Tätä en tiennyt imetyksestä

Loppuraskaudesta havahduin siihen, että imetykseen voisi valmistautua jo etukäteen, kun toiveissa oli kuitenkin täysimetys. Liityin imetyksen tuen fb-ryhmään ja lueskelin imetyksestä muun muassa Imetyksen tuen nettisivuilta. Huomasin, kuinka vähän itseasiassa tiesin asiasta. Olin ajatellut jokseenkin niin, että vauva tissille ja sitten se joko onnistuu tai ei onnistu. Vaikka ehdin aiheesta lueskella ennen lapsen syntymää, oli imetyksen kokeminen vielä ihan eri asia. Listasin asioita, jotka yllättivät imetystaipaleen alussa.

                                                          

    1.Imetysasentojen haasteellisuus

Tuntuu nyt jälkeenpäin hassulta, miten vaikeaa oli saada vauva hyvään asentoon rinnalle. Aluksi imetin vauvaa vain kyljellään, koska leikkauksen jälkeen se oli paras vaihtoehto. Siinäkin oli haasteena saada vauvan sieraimet vapaiksi. 

Kesti vähän aikaa ennen kuin osasin imettää, missään muussa asennossa. Jalat ja kädet tuntuivat olevan tiellä, vauva oli liian alhaalla tai ylhäällä jne. Ehkä vauvan kasvukin vaikutti siihen, että lopulta hämmästelin sitä, että vauvaahan voin imettää melkeinpä miten vaan.

 

      

      

      2.Tiheän imun kaudet

Ennen synnytystä luin jotain tiheän imun kausista, joina vauva on paljon rinnalla ja tilaa maitoa tulevaan tarpeeseen. Kahden päivän ikäisenä vauvalla oli selkeä tiheä imu, jonka ansiosta maito nousikin seuraavana päivänä kohisten. Vauva oli rinnalla koko yön ja päivän. Imetys oli ihanaa, mutta teki myös kipeää. Hetkeksi tuli myös semmoinen tunne, että olenko mä vauvalle pelkkää ruokaa ja tuleeko lapsi pitämään musta vain ruuan takia. Se hupsu ajatus meni nopeasti ohi ja ymmärsin myös paremmin, että imetyskin on vauvalle ja mulle paljon enemmän kuin syömistä ja syöttämistä. Olin todella ylpeä musta ja vauvasta, kun maito nousi ja vauvan paino lähti huimaan nousuun heti tokasta päivästä.

Seuraavat tiheän imun kaudet ajoittuvat usein 3 viikon, 6 viikon, 3 kuukauden ja 6 kuukauden ikään. Huomasin seuraavan tiheän imun kauden vasta nyt 3 kk ikäisen vauvan kanssa ehkä siksi, että maidon tulo tasaantui vasta 2 kuukauden jälkeen ja siihen asti maitoa tuli yli tarpeen muutenkin.

     3.Rintojen pingotus

Kun maito nousi, rinnat olivat jättimäiset, kipeät ja kovat ja olo oli aika tuskallinen. Tästä olin lukenut, mutten tajunnut, että se myös helpottaa ja olo voi olla myöhemmin jopa ihan normaali, vaikka imetys jatkuisi. Mietin siis hetken, onko mun rinnat koko imetyksen ajan sellaiset vuotavat maitokannut. Pahimmat pakkautumiset hoituivat kylmillä kaalinlehdillä ja lämpimällä suihkulla. Maidon tulo tasaantui kunnolla joskus 2 kuukauden jälkeen. Onneksi olin tässä kohtaa jo lukenut monesti, että ”tyhjistä” rinnoista voi tulla maitoa yhtä lailla riittävästi, Muuten olisin varmaan hätääntynyt, että nyt se maito loppuu.

     4.Maito lisääntyy imettämällä

Oli hyvä tietää, että maito lisääntyy imettämällä. Maitopisaroita tuli jo vähän ennen synnytystä ja huolestuin, että vauvan maidot menee nyt sivusuun. Jotenkin tiedostamattomasti ajattelin, että maitoa on joku määrä ja sitten se voi loppua ainakin siltä päivältä. Hämmästyin siitä, että rinnat osaavat tuottaa maitoa juuri vauvan tarpeisiin sekä määrällisesti, että laadullisesti.

     5.Jälkisupistukset

Ihmettelin, miksi ihmeessä imettäessä sattuu alavatsaan, niin että täytyy kiemurrella. Sitten muistin lukeneeni jälkisupistuksista. Jälkisupistuksia tuli imetyksen aikana vielä viikkoja synnytyksen jälkeen. Ne eivät tuntuneet niin teräviltä kuin synnytyssupistukset, mutta saivat kuitenkin tosiaan vähän kiemurtelemaan. Joillekin niitä ei kai tule ollenkaan.

