Joulutunnelmaa Loviisassa

Toissa jouluna virittäydyimme joulutunnelmaan käymällä joulumarkkinoilla Saksassa Stuttgartissa ja Frankfurtissa. Tätä muistellessa rupesimme selvittämään, mitä jouluista tapahtumaa täältä Suomesta löytyisi. Päätimme lähteä Loviisaan joulukotikierrokselle ja Strömforsin ruukin joulumarkkinoille.

Vierailimme ensin Strömforsin rautaruukissa, joka toimittuaan yli 250 vuotta lopetti toimintansa vuonna 1950. Ruukkialueen tunnelmallinen ympäristö sopii hyvin joulumarkkinapaikaksi ja on vierailun arvoinen paikka ilman markkinoitakin. Myynnissä oli paljon käsitöitä, jouluisia herkkuja ja muuta lahjaksi sopivaa. Harmi vain, ettei laiteta aikuisten kesken enää joululahjoja, enkä raaskinut itseäni oikein lahjoa. Kotiinviemiset jäivät siis vähänlaisiksi, mutta päästiin tunnelmoimaan joulua joka tapauksessa. Naulapajassa oli myös taoantaesitys, jota pääsimme seuraamaan.

Piipahdimme myös joulukodeissa Strömforsin ruukin alueella. Joulukotien ideana siis on, että ihmiset avaavat kotinsa vierailijoille ja usein tarjoavat jotain syötävää, juotavaa tai ostettavaa niille, jotka haluavat jotain suuhunpantavaa tai tuliaisia. Käteistä siis kannattaa ottaa mukaan kierrokselle. Joulukodin tunnistaa punaisesta numerokyltistä. Idea on mielestäni mahtava, vaikka toisaalta tuntuu myös hassulta mennä katsomaan jonkun toisen kotia. Tällaista ihmisten välisiä kohtaamisia lisääviä juttuja tarvittaisiin mielestäni enemmän Suomessa, jossa ei olla ainakaan enää totuttu juttelemaan vieraiden kanssa. Joulukotikierros toi mieleeni lapsuuden joulut, kun lähdin papan kanssa viemään joulukukkatervehdyksiä papan tutuille.

Loviisassa ja joulumarkkinoilla olisi saanut vierähtämään koko päivän. Vauva odotti meitä kuitenkin mummulassa, joten lähdimme jo hyvissä ajoin takaisin päin. Kaikkia koteja emme siis ehtineet kiertää. Reissusta jäi sen verran mukava tunnelma, että ehkä jonain vuonna uudelleen.

Loviisan keskustan joulukodit ovat avoinna vielä ensi viikonlopun, joten kannattaa lähteä jouluiselle kierrokselle. Ensi viikonloppuna on myös joulumarkkinat Malmgårdin kartanolla.

Mukavaa joulun odotusta teille kaikille!

Vasta vuosi Suomessa

Noin vuosi sitten tulimme Saksasta takaisin Suomeen.  Muistan, kuinka yritettiin saada tavarat mahtumaan matkalaukkuihin, siivottiin ja yritettiin päättää, mitä viimeisinä päivinä Saksassa vielä tehtäisiin. Huomattiin, mitä kaikkea kivaa piti tehdä, mutta oli jäänyt tekemättä. Elämä Saksassa oli muuttunut vuoden aikana arjeksi, ja nähtävyyksiä ja retkiä tuli tehtyä lähinnä silloin, kun meille tuli vieraita Suomesta. Vaikka syyskuun aikana oli vähän haikeaa hyvästellä ystäviä ja tuttuja paikkoja, odotin jo kovasti läheisten tapaamista Suomessa. Etenkin raskauden suhteen tuntui siltä, että lähipiiri Suomessa odottaa tulevaa vauvaa ihan erilailla kanssani kuin uudet tuttavuudet Saksassa ja oli mukava päästä jakamaan tätä odotusta vähän lähempänä.

