Zadarista Plitviceen ja Prekoon

Vaikka emme olleet Kroatian lomalle oikeastaan ohjelmaa suunnitelleet, oli selvää, että halusimme päästä näkemään vesiputouksia ja turkooseja järviä. Kroatiassa on useita kansallispuistoja ja päätimme vierailla näistä yhdessä. Selvitimme, minne pääsisi kätevästi Zadarista päiväreissulle ja mielellään julkisilla. Pohdimme Plitvicen ja Krkan välillä, mutta valitsimme Plitvicen, koska siellä tuntui olevan enemmän nähtävää. Kansallispuisto oli vierailun arvoinen, ja retki muodostui reissumme kohokohdaksi.

Alun perin olimme ajatelleet tehdä retken viikolla, jolloin puistossa olisi voinut olla rauhallisempaa. Lopulta kuitenkin menimme sinne juuri lauantaina, koska se sopi aikatauluumme parhaiten. Puistossa olikin todella paljon ihmisiä, vaikkei syyskuun puoliväli ole Kroatian vilkkainta turistisesonkia. Voisinkin suositella vierailemaan puistossa heti puiston auetessa tai lähellä sulkeutumisaikaa ruuhkien välttämiseksi, sillä päivällä ihmisiä oli eniten. Puistoa ei oltu todellakaan suunniteltu sellaisille ihmismassoille, joten kaikkeen meni paljon aikaa. Puisto kokonaisuudessaan on toki valtava, joten itsenäisempi vaeltaja löytää varmasti rauhallisia reittejä ajankohdasta riippumatta.

Me turvauduimme kuitenkin valmiisiin vaellusreitteihin. Reitit ovat eripituisia ja ne on selkeästi merkitty, joten reittiä oli helppo seurata. Valitsimme B-reitin, joka alkaa ja päättyy ykkössisäänkäynnille. Kävelymatkan pituudeksi on merkitty 4 km, mutta meillä kävelyä tuli kuitenkin paljon enemmän, koska emme esimerkiksi päässeet panoraamajunaan ja teimme vähän ylimääräisiä seikkailuja. Pohdin etukäteen C-reittiä, jonka pituus on 8 km, mutta mieheni onneksi muistutti, ettei tässä vaiheessa raskautta kannata lähteä niin pitkille vaelluksille. Kilometrejä tuli lopulta ihan kivasti siis myös tuolta lyhyemmältä reitiltä ja aikaa kului, joten onneksi emme lähteneet pidemmälle.

Kierros alkaa huikeilla näkymillä, sillä ensin laskeudutaan suuren vesiputouksen juurelle. Reittiin kuuluu kävelyn lisäksi myös järven ylitys veneellä. Tarkoitus olisi ollut mennä loppumatka panoraamajunalla, mutta juna oli jumittunut matkan varrelle, joten kävelimme takaisin ykkössisäänkäynnille. Parasta kansallispuistossa oli isot vesiputoukset, kirkkaat, turkoosit järvet ja jylhät maisemat.

Mukaan kannattaa varata paljon juomista, eväät, hyvät kengät, säähän sopivat vaatteet ja kamera. Teimme varustuksessa amatöörivirheen, sillä puistossa olikin syyskuisena aamuna kylmä. Emme tulleet tätä ajatelleeksi, sillä Zadarissa oli lämmin vuorokauden ympäri. En ollut ottanut mukaan muuta pitkähihaista kuin ohuen huivin. Onneksi ilma lämpeni päivää kohti ja jossain kohtaa teitä ja portaita ylös-alas kapuillessa tuli jopa hiki. Eväät kannattaa ehdottomasti varata mukaan, koska puistossa ei ole montaa paikkaa, joista voisi ostaa ruokaa ja sitä voi joutua jonottamaan. Vessoja ei myöskään ole paljon, joten ne kannattaa hyödyntää silloin, kun sellainen osuu reitin varrelle. Hyvällä kameralla saisi maisemat talletettua muuallekin kuin mieleensä. Meidän kännykkäkamerat eivät tehneet maisemille oikeutta lainkaan.

Plitvicen kansallispuistoon pääsi Zadarista bussilla kahdessa tunnissa. Ostimme liput etukäteen Zadarin linja-autoasemalta. Julkisella kulkeminen oli helppoa ja edullista. Haasteellista oli kuitenkin päättää, monelta palaisimme takaisin Zadariin. Kävelyreittien kestot on arvioitu ja valitsemamme reitin B:n kestoksi oli merkitty 3-4 tuntia. Varasimme kuitenkin aikaa noin 7 tuntia. Onneksi, sillä reitistä ei olisi millään selvinnyt 4 tunnissa ihmispaljouden takia, ja nytkin jouduimme oikaisemaan loppumatkasta ehtiäksemme bussiin. Aikaa kannattaakin varata siis runsaasti. Jonotimme esimerkiksi lippuja ainakin puoli tuntia, vessaan puoli tuntia ja veneeseen yli tunnin. Lisäksi ”pääväylillä” eteneminen oli hidasta, koska ihmisiä oli paljon. Emme ehtineet istua kunnolla syömään eväitä koko päivän aikana, joten aikaa olisi saanut olla enemmänkin. Oman vuokra-auton hyvä puoli olisi ollut, että aikaa ei olisi tarvinnut etukäteen määrittää, mutta muuten julkinen oli helppo ja edullinen vaihtoehto.