     6.Maitotulva

Maitoa tuntui olevan aluksi joka paikassa. Liivejä sai vaihtaa usein, jos ei halunnut haista happamalle maidolle. Onneksi olin ostanut useammat imetysliivit. En ollut kuullut suihkutisseistä, mutta huomasin omistavani sellaiset. Juuri kun olin jo rutinoitunut vuoraamaan sänkyni pyyhkeillä ja pesemään suihkun seiniä, maidon tulo kuitenkin tasaantui.

Viimeisenä ja tärkeimpänä: Imetyksen ihanuus

Kaikesta huolimatta nautin imetyksestä alusta asti ja olin todella iloinen, että täysimetys onnistui, kun sitä olin toivonut. Tämä vauvani on mielestäni maailman paras imetettävä. Kaikesta äidin säätämisestä huolimatta, hän oli tyytyväinen, kun pääsi rinnalle ja jaksoi suihkutissejäni, jotka ampuivat maitoa suun täydeltä ja välillä myös naamalle. Hän alkoi pian kiittää maidosta väläyttämällä valloittavan hymyn imetyksen päätteeksi.

Nykyään meidän imetyshetket ovat ihania levollisia hetkiä. Välillä voidaan vähän naureskella kesken syönnin tai kertoilla juttuja toisillemme. Tai ihan vain olla hiljaa lähekkäin. Minulle se on myös hetki pysähtyä ja tyhjentää mieli kaikesta. Imetys on mulle parasta keskittymistä hetkeen ja siihen, mikä on tärkeintä.

Hyvää äitienpäivää minulle!

Tasan vuosi sitten äitienpäivän aamuna saimme tietää, että meille tulee vauva. Uutinen aiheutti tunnevyörynä iloa, innostusta, jännitystä ja hämmennystä. Tuntui uskomattomalta ajatella, että vuoden päästä äitienpäivänä meillä olisi ihan oikea vauva. Vähän pelottikin ajatella asiaa liian konkreettisesti, jos jokin menisikin vielä pieleen. Tänä äitienpäivänä sain onnellisesti herätä se pieni kainalossa, josta vuosi sitten kaksi viivaa raskaustestissä kertoi. Tämänkin aamun tunnelma oli iloinen ja innostunut, mutta jännityksen tilalle on tullut levollisuus ja hämmennys on vaihtunut varmuuteen. Minä olen äiti.

Olin niin monta kertaa elämäni aikana ajatellut, miten onnelliselta tuntuisi saada oma lapsi ja olla äiti, että aloin raskausaikana pelätä, jos äitiys ei tunnukaan siltä, miltä kuvittelin sen tuntuvan. Olin myös kuvitellut sen hetken, kun vauva syntyy ja saan hänet syliini. Kuinka onnellinen olisin ja rakastuisin vauvaan heti täysin. Olinkin vähän pettynyt siihen, etten saanut nähdä vauvani ensi hetkiä ja kun sain nähdä vauvan ensi kerran, olin lääketokkurassa ja todella uninen. Vaikka olin tietenkin onnellinen vauvasta, ei hetki vastannut kuvitelmaani.

Kuitenkin kun muutaman tunnin vielä tokenin synnytyksestä ja pääsin rauhassa tutustumaan vauvaan, sain kokea sen, mitä olin odottanut. Pieni tyttö todella valloitti sydämeni. En ollut osannut edes kuvitella sitä iloa, kun kuuntelee oman pienen tuhinaa ja katselee, kun vauva venyttelee. Ei ole mitään kauniimpaa ja ihanampaa maailmassa kuin oma lapsi.

Synnytyksen jälkeen ja imetyksen alussa kävin läpi monenlaisia tunteita ja välillä pysähdyin miettimään, onko oikein, etten koko ajan ole vain onneni kukkuloilla. Kaikki kuitenkin tasaantui ja tällä hetkellä äitiys on minulle sitä vaaleanpunaisessa kuplassa elämistä, mitä olin odottanut. Ne hetket tekevät niin onnelliseksi, kun lapsi hymyilee ja tuntuu, että sulaa rakkaudesta. 

Toivon, että voisin aina nähdä ja tuntea äitiyden positiivisesti niin kuin nyt, vaikka haasteita varmasti tulee. Toivon myös, etten antaisi pelkojen puhkaista tuota rakkauden kuplaa, jonka suojassa nyt elämme.

”Käännyt minuun päin ja virnistät,

Ja minä tiedän, että ymmärrät,

Vaikket sano vielä sanaakaan.

Silmäsi sen mulle kertovat,

Nuo tummansiniset ja avarat,

samaa salakieltä me puhutaan.

Toivon, että päästä vuosien,

tulet luokseni silloin juoksien,

vaikka omia teitämme jo kuljetaan.

Käännyt minuun päin ja virnistät,

ja minä tiedän, että ymmärrät,

kuinka paljon sinua rakastan.”