Saksassa oli syyskuussa vielä kesäisiä päiviä. Illat alkoivat viiletä ja välillä sateli, mutta päivisin saattoi olla vielä oikein lämmintä. Ne ilmat toivat mieleen ne innostuksen ja jännityksen tunteet, kun saavuimme ensimmäistä kertaa Stuttgartiin ja aloimme tutustua kaupunkiin. Vuosi sitten saavuimme loppukesän tunnelmista syksyiseen ja sateiseen Suomeen. Uusi alku Suomessa ei ollutkaan sitten niin helppo ja mukava kuin olin ajatellut, mutta nyt vuoden päästä voin ilokseni todeta, että viimeinen puoli vuotta on ollut elämäni parasta aikaa.

En ole kaivannut Saksaan, mutta olen iloinnut siitä, että muutamien ystävien kanssa yhteydenpito on säilynyt välimatkasta huolimatta. Ei välttämättä aina kovin tiiviinä, mutta kuitenkin säilynyt siitäkin huolimatta, että elämäntilanteet ovat ehtineet muuttua vuoden aikana. Yhteydenpito on ollut luontevinta niiden kanssa, joiden kanssa tuli muutenkin nimenomaan juteltua paljon. Tutustuin yhteen aivan mahtavaan tyyppiin ja luulin, että yhteydenpito olisi ollut tiiviimpää, mutta se on jäänyt kuitenkin aika vähäiseksi, vaikka edelleen välillä viestitellään. Suurin syy oli ehkä juuri se, että tehtiin paljon kaikkea yhdessä, eikä puhelimessa puhuminen tai viestittely tunnu niin luontevalta. Toisaalta on myös pari ihmistä, joiden kanssa en osannut odottaa yhteydenpitoa, mutta kuulumisia tulee kuitenkin edelleen vaihdettua.

On ollut myös mukava huomata, että saksan kielen taito ei ole kadonnut kokonaan, vaikka kieltä en ole juurikaan käyttänyt vuoteen. Ymmärrän edelleen saksaa jonkin verran ja pystyisin vähän puhumaankin. Sanoja joutuu vähän hakemaan, taivutusmuotoja miettimään ja kielioppi täytyisi kerrata, mutta tuntuu siltä, että aiemmin opitun saisi aika helposti palautettua mieleen. Välillä tekisi mieli puhua saksaa, mutta kynnys puhua on kasvanut. Saksassa oli pakko vaan yrittää rohkeasti huonolla saksalla alusta asti, mutta Suomessa tekee mieli turvautua saksankielisten kanssa vahvempaan yhteiseen kieleen eli suomeen tai englantiin.

Kun tammikuussa vauva mullisti elämämme, ei Saksa ole oikeastaan mahtunut ajatuksiini. Elämä Saksassa tuntuu kaukaiselta ja vaikea uskoa, että vasta vuosi sitten tulimme takaisin. Meidän vauva-arki on ollut niin mukavaa, etten ole kaivannut mitään muuta. Tuo pieni lapsi kuitenkin kasvaa hurjaa vauhtia ja se muistuttaa siitä, että joskus elämään mahtuu taas muutakin kuin äitiyttä. Pikkuhiljaa mieleen onkin hiipinyt kysymys, mikä olisi seuraava seikkailu ja milloin olisi sen aika. Siihen asti on hyvä hetki nauttia tästä hetkestä!

Retkellä Lapakistossa

Lähdimme nauttimaan luonnon rauhasta Nastolan Lapakiston luonnonsuojelualueelle. Alueella on viisi kävelyreittiä, joiden yhteenlaskettu pituus on 23 km. Meille tuli kävelyä noin 7-8 km. Nähtiin jylhää kalliota, mänty-kuusimaastoa, järvimaisemaa ja hieman rämettä.

