kannattaisi alkaa rahaa lähettelemään. Ensimmäisen asunnon vuokran ja vakuusmaksun maksoimme samana päivänä, jona saavuimme Saksaan ja kirjoitimme silloin myös vuokrasopimuksen.

Anna hyvä kuva itsestäsi. Yhtä asuntoa kohden on monta hakijaa, joten sillä on merkitystä, millaisen kuvan annat itsestäsi niin asuntonäytössä kuin muissa yhteydenotoissa. Oman kokemukseni mukaan Saksassa on tärkeämpää kirjoittaa formaalia kieltä kuin Suomessa ja muistaa aina teititellä.

Valmistaudu selvittämään rahatilannettasi. Vuokranantaja saattaa kysyä, miten saat vuokrat maksettua. Olen kuullut, että jotkut vuokranantajat ovat halunneet nähdä jopa työsopimukset, mutta meiltä ei kyllä kukaan kysellyt mitään todisteita.

Kirjoita ja puhu saksaa. Jos osaat saksaa edes vähän, kannattaa sitä käyttää. Saksankielisiin yhteydenottoihin saimme paremmin vastauksia vuokranantajilta. Jotkut vuokranantajat halusivat sopia asuntonäytön ajankohdan mieluummin puhelimitse kuin sähköpostitse, mikä ei kyllä minun saksankielen taidollani onnistunut. Onneksi mies osasi sen verran saksaa, että selviytyi näistä haasteista. Olen huomannut, että saksalaiset arvostavat sitä, että yrittää kommunikoida saksaksi, ja puhuvat sitten vuorostaan englantia, jos ei saksaksi suju.

Etsi myös lähialueiden asuntoja. Kaupungin ulkopuolisilta asuinalueilta voi löytyä asunto helpommin. Esimerkiksi Filderstadt, Leinfelden, Böblingen, Esslingen, Fellbach ja Ludwigsburg ovat tällaisia alueita. Näiltä alueilta on vielä hyvät kulkuyhteydet Stuttgartiin, mutta tietysti kannattaa tarkistaa asunnon sijainti alueella ja kulkuyhteydet www.vvs.de sivuston reittihausta.

Harkitse WG-asumista. WG-asuminen tarkoittaa asumista kämppisten kanssa. Tällaisissa asunnoissa näyttää olevan huoneita jatkuvasti tarjolla esimerkiksi Facebook-ryhmissä. Jos elämän- ja perhetilanne sallii, tällainen asumismuoto voikin olla paras ja kohtuuhintainen ratkaisu. Suuri osa saksalaisista opiskelijoita ja myös työssäkäyvistä nuorista aikuisista asuu wg:issä tai opiskelija-asuntoloissa.

Suomalaisuus voi olla valttikortti. Suomalaisilla tuntuu olevan ihan hyvä maine Saksassa. Ensimmäisen asunnon kohdalla pääsimme todennäköisesti muiden hakijoiden edelle ainoastaan suomalaisuuden ansiosta, sillä edellinen vuokralainen sattui olemaan suomalainen. Suomi osoittautui myös hyväksi small talk –aiheeksi asuntonäytössä.

Mistä etsiä (väliaikaista) asuntoa?

https://www.studenten-wg.de/

https://www.ebay.de/

https://www.airbnb.fi/

https://www.hc24.de/

https://www.immobilienscout24.de/

Facebook-ryhmät (esim. haulla Wohnung, Wg, Wohnungssuche)

Tervetuloa jakamaan omat vinkkinne tai kysymyksenne kommenttikenttään!