Liput Plitviceen maksoivat syyskuussa 150 kunaa eli reilu 20 e aikuiselta. Kesäsesongin aikana liput maksavat yli 30 e aikuiselta. Puisto on auki ympäri vuoden ja talvella sinne pääsee edullisesti. Puisto on mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen!

Viimeisinä lomapäivinä Plitvicen reissun jälkeen otimme vähän selkoa lukuisista saarista Zadarin edustalla. Satamassa ja vanhaan kaupunkiin vievän sillan molemmissa päissä oli kojuja, joista myytiin kaikenlaisia retkiä saariin. Retket luonnonkauniille uimarannoille vähän houkuttivat, mutta päädyimme tekemään vain pienen lautta-ajelun omatoimisesti lähimpään saareen. Menimme siis Ugljan Prekoon. Otimme lautan vanhan kaupungin satamasta. Lauttoja kulkee melko usein ja lippu maksoi vain noin 2 euroa. 

Prekossa ei ollut mitään erityistä nähtävää, mutta ainakin rauhallista. Saarella olisi päässyt bussilla tai vuokra-autolla kauniille luonnonrannoille, mutta emme jaksaneet tehdä koko päivän retkeä. Meille riitti pieni pulahdus meressä, ja että pääsimme ihastelemaan Zadarin vanhaa kaupunkia lautalta käsin.

Zadarissa rantalomaan on helppo yhdistää muutakin aktiviteettia ja kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan Kroatian kauniiseen luontoon! Oli mukava huomata, että kohteisiin pääsi myös omatoimisesti julkisia käyttäen.

Rantaloma Zadarissa

Näin kuukausi matkan jälkeen on hyvä palata muistelemaan reissuamme Kroatiaan. Koko kylmän talven ja pitkän kuuman kesän ajan olin haaveillut pääseväni rantalomalle meren läheisyyteen. Valitsimme kohteen etsimällä edullisia lentoja Etelä-Saksasta ja päädyimme Kroatian Zadariin, sillä emme olleet maassa vielä käyneet ja ajattelimme, että kaupungista voisi löytyä rantailun lisäksi muutakin aktiviteettia.

Zadar osoittautui nätiksi rantalomakohteeksi, ja tunnelmallisessa vanhassa kaupungissa oli mukava kierrellä. Syyskuun puolessa välissä kaikkialla, kaupungin rannoilla ja vanhassa kaupungissa, oli suht rauhallista. Emme olleet etukäteen suunnitelleet mitään erityistä ohjelmaa, sillä tarkoituksena oli lähinnä rentoutua. Olimme myös vähän flunssaisia lähtiessämme, ja ekoina päivinä oli vähän vetämätön olo. Rannalla jaksoi silti löhötä, istuskella parvekkeella merinäköalaa ihaillen ja kuunnella meriurkuja vanhassa kaupungissa.

Vanhaa kaupunkia

Kaupungin uimaranta ”Kolovare” on vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuitenkin kävelyetäisyydellä. Rantaviiva on pitkä, ja rannat ovat pikkukivirantoja. Paikoitellen on tehty kuitenkin kohtia, joista on suht helppo päästä uimaan myös paljain jaloin. Kaupungin ulkopuolella on myös turistien suosiossa olevia lomakohteita esim. Nin ja Borik, joissa on hienoja hiekkarantoja. Mietittiin, oltaisiinko tehty retki näille rannoille, mutta lopulta ei tehty, koska kaupungin ranta riitti meille aivan hyvin. Vesi on Kroatiassa ihanan kirkasta ja turkoosia!

Tällä lomalla emme perehtyneet juurikaan Kroatian tai Zadarin historiaan ja päädyimme vain ihailemaan vanhan kaupungin rakennuksia ja nähtävyyksiä ulkopuolelta. Vanha kaupunki ei ole mitenkään iso ja kaikki paikat tulee nähtyä "sattumalta" kaupunkia kierrellessä. Mukavaa oli kivuta myös kaupunkia ympäröivän muurin päälle ja kävellä muuria pitkin maisemaa ihaillen.  