Kun saavuimme paikalle, parkkipaikoilla oli vielä hyvin tilaa. Otin vauvan parkkiksella liinaan kyytiin ja tutkailtiin vähän alueen karttaa. Käytiin katsastamassa ensin Sammalistonpolun nuotiopaikka, johon on muuten myös esteetön pääsy vaunuilla tai pyörätuolilla. Siihen ei ollut parkkipaikoilta montaa sataa metriä. Siitä eteenpäin polku jatkui Lapakisto-järven rantaa osittain pitkospuita pitkin ja osittain juurakkoisena polkuna. Esteetön polku tosiaan loppui siis heti nuotiopaikalle.

Lapakisto-järvi

Emme jatkaneet pidemmälle, vaan palasimme takaisin ja lähdimme kohti pitkäjärvenpolkua. Kuljimme Pitkäjärven itärantaa ihaillen jyrkkiä kallioita ja majavien jyrsimiä puita. Paras yllätys oli kuitenkin, kun kaksi laulujoutsenta lipui ohitsemme. Jatkoimme jyrkänteeltä pudonneiden suurten lohkareiden luokse. Mietimme milloin ja miten jättimäiset kalliopalat ovat kalliosta lohjenneet. Vieläkään en tiedä miten, mutta selvisi kuitenkin, että tapahtumasta on vain muutama vuosi (Lahdenseudunluonto.fi).

Kalliojyrkänne on aivan pystysuora, joten kallion päälle ei rannasta ollut mitään mahdollisuuksia päästä, toisin kuin olimme ajatelleet. Niinpä täytyi palata kilometrin verran takaisin päin ja kiivetä Pitkäjärven polkua kallioiden päälle. Kävelimme kallioiden päällä nuotiopaikalle asti ja pidimme pienen evästauon järvimaisemaa korkeuksista ihaillen. Sekä tämä että ensimmäinen nuotiopaikka olivat siistissä kunnossa ja paikalta olisi löytynyt puita nuotiota varten, jos olisi halunnut makkarat paistaa. Pienin retkeläinen oli tässä vaiheessa nukkunut jo tunnin verran tyytyväisesti liinassa ja nukkui vielä autolle asti. Raikkaassa ulkoilmassa nukuttaa hyvin.

Pitkäjärvi

Loppumatkan tulimme suon reunaa isompaa tietä pitkin, jotta matka joutui vähän helpommin. Tähän mennessä vauva ei ollut tuntunut painavalta, mutta viimeisen kilometrin kohdalla alkoi huomata, että 10 kiloinen kyytiläinen on ollut mukana.

Kiva retkipäivä takana ja nyt vielä kotona saunomaan!

Ihmeellinen kesä

Kävimme tällä viikolla vauvan kanssa isomummola reissulla maaseudulla. Illan viiletessä vietimme hetken viltillä makoillen ja voi sitä ihmetyksen määrää, kun puun lehdet havisivat tuulessa. Tyttö katseli lehtiä silmät loistaen ja innosta puhkuen. Kyllä tässä maailmassa riittää ihmeteltävää.

"Jumala loi 

tuhannet tähdet taivaalle

ja maat taivaan kannen alle,

auringon päivää valaisemaan,

kuun yöllä tietä näyttämään,

valtavat meret pauhuavat,

kukkulat, vuoret korkeat,

kukkivia kasveja niityille,

linnut lentämään niiden ylle,

puut ja metsän huminan,

eläimillekin antoi hän elämän.

Jumala loi pienen tytön,

jotta olisi joku,

jonka kanssa

Haistaisi niityn kukkien tuoksun,

näkisi ylvään peuran juoksun,

hiljentyisi tuulen huminaan,

lintujen iloista laulua kuulemaan,

valloittaisi vuoret korkeat

ja ylittäisi meret pauhuavat,

jota aurinko päivällä lämmittäisi,

tuhannet tähdet yöllä opastaisi."

Ihania kesäpäiviä jokaiselle!

Hyvää äitienpäivää minulle!

