Synttäriherkuttelua

Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdilla ja havahduin siihen, että blogi ei ole päivittynyt vielä tänä vuonna, vaikka on jo helmikuu. Ideoita kirjoituksiin on ollut, muttei aikaa viedä niitä loppuun saakka. Olen kyllä edelleen kotona tämän juuri yksi vuotta täyttäneen tytön kanssa, mutta aloin tekemään psykologian aineopintoja avoimessa yliopistossa. ”Vapaa-aika” kuluu siis enemmän tai vähemmän tehokkaasti opiskeluun ja kotitöihin.

Palatakseni tytön 1-vuotissyntymäpäiviin, mietin pitkään, minkälaisen kakun tekisin, jotta kaikki voisivat sitä syödä. En halunnut tehdä sokerisia herkkuja 1-vuotiaalle, vaikka melko pieniä annoksia hän syökin. En halunnut myöskään tehdä kakkua liivatteella ja liivatteetonta kakkua en ehtinyt testata. Pidimme pienet synttärit perhepiirissä, ja meidän lapsemme on ensimmäinen lapsi minun ja mieheni sisaruspiirissä, joten lopulta päätin tehdä kakun erikseen vieraille ja kuppikakkuja synttärisankarille ja toki muillekin.

Tein siis mango-puolukkakuppikakkuja synttärisankaria ajatellen, sillä mango-puolukkamuffinsit ovat maistuneet tytölle hyvin välipalana. Yhdistin näihin hänen toisen lemppari välipalan eli mangorahkan kakkukuorrutteeksi sovellettuna.

Keltainen kuorrutus mangovaahtoa

Mango-puolukkamuffinsit tein Simppeli sormiruokakeittiön ohjeella. Näihin ei tullut muuten kananmunaa, joten nämä voi helposti tehdä vegaanisina. Käytin näissä gluteenitonta kaurajuomaa ja gluteenittomia jauhoja, jotta kaikki voisivat niitä syödä. Laitoin Viljatuotteen vaaleaa jauhoseosta, joka on mielestäni hyvä vehnäjauhojen korvaaja. Jotain höttöisempää jauhoa olisi voinut ehkä laittaa osaksi, jotta muffinit olisivat olleet vielä pehmeämpiä. Sellaisinaan nämä eivät riitä taltuttamaan omaa makean himoa, mutta välipalana nämä ovat maistuneet itsellenikin.

Kuorrutin muffinit maidottomalla mangovaahdolla, johon käytin Alpron soijavispiä, Yosa Greek style kauravälipalaa ja mangososetta. Tästä tuli tosi hyvää! Pursotin vaahdon muffinien päälle ja vaikka koostumus oli vähän löysä pursotettavaksi, niistä tuli silti ihan kivan näköisiä. Kuorrutus täytyy kuitenkin laittaa vasta juuri ennen tarjoilua, jottei se valu ja kostuta muffinivuokia.

Alun perin tarkoitus oli käyttää soijavispin sijaan kookoskermaa, mutta se oli kadonnu ruokakaapista. Soijavispi toimi hyvin, mutta siinä on hieman lisättyä sokeria (3,3g/100ml). Kuorrutin tällä ohjeella 12 kpl muffineja, mutta luultavasti mangovaahtoa olisi riittänyt 24 kpl muffineja, sillä sitä jäi paljon yli.

Maidoton mangovaahto

2,5 dl vispautuvaa kasvikermaa

150 g kauravälipalaa

n. 2-3 dl (sokeritonta) mangososetta

1. Vispaa kasvikerma.

2. Vatkaa joukkoon kauravälipala

3. Lisää mangososetta maun mukaan ja sekoita.

Tämä ohje sopii myös alle 1 vuotiaan herkutteluun, sillä tähän ei tule maitoa, eikä lisättyä sokeria (kun valitsee kookoskerman). Jos teet muffinit gluteenittomina, tarkista kauravälipalan sopivuus ruokavalioon. Suolaisena välipalana tarjosin lohimuffineja myös Simppelin sormiruokakeittiön ohjeen mukaan ja ne maistuivat sekä synttärisankarille, että juhlavieraille.

