Vasta vuosi Suomessa

Noin vuosi sitten tulimme Saksasta takaisin Suomeen.  Muistan, kuinka yritettiin saada tavarat mahtumaan matkalaukkuihin, siivottiin ja yritettiin päättää, mitä viimeisinä päivinä Saksassa vielä tehtäisiin. Huomattiin, mitä kaikkea kivaa piti tehdä, mutta oli jäänyt tekemättä. Elämä Saksassa oli muuttunut vuoden aikana arjeksi, ja nähtävyyksiä ja retkiä tuli tehtyä lähinnä silloin, kun meille tuli vieraita Suomesta. Vaikka syyskuun aikana oli vähän haikeaa hyvästellä ystäviä ja tuttuja paikkoja, odotin jo kovasti läheisten tapaamista Suomessa. Etenkin raskauden suhteen tuntui siltä, että lähipiiri Suomessa odottaa tulevaa vauvaa ihan erilailla kanssani kuin uudet tuttavuudet Saksassa ja oli mukava päästä jakamaan tätä odotusta vähän lähempänä.

Saksassa oli syyskuussa vielä kesäisiä päiviä. Illat alkoivat viiletä ja välillä sateli, mutta päivisin saattoi olla vielä oikein lämmintä. Ne ilmat toivat mieleen ne innostuksen ja jännityksen tunteet, kun saavuimme ensimmäistä kertaa Stuttgartiin ja aloimme tutustua kaupunkiin. Vuosi sitten saavuimme loppukesän tunnelmista syksyiseen ja sateiseen Suomeen. Uusi alku Suomessa ei ollutkaan sitten niin helppo ja mukava kuin olin ajatellut, mutta nyt vuoden päästä voin ilokseni todeta, että viimeinen puoli vuotta on ollut elämäni parasta aikaa.

En ole kaivannut Saksaan, mutta olen iloinnut siitä, että muutamien ystävien kanssa yhteydenpito on säilynyt välimatkasta huolimatta. Ei välttämättä aina kovin tiiviinä, mutta kuitenkin säilynyt siitäkin huolimatta, että elämäntilanteet ovat ehtineet muuttua vuoden aikana. Yhteydenpito on ollut luontevinta niiden kanssa, joiden kanssa tuli muutenkin nimenomaan juteltua paljon. Tutustuin yhteen aivan mahtavaan tyyppiin ja luulin, että yhteydenpito olisi ollut tiiviimpää, mutta se on jäänyt kuitenkin aika vähäiseksi, vaikka edelleen välillä viestitellään. Suurin syy oli ehkä juuri se, että tehtiin paljon kaikkea yhdessä, eikä puhelimessa puhuminen tai viestittely tunnu niin luontevalta. Toisaalta on myös pari ihmistä, joiden kanssa en osannut odottaa yhteydenpitoa, mutta kuulumisia tulee kuitenkin edelleen vaihdettua.

On ollut myös mukava huomata, että saksan kielen taito ei ole kadonnut kokonaan, vaikka kieltä en ole juurikaan käyttänyt vuoteen. Ymmärrän edelleen saksaa jonkin verran ja pystyisin vähän puhumaankin. Sanoja joutuu vähän hakemaan, taivutusmuotoja miettimään ja kielioppi täytyisi kerrata, mutta tuntuu siltä, että aiemmin opitun saisi aika helposti palautettua mieleen. Välillä tekisi mieli puhua saksaa, mutta kynnys puhua on kasvanut. Saksassa oli pakko vaan yrittää rohkeasti huonolla saksalla alusta asti, mutta Suomessa tekee mieli turvautua saksankielisten kanssa vahvempaan yhteiseen kieleen eli suomeen tai englantiin.

Kun tammikuussa vauva mullisti elämämme, ei Saksa ole oikeastaan mahtunut ajatuksiini. Elämä Saksassa tuntuu kaukaiselta ja vaikea uskoa, että vasta vuosi sitten tulimme takaisin. Meidän vauva-arki on ollut niin mukavaa, etten ole kaivannut mitään muuta. Tuo pieni lapsi kuitenkin kasvaa hurjaa vauhtia ja se muistuttaa siitä, että joskus elämään mahtuu taas muutakin kuin äitiyttä. Pikkuhiljaa mieleen onkin hiipinyt kysymys, mikä olisi seuraava seikkailu ja milloin olisi sen aika. Siihen asti on hyvä hetki nauttia tästä hetkestä!

Saksaikävää

Muutto takaisin Suomeen onnistui ihme kyllä samoilla matkalaukuilla ja käsimatkatavaralaukuilla, joilla lähdimme aikanaan Saksaan. Nipin napin saatiin kaikki tavarat mukaan. Meillä ei ollut mitään, millä punnita matkalaukkuja ennen lähtöä, joten jännityksellä odotimme punnitusta kentällä ja rukoilimme, että ei tarvitsisi karsia tavaraa enää siellä. Ihmeen kaupalla toinen matkalaukku painoi 22,5 kg ja toinen 22,8 kg eli molemmat menivät sallittuun 23 kg. Lensimme Stuttgartista Helsinkiin Sas:lla vaihtaen konetta Tukholmassa. Ensimmäinen kone oli vähän myöhässä, ja mietimme, ehdimmekö jatkolennolle, mutta lopulta toinenkin kone oli vähän myöhässä, joten ehdimme hyvin ja matkatavaratkin ehtivät.