Uudempia nähtävyyksiä vanhassa kaupungissa ovat Meriurut ja Aurinkotervehdys. Laituriin on rakennettu urut, jotka soivat aaltojen osuessa laituriin. Tästä syntyy miellyttävä ja rauhoittava konsertti. Aurinkotervehdys on meriurkujen lähellä illan pimetessä alkava valoshow, joka toimii aurinkoenergialla.

Aurinkotervehdys

Tällä reissulla emme kokeneet suuria makuelämyksiä. Odotin, että Zadarissa olisi paljon kalaa tarjolla. Kalaa ja mereneläviä oli kyllä ravintoloissa, ja ravintoloita oli paljon vanhassa kaupungissa, mutta kala-annoksien hinnat olivat noin 20 eurosta ylöspäin. Emme löytäneet matkan aikana erityisen hyvää ravintolaa. Ravintolat näyttivät olevan turisteille suunnattuja ja tarjoavan samantapaista ruokaa joka paikassa melko korkein hinnoin. Positiivista oli kuitenkin se, että gluteenittomuus tunnistettiin hyvin ja myös gluteenittomia ruokalistoja löytyi ravintoloista. Söin kerran matkan aikana gluteenittoman kala-annoksen ravintola Spajza:ssa. Kala oli tuoretta ja hyvänmakuista, mutta annoskokonaisuus oli kuitenkin aika mitäänsanomaton.

Reissun aikana löysimme kuitenkin Pizzeria Pizzaran (Ulica Katarine Zrinske 1, Zadar, Kroatia) uuden kaupungin puolelta, josta sai myös gluteenitonta pizzaa. Paikka näytti olevan myös paikallisten suosiossa, mutta ainakin syyskuussa rauhallinen. Pizzat olivat todella maukkaita gluteenittomina (ja kuulemma myös tavallisina) ja kävimmekin täällä kahdesti. Hinnat olivat myös alhaisemmat kuin vanhan kaupungin tai rannan ravintoloissa.

Gluteeniton pizza

Majoituksen varasimme Airbnb:n kautta ja huoneisto osoittautui nappivalinnaksi. Olimme ensin vähän epäileväisiä kohteen valinnasta, sillä kohde oli uusi ja siitä ei ollut vielä arviointeja. Asunto näytti niin hienolta hintaan nähden, että mietimme, voiko olla mahdollista. Majoittuminen ylipäätään Kroatiassa on kuitenkin kohtuuhintaista ja ajattelimme, että ehkä uutena kohteena hinta on aluksi vähän alempi. Asunto oli kuitenkin juuri sitä, mitä lupasi! Huoneisto oli ihan uusi remontin jäljiltä ja näkymä parvekkeelta mahtava. Matkaa vanhaan kaupunkiin oli vain 5 minuuttia ja rannalle noin 20 minuuttia kävellen. Kaupungissa olisi kulkenut myös busseja, mutta välimatkat eivät olleet kuitenkaan niin pitkiä, että olisimme jaksaneet selvittää bussireittejä. Lentokentältä kuljimme kuitenkin bussilla, sillä bussit kulkivat ihan kätevästi vanhan kaupungin ja linja-autoaseman pysäkeiltä lentokentälle ja matkat tulivat edullisemmaksi kuin taksi.

Meidän Airbnb-huoneisto

Näkymä huoneiston parvekkeelta

Ryanairin lennot Karlsruhen/Baden-Badenin lentokentältä Zadariin maksoivat vain 60 euroa meno-paluu yhdeltä. Otimme lisäksi tosin yhden check-in laukun, josta tuli lisähintaa yhteensä 50 euroa. Ostaessamme lentoja emme oikeastaan miettineet, miten pääsemme kentälle ja kentältä ilman autoa. Karlsruhen/Baden-Badenin lentokenttä on pieni ja sinne kulkee kyllä julkisia, muttei kovin myöhään. Päivälläkin täytyy kulkea Stuttgartista ensin kahdella junalla ja sitten bussilla. Lentomme Zadariin lähti illalla ja pääsimme sinne päin ongelmitta. Takaisin tullessa meni kuitenkin liian tiukoille ehtiä viimeiseen bussiin ja junaan, emmekä olisikaan ehtineet. Varasimme siis etukäteen B&B lentokenttähotellin. Saavuimme hotellille vastaanoton ollessa jo kiinni, mutta check-in oli kätevä tehdä hotellin sisäänkäynnillä olevalla automaatilla. Olimme onneksi maksaneet hotellin etukäteen, koska meidän pankkikortit eivät olisi käyneet maksuvälineiksi. Tämä kannattaa siis tarkistaa, jos yövyt hotellissa ja saavut myöhään.

Flunssasta toivuttuamme teimme muutaman retken, joista vierailu Plitvicen kansallispuistossa muodostui koko reissun kohokohdaksi. Näistä lisää seuraavassa postauksessa!