Meidän vaipat

Ensimmäiset vaipat ostin käytettynä jo ennen vauvan syntymää juurikaan kestoilusta mitään tietämättä. Näillä päästiin osakestoillen alkuun vauvan synnyttyä ja kokeilemaan, mitkä vaipat olisivat ehkä jatkossakin toimiva ratkaisu. Eri vauvoille sopii erilaiset materiaalit, imut ja mallit eri tavoin, joten nimenomaan kokeilemalla löytää parhaiten, mikä oman vauvan kanssa toimii. Ostin vauvan syntymänkin jälkeen osan vaipoista käytettynä, mutta viimeisimmät hankinnat olen ostanut uutena, koska niitä mielestäni parhaita materiaaleja ja malleja ei löytynyt oikeassa koossa oikeaan aikaan käytettynä. Plussaa uutena ostaessa on, että saa valita mieleiset kuosit.

Tytöllä päällä Hahtuvahullun Loisto -taskuvaippa

Vaippoja, jotka vielä mahtuvat meillä on yhteensä 29 kappaletta. Tämä on ollut ihan sopiva määrä kolmen päivän täyskestoiluun. Olen pessyt vaipat kuitenkin yleensä joka toinen päivä, jolloin ne eivät ala haisemaan ja ehtivät hyvin kuivua narulla ennen kuin tulevat taas käyttöön.

Aluksi meillä oli käytössä s-koon sisävaippoja ja kuoria. Ne jäivät kuitenkin nopeasti pieniksi, koska meidän tyttö kasvoi niin hurjaa vauhtia. Siirryttiinkin pian käyttämään yhdenkoon vaippoja -taskuvaippoja ja All-in-one-vaippoja, jotka ovat käytössä edelleen. Yhdenkoonvaippoja saa siis pienennettyä neppareilla, jolloin ne saa istumaan napakasti reisistä pienemmällekin vauvalle. Yhdenkoonvaipat olivat meillä tosi hyvä ratkaisu, koska ensimmäiset puolivuotta tyttö kasvoi niin vauhdilla. Parikuiselle vauvalle vaippa oli kyllä vielä aika leveä ja paksu paketti, mutta tyttöä ei tuntunut häiritsevän.

Kestoilua aloittaessa en osannut yhtään ajatella, mitkä materiaalit olisivat hyviä ihoa vasten tai imuosaksi. Suosikit kuitenkin löytyivät aika nopeasti eri materiaaleja käyttäessä. Tärkein huomio oli, ettei märkäpintaiset vaipat käyneet lainkaan meidän vauvan iholle. Lyhyilläkin vaipanvaihtoväleillä iho ärtyi kastuessaan. Ihoa vasten mielestäni paras materiaali on ollut coolmax-kangas, joka siirtää kosteuden iholta imukerroksiin. Coolmax-kangas on ainakin toistaiseksi pysynyt yhtä pehmeänä pesujen myötä ja kangas puhdistuu helposti. Imumateriaaleina suosin puuvillaa, bambua ja hamppua.

TotsBotsin AIO-vaipat ovat olleet todella hyviä ja helppokäyttöisiä vaippoja. Niitä meillä on sekä vanhempaa Easyfit 4V mallia että uutta Easyfit Star mallia. Uudemmassa imuna on bambujoustofrotee, joka on todella pehmeä ja imukykyinen materiaali. Easyfit Star -malli on ohut vaippa hyvällä imukyvyllä. Vanhemmassa mallissa on imuna jotain bambusekoitetta - ehkä bambuviskoosia ja minkeetä. Vanhempaan malliin olen laittanut lisäimuksi Little Lambin bambu imun. Mukana tuli neppareilla kiinnitettävä lisäimu, mutta se oli paksu ja tönkkö, joten sitä en ole käyttänyt. Vanhemmassa mallissa ihoa vasten tuleva materiaali oli heti ensimmäisen pesun jälkeen aika karhea. Tämä ei ole kuitenkaan haitannut, sillä kummatkin mallit ovat märkäpintaisia, ja olen laittanut Little Lambin ihanan pehmeän kuivaliinan aina ihoa vasten. Kuivaliina oli myös kätevä vaipan suojelija maitokakkavaiheessa, koska varsinkin bambujoustofrotee värjäytyy helposti.

TotsBotsin all-in-one -vaipat

All-in-one vaipat ovat myös nopeimpia laittaa kuivumaan ja ottaa taas käyttöön, kun ei tarvitse taitella ja kerrostaa imuja, kuten taskuvaippojen kohdalla. Toisaalta Easyfit star -malli tarvitsee imukykyisenä vaippana aikaa kuivuakseen eikä kuivu ikinä yön aikana.