Ensimmäinen viikko Suomessa meni sukuloidessa – tosin puolisolla arki koitti heti seuraavana päivänä. Oli tosi kiva päästä jakamaan vauvan odotusta paremmin läheisten kanssa kuin, mitä Saksasta käsin oli pystynyt. En ollut käynyt pitkään aikaan Suomessa, joten paluuta oli odotettu molemmin puolin. Viikon ajan seurailin miehen saksaikävää ja ajattelin välttyneeni siltä kokonaan. Kyllä se kuitenkin vähän iski, kun täytyi aloittaa arki itsekin. Ikävän purkukeinona päätimme listata viisi asiaa, joita ikävöimme Saksasta ja Stuttgartista.

Edullinen kosmetiikka

Huomasin Saksaan muuttaessani, että kosmetiikka on edullisempaa, mutta reilussa vuodessa ehdin unohtaa, että se on niin paljon edullisempaa. Lempituotteikseni muodostuivat esimerkiksi Alverden ripsiväri ja Laveran hiustuotteet, jotka molemmat ovat luonnonkosmetiikkaa ja ainakin osa tuotteista vegaanisia. Suuntasin ostamaan lempparishampoota Tampereella, mutta pullo, joka maksaa Saksassa vain noin 1,80 e maksoikin Tampereella huimat 9 euroa! Alverden tuotteita puolestaan ei taida edes saada Suomesta. Myös jo pitkään käytössä ollut bareMinerals -mineraalimeikkipohja maksaa normaalihintaisena kympin enemmän kuin Saksassa.

Luomu- ja lähiruoka

Saksassa luomutuotteita on hyvin saatavilla joka kaupassa ja myös luontaistuotekauppoja on enemmän kuin Suomessa. Luomutuotteet ovat myös huomattavasti edullisempia kuin Suomessa, joten valinta ei ole yhtä suuri rahallinen investointi. En ollut Saksassakaan silti mitenkään vannoutunut luomuruokailija, mutta valitsin mieluummin luomu- ja lähituotteita, kun niitä oli helposti saatavilla.

Työmahdollisuudet

Insinöörinä mieheni jäi kaipaamaan Saksan lukuisia työmahdollisuuksia. Stuttgartissa on monia isoja firmoja, ja insinööreille kova kysyntä. Stuttgartissa on myös paljon osa-aikatöitä, esimerkiksi asiakaspalvelualoilla, jotka sopivat hyvin opiskelun oheen. Varsinkin saksaa osaavalla työnäkymät ovat tällä hetkellä ainakin näillä aloilla hyvät ja huonollakin kielitaidolla voi aluksi pärjätä. Insinöörien palkat ovat Saksassa Suomea paremmat, mutta asiakaspalvelualoilla sen sijaan lisät ja työolot (esim. tauot) ovat lakisääteisesti Suomea huonommat.

Daimler on Stuttgartissa iso työllistäjä, ja Mersu-museo on vierailun arvoinen, vaikkei autot erityisemmin kiinnostaisi.

Matkustelu

Saksasta on helppo matkustella muihin Keski-Euroopan ja Etelä-Euroopan maihin, sillä välimatkat ovat lyhyitä. Meillä ei ollut autoa, mutta autollakin pääsee näppärästi muun muassa Saksan naapurimaihin. Teimme vuokra-autolla muutaman yön reissun Etelä-Saksaan ja Ranskaan.  Ajoimme ensin alppimaisemiin Itävallan rajalle ja vierailimme Neuschwansteinin linnassa. Sieltä jatkoimme Bodensee -järvelle, joka on iso järvi Saksan, Itävallan ja Sveitsin rajalla. Ajoimme Schwarzwaldin jylhien metsämaisemien läpi Ranskaan ja yövyimme lähellä Colmaria. Takaisin Saksaan tulimme viinitietä pysähdellen ranskalaisissa idyllisissä pikkukylissä.

Stuttgartista ja sen lähikentiltä (Frankfurt, Baden-Baden, München) löytyy myös edullisia lentoja moniin kohteisiin ja lentoajat ovat miellyttävän lyhyitä esim. Etelä-Eurooppaan. Suomesta käsin matkat vaativat enemmän aikaa ja rahaa.

Näkymää Bodensee -järvelle

Stuttgartin mäet

Stuttgartin ydinkeskusta sijaitsee ikään kuin laaksossa ja keskustasta on joka suuntaan ylämäkeä. Jos kauppakassien raahaamisen ylämäessä unohtaa, mäet tekevät kaupungista todella kivan. Mäet mahdollistivat säännölliset iltakävelymme (ja raskaat juoksulenkit) hienoilla näkymillä. Eri puolilla Stuttgartia on erilaisia näköalapaikkoja ihan vain kävelyreittien varrella. Myös esimerkiksi baari-kahvila Teehausista ja Killesbergin tornista on hyvät näkymät. Stuttgartissa on myös maailman ensimmäinen tv-torni, joka toimii näkötornina. Jo U-bahnilla tornille ajellessa näkymät ovat hienot.

Vastapäisellä mäellä näkyy Tv-torni

Eläminen Saksassa vaati totuttelua, kun täytyi oppia toimimaan täysin uudella kielellä ja selvittää, miten asiat Saksassa hoituvat ja toimivat. Reilussa vuodessa ei todellakaan ehtinyt kaikkea omaksua, mutta kuitenkin ehti muodostua tietynlainen arki. Suomen päässä eläminen on periaatteessa tuttua, mutta kuitenkin erilaista kuin Saksassa tai Suomessa aiemmin. Täytyy miettiä taas uudelleen, mitkä meidän kuviot ovat nyt täällä.