Lähdimme nauttimaan luonnon rauhasta Nastolan Lapakiston
luonnonsuojelualueelle. Alueella on viisi kävelyreittiä, joiden yhteenlaskettu
pituus on 23 km. Meille tuli kävelyä noin 7-8 km. Nähtiin jylhää kalliota,
mänty-kuusimaastoa, järvimaisemaa ja hieman rämettä.
Kun saavuimme paikalle, parkkipaikoilla oli vielä hyvin
tilaa. Otin vauvan parkkiksella liinaan kyytiin ja tutkailtiin vähän alueen
karttaa. Käytiin katsastamassa ensin Sammalistonpolun nuotiopaikka, johon on
muuten myös esteetön pääsy vaunuilla tai pyörätuolilla. Siihen ei ollut
parkkipaikoilta montaa sataa metriä. Siitä eteenpäin polku jatkui Lapakisto-järven rantaa osittain pitkospuita
pitkin ja osittain juurakkoisena polkuna. Esteetön polku tosiaan loppui siis
heti nuotiopaikalle.
Lapakisto-järvi |
Emme jatkaneet pidemmälle, vaan palasimme takaisin ja
lähdimme kohti pitkäjärvenpolkua. Kuljimme Pitkäjärven itärantaa ihaillen jyrkkiä
kallioita ja majavien jyrsimiä puita. Paras yllätys oli kuitenkin, kun kaksi
laulujoutsenta lipui ohitsemme. Jatkoimme jyrkänteeltä pudonneiden suurten
lohkareiden luokse. Mietimme milloin ja miten jättimäiset kalliopalat ovat
kalliosta lohjenneet. Vieläkään en tiedä miten, mutta selvisi kuitenkin, että tapahtumasta on vain muutama vuosi
(Lahdenseudunluonto.fi).
Kalliojyrkänne on aivan pystysuora, joten kallion päälle
ei rannasta ollut mitään mahdollisuuksia päästä, toisin kuin olimme ajatelleet.
Niinpä täytyi palata kilometrin verran takaisin päin ja kiivetä Pitkäjärven
polkua kallioiden päälle. Kävelimme kallioiden päällä nuotiopaikalle asti ja pidimme pienen evästauon järvimaisemaa korkeuksista ihaillen. Sekä tämä että ensimmäinen nuotiopaikka
olivat siistissä kunnossa ja paikalta olisi löytynyt puita nuotiota varten, jos
olisi halunnut makkarat paistaa. Pienin retkeläinen oli tässä vaiheessa
nukkunut jo tunnin verran tyytyväisesti liinassa ja nukkui vielä autolle asti.
Raikkaassa ulkoilmassa nukuttaa hyvin.
Pitkäjärvi |
Loppumatkan tulimme suon reunaa isompaa tietä pitkin, jotta
matka joutui vähän helpommin. Tähän mennessä vauva ei ollut tuntunut painavalta,
mutta viimeisen kilometrin kohdalla alkoi huomata, että 10 kiloinen kyytiläinen
on ollut mukana.
Kiva retkipäivä takana ja nyt vielä kotona saunomaan!