Tasan vuosi sitten äitienpäivän aamuna saimme tietää, että meille tulee vauva. Uutinen aiheutti tunnevyörynä iloa, innostusta, jännitystä ja hämmennystä. Tuntui uskomattomalta ajatella, että vuoden päästä äitienpäivänä meillä olisi ihan oikea vauva. Vähän pelottikin ajatella asiaa liian konkreettisesti, jos jokin menisikin vielä pieleen. Tänä äitienpäivänä sain onnellisesti herätä se pieni kainalossa, josta vuosi sitten kaksi viivaa raskaustestissä kertoi. Tämänkin aamun tunnelma oli iloinen ja innostunut, mutta jännityksen tilalle on tullut levollisuus ja hämmennys on vaihtunut varmuuteen. Minä olen äiti.

Olin niin monta kertaa elämäni aikana ajatellut, miten onnelliselta tuntuisi saada oma lapsi ja olla äiti, että aloin raskausaikana pelätä, jos äitiys ei tunnukaan siltä, miltä kuvittelin sen tuntuvan. Olin myös kuvitellut sen hetken, kun vauva syntyy ja saan hänet syliini. Kuinka onnellinen olisin ja rakastuisin vauvaan heti täysin. Olinkin vähän pettynyt siihen, etten saanut nähdä vauvani ensi hetkiä ja kun sain nähdä vauvan ensi kerran, olin lääketokkurassa ja todella uninen. Vaikka olin tietenkin onnellinen vauvasta, ei hetki vastannut kuvitelmaani.

Kuitenkin kun muutaman tunnin vielä tokenin synnytyksestä ja pääsin rauhassa tutustumaan vauvaan, sain kokea sen, mitä olin odottanut. Pieni tyttö todella valloitti sydämeni. En ollut osannut edes kuvitella sitä iloa, kun kuuntelee oman pienen tuhinaa ja katselee, kun vauva venyttelee. Ei ole mitään kauniimpaa ja ihanampaa maailmassa kuin oma lapsi.

Synnytyksen jälkeen ja imetyksen alussa kävin läpi monenlaisia tunteita ja välillä pysähdyin miettimään, onko oikein, etten koko ajan ole vain onneni kukkuloilla. Kaikki kuitenkin tasaantui ja tällä hetkellä äitiys on minulle sitä vaaleanpunaisessa kuplassa elämistä, mitä olin odottanut. Ne hetket tekevät niin onnelliseksi, kun lapsi hymyilee ja tuntuu, että sulaa rakkaudesta. 

Toivon, että voisin aina nähdä ja tuntea äitiyden positiivisesti niin kuin nyt, vaikka haasteita varmasti tulee. Toivon myös, etten antaisi pelkojen puhkaista tuota rakkauden kuplaa, jonka suojassa nyt elämme.

”Käännyt minuun päin ja virnistät,

Ja minä tiedän, että ymmärrät,

Vaikket sano vielä sanaakaan.

Silmäsi sen mulle kertovat,

Nuo tummansiniset ja avarat,

samaa salakieltä me puhutaan.

Toivon, että päästä vuosien,

tulet luokseni silloin juoksien,

vaikka omia teitämme jo kuljetaan.

Käännyt minuun päin ja virnistät,

ja minä tiedän, että ymmärrät,

kuinka paljon sinua rakastan.”

Loppuraskauden venymistä

Ulkona on lumista ja hiljaista – niin kuin meillä vielä kotona. Siis hiljaista. Reilu viikko sitten ajattelin, ettei tässä niin kiire ole synnyttämään, kun loppuraskaus on ollut ihan mukavaa. Nyt kuitenkin täällä odotetaan jo kärsimättömästi, milloin kotimme täyttyisi tuhinasta, tohinasta ja itkuista.

Kohta vaunuillaan tätä rantatietä

Raskausaika on ollut täynnä muutoksia ja muuttoja ja silloin, kun en ole venynyt niin paljon fyysisesti, on täytynyt venyä ainakin henkisesti.

