Saksaikävää

Muutto takaisin Suomeen onnistui ihme kyllä samoilla matkalaukuilla ja käsimatkatavaralaukuilla, joilla lähdimme aikanaan Saksaan. Nipin napin saatiin kaikki tavarat mukaan. Meillä ei ollut mitään, millä punnita matkalaukkuja ennen lähtöä, joten jännityksellä odotimme punnitusta kentällä ja rukoilimme, että ei tarvitsisi karsia tavaraa enää siellä. Ihmeen kaupalla toinen matkalaukku painoi 22,5 kg ja toinen 22,8 kg eli molemmat menivät sallittuun 23 kg. Lensimme Stuttgartista Helsinkiin Sas:lla vaihtaen konetta Tukholmassa. Ensimmäinen kone oli vähän myöhässä, ja mietimme, ehdimmekö jatkolennolle, mutta lopulta toinenkin kone oli vähän myöhässä, joten ehdimme hyvin ja matkatavaratkin ehtivät.

Ensimmäinen viikko Suomessa meni sukuloidessa – tosin puolisolla arki koitti heti seuraavana päivänä. Oli tosi kiva päästä jakamaan vauvan odotusta paremmin läheisten kanssa kuin, mitä Saksasta käsin oli pystynyt. En ollut käynyt pitkään aikaan Suomessa, joten paluuta oli odotettu molemmin puolin. Viikon ajan seurailin miehen saksaikävää ja ajattelin välttyneeni siltä kokonaan. Kyllä se kuitenkin vähän iski, kun täytyi aloittaa arki itsekin. Ikävän purkukeinona päätimme listata viisi asiaa, joita ikävöimme Saksasta ja Stuttgartista.

Edullinen kosmetiikka

Huomasin Saksaan muuttaessani, että kosmetiikka on edullisempaa, mutta reilussa vuodessa ehdin unohtaa, että se on niin paljon edullisempaa. Lempituotteikseni muodostuivat esimerkiksi Alverden ripsiväri ja Laveran hiustuotteet, jotka molemmat ovat luonnonkosmetiikkaa ja ainakin osa tuotteista vegaanisia. Suuntasin ostamaan lempparishampoota Tampereella, mutta pullo, joka maksaa Saksassa vain noin 1,80 e maksoikin Tampereella huimat 9 euroa! Alverden tuotteita puolestaan ei taida edes saada Suomesta. Myös jo pitkään käytössä ollut bareMinerals -mineraalimeikkipohja maksaa normaalihintaisena kympin enemmän kuin Saksassa.

Luomu- ja lähiruoka

Saksassa luomutuotteita on hyvin saatavilla joka kaupassa ja myös luontaistuotekauppoja on enemmän kuin Suomessa. Luomutuotteet ovat myös huomattavasti edullisempia kuin Suomessa, joten valinta ei ole yhtä suuri rahallinen investointi. En ollut Saksassakaan silti mitenkään vannoutunut luomuruokailija, mutta valitsin mieluummin luomu- ja lähituotteita, kun niitä oli helposti saatavilla.

Työmahdollisuudet

Insinöörinä mieheni jäi kaipaamaan Saksan lukuisia työmahdollisuuksia. Stuttgartissa on monia isoja firmoja, ja insinööreille kova kysyntä. Stuttgartissa on myös paljon osa-aikatöitä, esimerkiksi asiakaspalvelualoilla, jotka sopivat hyvin opiskelun oheen. Varsinkin saksaa osaavalla työnäkymät ovat tällä hetkellä ainakin näillä aloilla hyvät ja huonollakin kielitaidolla voi aluksi pärjätä. Insinöörien palkat ovat Saksassa Suomea paremmat, mutta asiakaspalvelualoilla sen sijaan lisät ja työolot (esim. tauot) ovat lakisääteisesti Suomea huonommat.

Daimler on Stuttgartissa iso työllistäjä, ja Mersu-museo on vierailun arvoinen, vaikkei autot erityisemmin kiinnostaisi.

Matkustelu

Saksasta on helppo matkustella muihin Keski-Euroopan ja Etelä-Euroopan maihin, sillä välimatkat ovat lyhyitä. Meillä ei ollut autoa, mutta autollakin pääsee näppärästi muun muassa Saksan naapurimaihin. Teimme vuokra-autolla muutaman yön reissun Etelä-Saksaan ja Ranskaan.  Ajoimme ensin alppimaisemiin Itävallan rajalle ja vierailimme Neuschwansteinin linnassa. Sieltä jatkoimme Bodensee -järvelle, joka on iso järvi Saksan, Itävallan ja Sveitsin rajalla. Ajoimme Schwarzwaldin jylhien metsämaisemien läpi Ranskaan ja yövyimme lähellä Colmaria. Takaisin Saksaan tulimme viinitietä pysähdellen ranskalaisissa idyllisissä pikkukylissä.