Meillä on myös käytettyinä ostettuja jonain vuosina äitiyspakkauksissa olleita vihreitä ja liloja Pilvi-taskuvaippoja ja Rhymetime-taskuvaippoja. Pilvi-vaipoissa ihoa vasten on fleece, joka pitää myös ihon kuivana ja sopi meidän vauvan iholle hyvin. Pesujen myötä fleece kuitenkin nyppyyntyy ja enemmän käytetyt vaipat alkavat olla jo sen verran karheita, että olen laittanut vauvan ihoa vasten pehmeän kuivaliinan. Pilvivaipat ovat muihin yhdenkoonvaippoihin verrattuna matalampaa mallia. Ne ovat käytössä kuitenkin vielä 75 cm tytöllä, vaikka välillä tuntui, että ne eivät enää mahdu. Lapsen ollessa mahallaan, joskus saattaa tulla ohivuotoja mahan puolelta, koska vaippa on jo vähän liian matala. Rhymetime-vaipoissa ihoa vasten tuleva materiaali on muistaakseni polyestermokka, joka on myös kuivaliinakangas. Se tuntuu ihan pehmeältä ja hyvältä materiaalilta ihoa vasten, eikä ole kärsinyt ainakaan vielä pesuissa.

Vasemmalla Pilvi- ja Kiina-vaippoja

Käytettyinä vaippona meille on tullut myös Kiinassa valmistettuja vaippoja. Meillä on Toukka-taskuvaippoja, joissa on bambujoustofrotee ihoa vasten. Nämä ovat hyvän mallisia taskuja ja ahkerassa käytössä kuivaliinan kanssa. Lisäksi meillä on BambinoMion all-in-one vaippoja, joissa ihoa vasten polyestermokka ja imuna mikrokuitu. Mikrokuitu on aika paksu imutehoonsa nähden ja päästää kosteuden takaisin iholle puristuessaan, mutta kotivaippoina nämä ovat olleet ihan käteviä. Meillä on myös Little Lambin taskuvaippoja, jotka on valmistettu Turkissa. Nämä ovat perustaskuja, joissa on fleece ihoa vasten. Fleece on nyppääntynyt aika pahasti, mutta koska nämäkin ovat tulleet meille käytettynä voi olla, että niitä on käytetty jo paljon.

Suomessa valmistetut vaipat olen ostanut uutena M-koon Lempi-taskuvaippaa lukuun ottamatta. Meiltä löytyy Hahtuvahullun L-koon taskuvaiposta sekä Helmi -mallia, että kapeampaa Loisto -mallia. Etenkin nyt, kun tyttö liikkuu enemmän, haarasta kapeampi Loisto-taskuvaippa on luultavasti mukavampi päällä. Myös Lempi-taskuvaippa on kapeampaa mallia. Nämä vaipat ovat haarasta kapeampaa mallia kuin mitkään muut meidän vaipat. Uutena ostetut vaipat olen ostanut tilaustyönä ja ihoa vasten näissä on toiveeni mukaan coolmax.

Hahtuvahullun taskuvaippoja

Meillä on sekä tarrakiinnitteisiä että nepparikiinnitteisiä vaippoja. Enemmän kuitenkin tykkään tarrakiinnitteisistä vaipoista, koska tarralla saa vaipan istumaan vyötäröltä paremmin. Nepeistä jää joskus myös painaumia vauvan ihoon, jos ylijäävä läppä kääntyy ihoa vasten vauvan liikkuessa. Vielä senkin jälkeen, kun tyttö oppi avaamaan tarrat itse suosin tarrakiinnitteisiä enemmän kuin nepillisiä. Etenkin potalle mentäessä nepparilliset vaipat ovat hitaita. Sivunepilliset vaipat ovat kuitenkin kaikista kätevimmät vauvan kanssa, joka ei pysy selällään tai muutenkaan paikallaan vaipan laiton aikana. Jälkiviisaana olisikin kannattanut hankkia kaikki L-kokoiset vaipat sivunepillisinä.

Nyt meidän vaippa-aika alkaa olla jo loppupuolella, kun tämä yhdeksänkuinen on oppinut jo käymään potalla. Vaippoja käytetään kuitenkin vielä varmuuden vuoksi. Pottatreeniaikana sivunepilliset Loisto-taskut ovat osoittautuneet parhaaksi valinnaksi, koska ne on helpoin pukea ja riisua. Seuraavaksi aletaan etsiä myös harkkahousuja.