Yllättäen loppuraskaus on ollut fyysisesti kevyempi kuin raskauden ensimmäinen kolmannes. Alussa pahoinvointi, monet muut raskausoireet sekä epävarmuuden tunteet siitä, onko pieni elämän alku varmasti kunnossa, saivat ensimmäiset kolme kuukautta matelemaan. Muutenkin aikaa vei ja välillä huolta aiheutti selvittää, miten asiat Saksassa toimivat. Siitä enemmän täällä. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja varsinkin Suomeen muuton jälkeen raskauteen on ollut helpompi suhtautua rennosti ja nauttia tästä ajasta. Aluksi esimerkiksi stressasin liikaa, että syön jotain haitallista. Tämä yhdistettynä loputtomaan ja jatkuvaan nälkään vei aika suuren osan ajatuksista.

Muutto Suomeen oli kuitenkin paljon raskaampi kuin olin osannut ajatella. Vuokrattiin ensin asunto Saksasta käsin asuntoa näkemättä ja asunto ei tuntunut oikein hyvältä. Lopulta muutimme toiseen kaupunkiin miehen uuden työn perässä ja pääsimme asettumaan nykyiseen asuntoon vasta kuukausi ennen laskettua aikaa. En uskonut, että tänne oltaisiin päädytty, ja muuttorumban venyminen oli hermoja raastavaa. Nyt ollaan kuitenkin saatu kaikki toistaiseksi järjestykseen ja täältä ei puutu enää kuin vauva. Onneksi raskaus sujui kaikesta huolimatta ongelmitta. Tämän sähellyksen aikana sain kuitenkin myös opintoja kasaan ja nyt on mukava viettää äitiyslomaa.

Kaikki valmiina!

Silloin, kun on tuntunut siltä, ettei asiat järjesty, olen tämän Ryan Ellisin kappaleen myötä muistuttanut itseäni, että kaikki tilanteet ja meidän pienokainen on paljon omiamme vakaammissa käsissä.

”You hold it all in the palm of Your hands

You hold it all in the palm of Your hands

Everything's alright”

Ryan Ellis – Everythings Alright

Nyt täällä vain aktiivisesti odotellaan, milloin alkaa tapahtua.

Raskaus Saksa vs Suomi

Asuimme vähän yli raskauden puolen välin Saksassa, mutta loppuraskaus vierähti Suomessa. Terveydenhuolto Saksassa jätti ihan hyvän vaikutelman alun vaikeuksien jälkeen, mutta tykästyin silti Suomen tuttuun malliin.

Töiden aloittamisesta lähtien minulla oli saksalaisen sairaskassan AOK:n pakollinen sairasvakuutus, mutten ollut käyttänyt terveyspalveluja ennen raskausaikaa. Niinpä täytyi selvitellä, mistä lääkäriaika varataan ja miten vakuutus toimii. Kuulosti tosi hyvältä, että lääkärin saa valita vapaasti ja käynnit eivät maksa mitään, vaan kuukausittain palkasta maksettava vakuutus korvaa terveydenhoidon.

Todellisuus iski kuitenkin vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun aloin varaamaan ensimmäistä aikaa. Olin etsinyt kivanoloisia klinikoita, mutta niissä ei ollut tilaa uusille asiakkaille. Lopulta aloin soittelemaan aakkosjärjestyksessä englantia osaavia naistenlääkäreitä läpi käyttäen Baden-Württembergin lääkärihakua apuna. Epätoivo alkoi jo iskeä, kun olin soittanut jo kymmeniin paikkoihin ja kaikkialla oli täyttä. Soitteleminen ei muutenkaan ollut mukavaa, koska puheluja vastaanottava henkilö ei aina puhunut englantia ja oma saksan kielen taito oli rajallista. Viimein sain kuitenkin ajan lääkäriin ja olin ihan tyytyväinen tuohon klinikkaan. Valinnan vapaus jäi siis kuitenkin käytännössä toteutumatta, koska ylipäätään lääkärin löytyminen oli niin vaikeaa.