Ihmeellinen kesä

Kävimme tällä viikolla vauvan kanssa isomummola reissulla maaseudulla. Illan viiletessä vietimme hetken viltillä makoillen ja voi sitä ihmetyksen määrää, kun puun lehdet havisivat tuulessa. Tyttö katseli lehtiä silmät loistaen ja innosta puhkuen. Kyllä tässä maailmassa riittää ihmeteltävää.

"Jumala loi 

tuhannet tähdet taivaalle

ja maat taivaan kannen alle,

auringon päivää valaisemaan,

kuun yöllä tietä näyttämään,

valtavat meret pauhuavat,

kukkulat, vuoret korkeat,

kukkivia kasveja niityille,

linnut lentämään niiden ylle,

puut ja metsän huminan,

eläimillekin antoi hän elämän.

Jumala loi pienen tytön,

jotta olisi joku,

jonka kanssa

Haistaisi niityn kukkien tuoksun,

näkisi ylvään peuran juoksun,

hiljentyisi tuulen huminaan,

lintujen iloista laulua kuulemaan,

valloittaisi vuoret korkeat

ja ylittäisi meret pauhuavat,

jota aurinko päivällä lämmittäisi,

tuhannet tähdet yöllä opastaisi."

Ihania kesäpäiviä jokaiselle!

DIY: Vaunuverho

Tällä meidän pienellä prinsessalla on tapana laittaa unilelu silmien päälle nukahtaessa, ja mun sisko arveli, että ehkä hän tarvitsisi oman pimennysverhon. Äitini tekikin vaunuihin vaunuverhon pimennysverhokankaasta. Enemmin kuitenkin sen vuoksi, ettei harsoviritelmää enää tarvittaisi.

Vaunuverho on tehty pimennysverhokankaan jämäpalasta ja pitsit ommeltu koristeeksi. Ylhäälle on ommeltu kuminauhakuja ja sinne kuminauha. Mietittiin, miten verhon kiinnittäisi, mutta helpointa oli laittaa se sivuilta kiinni pyykkipojilla tuohon vaunujen läppään. Pyykkipojat jäävät kuitenkin piiloon, ja verho on helppo irroittaa. Kuminauhan ansioista se pysyy hyvin tuossa edessä läpän päälllä ilman sen kummempaa kiinnitystä.

Koska verhokangasta jäi vieläkin pieni pala, ompeli äitini pienen pussukan vaunujen sadesuojalle.

Ennen :D

Jälkeen!

Nyt ei vauvan tarvitse siristellä silmiään vaunuajeluilla!

Tätä en tiennyt imetyksestä

Loppuraskaudesta havahduin siihen, että imetykseen voisi valmistautua jo etukäteen, kun toiveissa oli kuitenkin täysimetys. Liityin imetyksen tuen fb-ryhmään ja lueskelin imetyksestä muun muassa Imetyksen tuen nettisivuilta. Huomasin, kuinka vähän itseasiassa tiesin asiasta. Olin ajatellut jokseenkin niin, että vauva tissille ja sitten se joko onnistuu tai ei onnistu. Vaikka ehdin aiheesta lueskella ennen lapsen syntymää, oli imetyksen kokeminen vielä ihan eri asia. Listasin asioita, jotka yllättivät imetystaipaleen alussa.

                                                          

    1.Imetysasentojen haasteellisuus

Tuntuu nyt jälkeenpäin hassulta, miten vaikeaa oli saada vauva hyvään asentoon rinnalle. Aluksi imetin vauvaa vain kyljellään, koska leikkauksen jälkeen se oli paras vaihtoehto. Siinäkin oli haasteena saada vauvan sieraimet vapaiksi. 

Kesti vähän aikaa ennen kuin osasin imettää, missään muussa asennossa. Jalat ja kädet tuntuivat olevan tiellä, vauva oli liian alhaalla tai ylhäällä jne. Ehkä vauvan kasvukin vaikutti siihen, että lopulta hämmästelin sitä, että vauvaahan voin imettää melkeinpä miten vaan.