Kuva: anmarien_cfc

Kun olin päässyt klinikan asiakkaaksi, kaikki loput ajat sain helposti. Saksassa käydään siis raskausajan kontrolleissa aina lääkärin vastaanotolla ja näitä on Suomeen verrattuna aika tiheästi – kerran kuukaudessa jo heti ensimmäisestä raskauskolmanneksesta lähtien. Ultria tehdään myös helpommin kuin Suomessa, esimerkiksi varhaisultra kuului perusvakuutukseen. Itseasiassa samaa laitetta käytettiin jokaisella kerralla sydänäänten katsomiseen Dopplerin sijaan. Saksassa raskautta siis seurataan vähän tarkemmin – ehkä turhankin tarkasti. Rauhoitti se kuitenkin mieltä nähdä joka kuukausi, että siellä hän on ja pieni sydän sykkii <3 Ja jos olisi jotain poikkeavaa, se varmasti huomattaisiin Saksassa paremmin, kun lääkäri tarkistaa joka kuukausi. Pääosin raskautta seurataan Saksassa kuitenkin samaan tapaan kuin Suomessa. Esimerkiksi rakenneultra ja sokerirasitustesti on samoilla viikoilla Saksassa kuin Suomessa. Verikokeita otettiin Saksassa paljon laajemmin, mikä on tosi hyvä.

Vaikka raskauden seuranta oli korkeatasoista Saksassa, oli kiva päästä Suomen neuvolaan. Neuvolasysteemi on huomattavasti Saksan mallia kokonaisvaltaisempi.  Mitä kaipasin Saksassa, oli keskustelu raskauteen liittyen. Neuvolassa terveydenhoitajalla ei ole kertaakaan tuntunut olevan kiire ja hoitaja kertoo käynneillä aina jotain raskausviikkoihin liittyen, kyselee ja aikaa on myös omille kysymyksille. Lääkäri Saksassa sen sijaan vain teki tutkimukset ja lyhyesti saattoi selittää jotain. Kysyä sai, mutta kysymykset tulivat mieleen usein vasta kotona, eikä lyhyen visiitin aikana. Klinikalla oli myös aina kiire, koska seuraava odotti jo oven takana, kun itse oli sisällä huoneessa. Klinikalta jaeltiin kyllä lehtiä ja lappuja, joissa oli paljon juttua raskauteen ja lapsiin liittyen, mutta kaikki oli saksaksi, joten niitä oli vähän raskas lueskella.

Kuva: anmarien_cfc

Saksassa kuitenkin lääkärin lisäksi hankitaan oma kätilö ja tutun kätilön saa myös mukaan synnytykseen ja käymään kotona synnytyksen jälkeen. En lopulta hankkinut kätilöä, koska en löytänyt kätilöäkään helposti ja koska olin tulossa Suomeen kuitenkin synnyttämään. Tämä systeemi kuulosti kuitenkin huipulta ja kätilöltä varmasti olisi voinut myös kysellä raskauden kuluessa, mitä mieleen tulee.

Saksassa malli siis tuntuu olevan kattavampi kuin Suomessa, mutta palveluihin käsiksi pääseminen haasteellisempaa varsinkin, kun systeemi oli täysin vieras. Lääkärin ja kätilön hankkimisen lisäksi Saksassa valitaan myös synnytyssairaala. Ymmärtääkseni sairaalat ja kätilöt saattavat järjestää myös synnytysvalmennusta ja esim. raskausajan jumppaa. Näistä löysin kuitenkin infoa vain netistä ja kaikki oli saksaksi, joten jäi sen kummemmin tutustumatta, mitä olisi ollut tarjolla. Synnytyksen jälkeen tulee puolestaan siirtyä lastenlääkärille.