 

      

      

      2.Tiheän imun kaudet

Ennen synnytystä luin jotain tiheän imun kausista, joina vauva on paljon rinnalla ja tilaa maitoa tulevaan tarpeeseen. Kahden päivän ikäisenä vauvalla oli selkeä tiheä imu, jonka ansiosta maito nousikin seuraavana päivänä kohisten. Vauva oli rinnalla koko yön ja päivän. Imetys oli ihanaa, mutta teki myös kipeää. Hetkeksi tuli myös semmoinen tunne, että olenko mä vauvalle pelkkää ruokaa ja tuleeko lapsi pitämään musta vain ruuan takia. Se hupsu ajatus meni nopeasti ohi ja ymmärsin myös paremmin, että imetyskin on vauvalle ja mulle paljon enemmän kuin syömistä ja syöttämistä. Olin todella ylpeä musta ja vauvasta, kun maito nousi ja vauvan paino lähti huimaan nousuun heti tokasta päivästä.

Seuraavat tiheän imun kaudet ajoittuvat usein 3 viikon, 6 viikon, 3 kuukauden ja 6 kuukauden ikään. Huomasin seuraavan tiheän imun kauden vasta nyt 3 kk ikäisen vauvan kanssa ehkä siksi, että maidon tulo tasaantui vasta 2 kuukauden jälkeen ja siihen asti maitoa tuli yli tarpeen muutenkin.

     3.Rintojen pingotus

Kun maito nousi, rinnat olivat jättimäiset, kipeät ja kovat ja olo oli aika tuskallinen. Tästä olin lukenut, mutten tajunnut, että se myös helpottaa ja olo voi olla myöhemmin jopa ihan normaali, vaikka imetys jatkuisi. Mietin siis hetken, onko mun rinnat koko imetyksen ajan sellaiset vuotavat maitokannut. Pahimmat pakkautumiset hoituivat kylmillä kaalinlehdillä ja lämpimällä suihkulla. Maidon tulo tasaantui kunnolla joskus 2 kuukauden jälkeen. Onneksi olin tässä kohtaa jo lukenut monesti, että ”tyhjistä” rinnoista voi tulla maitoa yhtä lailla riittävästi, Muuten olisin varmaan hätääntynyt, että nyt se maito loppuu.

     4.Maito lisääntyy imettämällä

Oli hyvä tietää, että maito lisääntyy imettämällä. Maitopisaroita tuli jo vähän ennen synnytystä ja huolestuin, että vauvan maidot menee nyt sivusuun. Jotenkin tiedostamattomasti ajattelin, että maitoa on joku määrä ja sitten se voi loppua ainakin siltä päivältä. Hämmästyin siitä, että rinnat osaavat tuottaa maitoa juuri vauvan tarpeisiin sekä määrällisesti, että laadullisesti.

     5.Jälkisupistukset

Ihmettelin, miksi ihmeessä imettäessä sattuu alavatsaan, niin että täytyy kiemurrella. Sitten muistin lukeneeni jälkisupistuksista. Jälkisupistuksia tuli imetyksen aikana vielä viikkoja synnytyksen jälkeen. Ne eivät tuntuneet niin teräviltä kuin synnytyssupistukset, mutta saivat kuitenkin tosiaan vähän kiemurtelemaan. Joillekin niitä ei kai tule ollenkaan.

     6.Maitotulva

Maitoa tuntui olevan aluksi joka paikassa. Liivejä sai vaihtaa usein, jos ei halunnut haista happamalle maidolle. Onneksi olin ostanut useammat imetysliivit. En ollut kuullut suihkutisseistä, mutta huomasin omistavani sellaiset. Juuri kun olin jo rutinoitunut vuoraamaan sänkyni pyyhkeillä ja pesemään suihkun seiniä, maidon tulo kuitenkin tasaantui.

Viimeisenä ja tärkeimpänä: Imetyksen ihanuus

Kaikesta huolimatta nautin imetyksestä alusta asti ja olin todella iloinen, että täysimetys onnistui, kun sitä olin toivonut. Tämä vauvani on mielestäni maailman paras imetettävä. Kaikesta äidin säätämisestä huolimatta, hän oli tyytyväinen, kun pääsi rinnalle ja jaksoi suihkutissejäni, jotka ampuivat maitoa suun täydeltä ja välillä myös naamalle. Hän alkoi pian kiittää maidosta väläyttämällä valloittavan hymyn imetyksen päätteeksi.

Nykyään meidän imetyshetket ovat ihania levollisia hetkiä. Välillä voidaan vähän naureskella kesken syönnin tai kertoilla juttuja toisillemme. Tai ihan vain olla hiljaa lähekkäin. Minulle se on myös hetki pysähtyä ja tyhjentää mieli kaikesta. Imetys on mulle parasta keskittymistä hetkeen ja siihen, mikä on tärkeintä.

Hyvää äitienpäivää minulle!