Suomen systeemin selkeä vahvuus on kokonaisvaltaisuus. Kaikki raskauteen liittyvät asiat voi hoitaa neuvolan kautta ja minun ei ainakaan ole kertaakaan ollut vaikea saada yhteyttä tai aikaa neuvolaan. Mielestäni on hyvä, että neuvola jakaa runsaasti infoa liittyen niin raskauteen, perheille suunnattuun toimintaan alueella ja Kelan tukiin liittyen. Totta kai oli myös helpompaa päästä puhumaan Suomea, koska lääketieteellinen sanasto ei ollut niin hyvin hallussa englanniksikaan, eikä varsinkaan saksaksi.

Kirppistelyä Tampereella

Saksassa asuessani kaipasin Tampereen vilkasta kirpputorikulttuuria. Saksan tapa jättää huonekalut, vaatteet ja tavarat kadun varteen, josta ne sitten noin kerran kuussa noudetaan, on kieltämättä muuttajan kannalta kätevä, muttei kierrätyksen kannalta kovin hyvä. Facebook-kirppikset olivat Stuttgartissa kyllä suht aktiivisia, mutta miellyttävämpää on mielestäni varsinkin pienempiä ostoksia tehdä kivijalkakirppareilla. Tampereella niitä on moneen lähtöön. Suomeen muuton jälkeen ja vauvan tuloon valmistautuessa meillä oli (ja on) tarvetta hankkia kaikenlaista, ja kirpputoritarjonta helpotti myös taloudellisesti.

Etsin kirpputoreilta pääasiassa nykyaikaista ja hyväkuntoista tavaraa, jollaista voisin ostaa myös uutena kaupasta, mutta kirpputoreilta edullisemmin. Mielestäni parhaat kirpputorit Tampereella ovat Kirpputori Swap Hervannassa ja Lastenkirppis into Koskikeskuksessa. Näillä kirpputoreilla tavarat ovat siististi esillä, pääasiassa hyväkuntoisia ja kuitenkin yleensä edullisin kirppishinnoin. 

Kirpputori Swap

Lindforsinkatu 4, 33720 Tampere

Tykästyin tähän siistiin, valoisaan ja avaraan kirpputoriin. Pöytien siistiminen kerran päivässä kuuluu pöytävuokraan, ja ehkä siksi tavarat ovat yleensä siististi esillä. Käytävät ovat leveät, joten liikkuminen on helppoa silloinkin, kun ihmisiä on enemmän (tai vaunuilla). Tunnelma kirppiksellä on usein jotenkin iloinen ja palvelu ystävällistä.

Huonekaluja tällä itsepalvelukirppiksellä ei ilmeisesti ole myynnissä, mutta hyväkuntoista aikuisten ja lasten vaatetta sekä pienempää sisustus- ja kodintavaraa on runsaasti. Leikkipaikka ja wc asiakkaille löytyy.

Lastenkirppis Into

Hatanpään valtatie 1, 33100 Tampere

Kirppiksellä on myynnissä runsaasti lastenvaatteita eri ikäisille, leluja, joitain lastentarvikkeita ja äitiys/imetysvaatteita. Valikoima vaihtelee tietysti myyjien mukaan, sillä pääasiassa kirppiksellä on vuokrapöytiä. Löysin täältä runsaasti hyväkuntoisia vauvan vaatteita edullisesti.

Kirppiksen yhteydessä toimii Into-shop, jossa myydään uusia tuotteita. Kirpputori on vähän vaikea löytää, sillä se sijaitsee Koskikeskuksen alakerrassa ”siivessä”.