Tasan vuosi sitten äitienpäivän aamuna saimme tietää, että meille tulee vauva. Uutinen aiheutti tunnevyörynä iloa, innostusta, jännitystä ja hämmennystä. Tuntui uskomattomalta ajatella, että vuoden päästä äitienpäivänä meillä olisi ihan oikea vauva. Vähän pelottikin ajatella asiaa liian konkreettisesti, jos jokin menisikin vielä pieleen. Tänä äitienpäivänä sain onnellisesti herätä se pieni kainalossa, josta vuosi sitten kaksi viivaa raskaustestissä kertoi. Tämänkin aamun tunnelma oli iloinen ja innostunut, mutta jännityksen tilalle on tullut levollisuus ja hämmennys on vaihtunut varmuuteen. Minä olen äiti.

Olin niin monta kertaa elämäni aikana ajatellut, miten onnelliselta tuntuisi saada oma lapsi ja olla äiti, että aloin raskausaikana pelätä, jos äitiys ei tunnukaan siltä, miltä kuvittelin sen tuntuvan. Olin myös kuvitellut sen hetken, kun vauva syntyy ja saan hänet syliini. Kuinka onnellinen olisin ja rakastuisin vauvaan heti täysin. Olinkin vähän pettynyt siihen, etten saanut nähdä vauvani ensi hetkiä ja kun sain nähdä vauvan ensi kerran, olin lääketokkurassa ja todella uninen. Vaikka olin tietenkin onnellinen vauvasta, ei hetki vastannut kuvitelmaani.

Kuitenkin kun muutaman tunnin vielä tokenin synnytyksestä ja pääsin rauhassa tutustumaan vauvaan, sain kokea sen, mitä olin odottanut. Pieni tyttö todella valloitti sydämeni. En ollut osannut edes kuvitella sitä iloa, kun kuuntelee oman pienen tuhinaa ja katselee, kun vauva venyttelee. Ei ole mitään kauniimpaa ja ihanampaa maailmassa kuin oma lapsi.

Synnytyksen jälkeen ja imetyksen alussa kävin läpi monenlaisia tunteita ja välillä pysähdyin miettimään, onko oikein, etten koko ajan ole vain onneni kukkuloilla. Kaikki kuitenkin tasaantui ja tällä hetkellä äitiys on minulle sitä vaaleanpunaisessa kuplassa elämistä, mitä olin odottanut. Ne hetket tekevät niin onnelliseksi, kun lapsi hymyilee ja tuntuu, että sulaa rakkaudesta. 

Toivon, että voisin aina nähdä ja tuntea äitiyden positiivisesti niin kuin nyt, vaikka haasteita varmasti tulee. Toivon myös, etten antaisi pelkojen puhkaista tuota rakkauden kuplaa, jonka suojassa nyt elämme.

”Käännyt minuun päin ja virnistät,

Ja minä tiedän, että ymmärrät,

Vaikket sano vielä sanaakaan.

Silmäsi sen mulle kertovat,

Nuo tummansiniset ja avarat,

samaa salakieltä me puhutaan.

Toivon, että päästä vuosien,

tulet luokseni silloin juoksien,

vaikka omia teitämme jo kuljetaan.

Käännyt minuun päin ja virnistät,

ja minä tiedän, että ymmärrät,

kuinka paljon sinua rakastan.”

Kestovaippatempaus 2019

Osallistuin viime viikonloppuna kestovaippatempaukseen Facebookissa. Tapahtuman tarkoituksena on lisätä kestovaippailun näkyvyyttä jakamalla kuvia ja tarinoita somessa. Blogin pienen hiljaiselon jälkeen ajattelin jakaa tarinan myös täällä.

Kestovaippailu ei ollut tullut mieleeni ennen kuin äitini kysyi aionko käyttää kestovaippoja. Silloin vastasin vähän hölmistyneenä, että en kai. Rupesin kuitenkin lueskelemaan kestovaippailuista ja kiinnostus heräsi. Ajatus vaippajätteen määrästä hirvitti jo etukäteen, ja laskeskelin myös paljonko vaippoihin menee rahaa joka kuukausi.

Aluksi kestovaippailu tuntui monimutkaiselta. En ollut nähnyt ikinä kestovaippoja, joten minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä ovat esimerkiksi imut, taskuvaipat, sisätäyttövaipat tai aio-vaipat. En myöskään osannut ajatella materiaaleista juuri mitään. Ostinkin ensimmäisen vaippapaketin aikalailla summanmutikassa käytettynä. Näillä vaipoilla päästiin osakestoillen alkuun, kun tyttö syntyi, mutta lempparivaipat löytyivät vasta vähän myöhemmin.

Pian lapsen syntymän jälkeen olin jo hurahtanut kestoiluun. Alun muutaman pikku kömmähdyksen jälkeen (unohdin laittaa kuorivaipan sisävaipan päälle) kestovaippojen käyttö on sujunut hyvin. Kaikki kokeilemamme mallit ovat toimineet, vaikka toiset vaipat ovat olleet selvästi toisia parempia. Suosin vaippoja, jotka ovat helppoja pukea ja "ohuita". Totsbotsin Easyfit Star-vaipat ovatkin tämänhetkisiä lemppareitani. Kestoilemme lähes aina päivisin ja joskus myös öisin. Reissuissa on välillä kertikset käytössä, sillä ilman autoa liikkuessa, on kätevämpää saada vaipat pieneen tilaan.  

Kuvassa Totsbots Easyfit V4. Osallistuin kuvalla Facebookin Kestovaippatempaukseen

Kestoillessa voi säästää huomattavasti rahaa etenkin, jos ostaa vaipat käytettyinä. Voi myös käydä niin, että kestoilusta tulee ikään kuin harrastus ja tekisi mieli olla aina kokeilemassa jotain uutta. Kestoilun alussa ajatuksena oli hankkia vaipat mahdollisimman edullisesti ja näin säästää paljon kertiksiin verrattuna. No… Kun menin ostamaan tuon kirsikkasydän kuvioisen vaipan, ymmärsin, että nätit kuosin tekee vaipan vaihdosta paljon kivempaa. Tunne on vähän sama kuin ostaisi uudet hienot kengät ja odottaisi, että tulee tilaisuus laittaa ne taas jalkaan. Joten viime päivinä olen metsästellyt kivoja kuoseja ja uusia materiaaleja testattavaksi. Tällä tavalla säästöä ei tietysti niin paljon tule, mutta yritän lohduttautua sillä, että joskus sitten eteenpäin myydessä niistä saa vielä jotain takaisin.

Villaa talvivauvalle

Vaikka koulun käsityötuntien ompelukoneen katkenneet neulat ja solmuun menneet langat ovat saaneet jättämään ompelutyöt muille, olen aina tykännyt neuloa. Vauvan vaatteiden neulominen on erityisen mukavaa, koska työt valmistuvat nopeasti. Niinpä tältä meidän talvivauvalta ei puutu villasukkia, tumppuja tai myssyjä.

Innostuin neulomaan vauvalle myös Prinsessa Estellen neulenutun kodinkuvalehden sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Ihastuin pitsineuleeseen, ja meidän prinsessalle täytyi saada samanlainen. Ohjetta oli helppo seurata, vaikka en ole neuleita oikeastaan aiemmin tehnyt ja kaarrokkeen tekeminen oli uusi juttu.

Käytin lankana Novitan Baby Wool -lankaa, joka on 100 % merinovillaa. Suosin usein Novitan lankoja, koska niitä on helposti saatavilla kaupoissa silloin, kun neulontainto iskee ja silloin, kun ostan ensin lankaa liian vähän. Novitalla on lankavyötteissä myös kansainvälinen merkintä lankojen paksuudesta, mikä helpottaa ohjeen lankojen korvaamista Novitan langoilla. Tuossa ohjeessa on käytetty DK-vahvuista lankaa ja Baby Wool -langassa on sama merkintä. 100 g lankaa eli kaksi lankakerää ei kuitenkaan ihan riittänyt, vaan tarvitsin ihan pienen pätkän vielä kolmannesta kerästä.

Pehmeällä langalla oli mukava neuloa, mutta silmukat vähän venyivät, kun jätin työn puikoille odottamaan. Neulon aika tiukkaa neuletta, joten venyminen johtui ehkä siitä, langasta ja puikoista. Käytän nimittäin mieluummin bambupuikkoja, mutta pitkiä puikkoja omistan vain metallisina, joten käytin nyt niitä. Seuraavalla kerralla taidan testata tulisiko Novita Wool Cotton -langalla tasaisempaa jälkeä. Tosin täksi kevääksi meidän pienelle on haalittu välivaatteita sen verran monta, että saa nähdä ehtiikö kaikkia kunnolla käyttämäänkään.