Fida secondhand myymälät 

Fida secondhand Kuninkaankatu

Kuninkaankatu 22, 33210 Tampere

Fida secondhand Lielahti

Possijärvenkatu 2, 33400 Tampere

Fida secondhand Tammela

Tammelan puistokatu 37, 33500 Tampere

Fidan myymälöitä on useampia Tampereen alueella, ja näistä tulee tehtyä aina välillä hyviä löytöjä. Fidoilla näkyy myös hyväkuntoisia huonekaluja (Tammelan myymälässä ei huonekaluja). Tuotot menevät hyvään tarkoitukseen.

Bonus kirppis

Itsenäisyydenkatu 11-13, 33500 Tampere

Bussia odotellessa tulee poikettua silloin tällöin tälle kirppikselle. Tavarat ovat yleensä ihan siististi esillä, ja täältä löytyy myös nykyaikaisia vaatteita.

Radiokirppis 

Laukontori 12, 33200 Tampere

Kyseessä on suuri itsepalvelukirpputori, jossa on isot myyntitilat myyjää kohden. Valikoimaa siis riittää, mutta toisaalta en jaksa käydä kaikkia pöytiä huolella läpi. Ison kirppiksen huonona puolena on myös, että tavarat kulkeutuvat helposti toisiin pöytiin. Tällä kirpputorilla hinnat ovat usein vähän korkeampia, mikä karsii omia ostoksia hieman. Kirppis menee melko aikaisin kiinni – arkisin jo viideltä – mutta on kuitenkin joka päivä auki.

Vekaratori Fantti 

Antti Possin kuja 1, 33400 Tampere

Kyseessä on hauskannäköinen lastenkirppis Lielahtikeskuksessa. Vaatteet on esillä koottain, mikä helpottaa ostosten tekemistä. Samassa tilassa on lapsiperheiden erikoisliike Pajumaja, jossa myydään mm. luonnonmukaisia, leluja, kestovaippoja ja vaatteita.

UFF

Hämeenkatu 9, 33100 Tampere

Pietilänkatu 2, 33720 Tampere

Uffilla on Tampereella myymälät aivan keskustassa Hämeenkadulla ja toinen Hervannan Duossa. Joskus vaatteiden hinnat tuntuvat korkeilta, mutta toisaalta tuottoja käytetään hyvään tarkoitukseen. Uffilla on myös päiviä, jolloin kaikki maksavat esim. max 4 e.

Kirpputori Tarina 

Laukontori 4, 33200 Tampere

Kirpputori sijaitsee kätevästi Laukontorin reunalla, kuten myös Radiokirppis. Myynnissä on oikeastaan kaikenlaista tavaraa, vaatetta ja joitain huonekaluja. Vaatelöytöjä en muistaakseni ole täältä tehnyt ja käydessäni valikoima on näyttänyt vähän vanhanaikaiselta omaan silmään. Kirpputori on myös vähän ahdas.

Jonnan kirppis 

Enqvistinkatu 7, 33400 Tampere

Jonnan kirppis sijaitsee Lielahdessa ja olen käynyt täällä vain kerran. Kirpputori on itsepalvelukirpputori, jossa myydään tavaraa ja vaatetta. Hintataso oli mielestäni kirpputorilla suht alhainen. Tavarat olivat kuitenkin vähän sekaisesti esillä ja pöydät liian täynnä, minkä takia kiinnostus shoppailuun lopahti nopeasti.

Kirpputori Silinteri 

Lempääläntie 21, 33820 Tampere

Silinteri on iso kirppis Koivistonkylän Prisman yhteydessä. Kyseessä on itsepalvelukirpputori, joten valikoima voi vaihdella. Oman kokemuksen mukaan pöydissä on kuitenkin usein paljon koriste-esineitä, vanhoja astioita yms., joita en itse osaa kauheasti arvostaa. Jotain lasten leluja ja kodinsisustusjuttuja saattaisin täältä itselleni kuitenkin bongailla. Kirppiksellä on jonkin verran myynnissä myös huonekaluja.

Löytöjä Lastenkirppis Intosta

Onnistuneita kirppislöytöjä kaikille!