Napit sain mummoni ”nappikaupasta”. Hän on nimittäin irrottanut napit vuosien varrella vanhoista vaatteista ja tällä hetkellä nappeja löytyy useampi peltipurkillinen.

Koko asu syntynyt yhteistyössä mummojen ja isomummon kanssa

Vauva ei nuku usein enää pidempiä päiväunia muuten kuin vaunulenkeillä, joten en ole nyt ehtinyt käsitöihin juurikaan keskittymään. Muutama projekti on kyllä mielessä...

Hello World! - kuukausi takana

Vauva-arkea takana jo yksi kuukausi! Elämä vauvan kanssa asettui tosin kunnolla uomiinsa ehkä pari viikkoa sitten, kun olin toipunut synnytyksestä vähän paremmin ja vauvanhoito alkoi sujua varmemmilla otteilla. Meidän arki onkin tuntunut nyt juhlalta, kun saa joka päivä ihmetellä pientä ihanuutta. On myös ihanaa ja toisaalta haikeaa seurata, kun pieni kasvaa vauhdilla ja oppii kaikkea uutta. Nyt kun ollaan saatu nukuttuakin öisin, itsellekin jää energiaa päiviin. Kuukausi on mennyt vauhdilla, mutta toisaalta en osaa ajatella enää arkea ilman vauvaa. Tavallaan tuntuu kuin hän olisi aina ollut osa meidän perhettä.

Olen toipunut ihmeen hyvin kuukauden aikana synnytyksestä. Synnytyksessä ei oikeastaan mikään mennyt toiveideni mukaan paitsi tärkeimpänä, että lapsi syntyi terveenä ja hyvinvoivana. Vauvan sydänäänissä oli häikkää ja synnytystä yritettiin nopeuttaa tuloksetta. Lopulta ilmeni, että minulla oli paha infektio ja korkea kuume. En ollut edes tajunnut kaikilta kivuilta, että olenkin kovassa kuumeessa. Sitten mentiinkin leikkaussaliin ja seuraavat muistikuvat ajoittuvat usean tunnin päähän, sillä minut nukutettiin. Pääsin tarkkailusta vasta seuraavana yönä vauvan kanssa samalle osastolle, koska olin menettänyt paljon verta ja täytyi odottaa, että verenvuoto varmasti loppuu.

Synnytys oli siis todellinen koettelemus, mutta onneksi hyvä henkilökunta auttoi selviämään kaikesta. Vauva pääsi myös onneksi heti isin hyvään hoitoon. Pari ekaa viikkoa olin aika kipeä kaiken jälkeen, vaikka olenkin toipunut uskomattoman nopeasti -kiitos rukouksista! Ensimmäisen viikon aikana kotona tuntui siltä, ettei ehtinyt tehdä päivän aikana oikein mitään, vaikka mieskin oli isyyslomalla hoitamassa pientä ja tekemässä kotitöitä. Sängystä ylös pääseminen oli vielä kotonakin melkoinen operaatio kipeän leikkaushaavan kanssa. Nyt kuukauden jälkeen pystyn liikkumaan jo aivan normaalisti, mutta täytyy malttaa vielä ottaa rauhallisemmin.

Tyttö on ollut alusta asti tarkkaavainen ja viime viikon aikana hän on alkanut jo selvästi juttelemaan. Hymykin tulee aina, kun äiti tai isi keksii hauskoja juttuja ja leikkejä. Hänellä olisi jo kova hinku päästä liikkeelle ja pari kertaa hän onkin onnistunut ihme kyllä kiepauttamaan itsensä vatsalta selälleen. Pikkuhiljaa myös lelut alkavat kiinnostaa enemmän ja niitä onkin ihmeellisesti kertynyt tuonne lelulaatikkoon tämän kuun aikana. Äitini -nykyään mummo- oli oikeassa sanoessaan, että leluja ei kannata kauheasti etukäteen ostella, kun niitä myös tulee. Tulihan niitä jokunen ostettua.

Tässä meidän vauvauutisia kuukauden ajalta!

Tervetuloa pienokainen!

Terve tyttö syntyi 

26.1.2019

<3

Ihmetystä täynnä,

nämä ensimmäiset päivät.

Mistä tulit meitä ilahduttamaan?

Vain hetki sitten,

kohdussani sua kannoin.

Tänään olet koko maailmani.

En raaski laskea viereltäni,

kun makaat kiinni kyljessäni.

Onnekseni olet nyt tässä!