Stuttgartista ja sen lähikentiltä (Frankfurt, Baden-Baden, München) löytyy myös edullisia lentoja moniin kohteisiin ja lentoajat ovat miellyttävän lyhyitä esim. Etelä-Eurooppaan. Suomesta käsin matkat vaativat enemmän aikaa ja rahaa.

Näkymää Bodensee -järvelle

Stuttgartin mäet

Stuttgartin ydinkeskusta sijaitsee ikään kuin laaksossa ja keskustasta on joka suuntaan ylämäkeä. Jos kauppakassien raahaamisen ylämäessä unohtaa, mäet tekevät kaupungista todella kivan. Mäet mahdollistivat säännölliset iltakävelymme (ja raskaat juoksulenkit) hienoilla näkymillä. Eri puolilla Stuttgartia on erilaisia näköalapaikkoja ihan vain kävelyreittien varrella. Myös esimerkiksi baari-kahvila Teehausista ja Killesbergin tornista on hyvät näkymät. Stuttgartissa on myös maailman ensimmäinen tv-torni, joka toimii näkötornina. Jo U-bahnilla tornille ajellessa näkymät ovat hienot.

Vastapäisellä mäellä näkyy Tv-torni

Eläminen Saksassa vaati totuttelua, kun täytyi oppia toimimaan täysin uudella kielellä ja selvittää, miten asiat Saksassa hoituvat ja toimivat. Reilussa vuodessa ei todellakaan ehtinyt kaikkea omaksua, mutta kuitenkin ehti muodostua tietynlainen arki. Suomen päässä eläminen on periaatteessa tuttua, mutta kuitenkin erilaista kuin Saksassa tai Suomessa aiemmin. Täytyy miettiä taas uudelleen, mitkä meidän kuviot ovat nyt täällä.

Saksan kielen opiskelu

Ennen Saksaan muuttoa ehdin käydä vain A1.1 kurssin Suomessa. Osasin siis lähinnä vain kertoa vähän itsestäni. Saksan perusteiden opiskelua jatkoin Saksassa ensin itsekseni opiskellen nettiä avuksi käyttäen. Vasta peruskielioppiin ja –sanastoon tutustuttuani saksankielisestä ympäristöstä oli oikein hyötyä. Sitä ennen en vain oikeastaan ymmärtänyt mitään. Perusteisiin tutustuttuani huomasin, että uuden kielen oppii yllättävän nopeasti, kun sitä saa kuulla ja käyttää joka päivä.

Integraatiokurssi

Sain kuulla yhdeltä työkaverilta maahanmuuttajille järjestettävästä integraatiokurssista. Se on maahanmuuttoviraston tukema kurssi, joka pitää sisällään saksan kielen opinnot B1 tasoon asti ja orientaatiokurssin. En pitänyt kiirettä kielikurssin etsimisen suhteen, sillä ajattelin, että pääsen aloittamaan kurssin heti, kun haluan. Integraatiokurssille täytyi kuitenkin hakea ja kurssille pääsyä odottaa. Kurssi on kuitenkin edullisempi verrattuna siihen, että maksaa koko kurssin itse tai valitsee muita kielikursseja.

Hakemus kurssille lähetetään maahanmuuttovirastoon. Eu-kansalaisena on oikeus päästä kurssille, mutta hyväksymiskirjettä täytyy kuitenkin odottaa. Hakemuslomakkeen voi tulostaa maahanmuuttoviraston nettisivuilta. Menin kuitenkin Stuttgartin Welcome Centeriin, josta sain kerralla kaikki infot, apua hakemuslomakkeen täyttämiseen ja kopion passistani hakemuksen liitteeksi. Hyväksymiskirjeen sain noin kuukauden päästä hakemuksen lähettämisestä.

Koulun saa valita vapaasti integraatiokursseja tarjoavien koulujen joukosta. Sain listan kouluista Welcome Centeristä, ja hyväksymiskirjeen mukana oli myös lista, joka näytti lähimpänä asuinosoitettani olevat koulut. Hain kursseja myös Welcome Centerin nettisivujen haulla. Kurssit olivat monessa paikassa täynnä ja pienemmissä kouluissa kurssit alkoivat usein esim. vain kaksi kertaa vuodessa. Päädyin ottamaan kurssin kansanopistolta (volkshochschule), sillä siellä alkoi useampi kurssi joka kuukausi, vaikka kurssit olivat täynnä sielläkin. Ainut tapa ilmoittautua kansanopiston kursseille oli mennä paikanpäälle jonottamaan ilmoittautumisaikana. Mukaan tarvitsi hyväksymiskirjeen ja passin. Jonottaessa pääsin kuitenkin tekemään placement-testin, jolla katsottiin, miltä kielitasolta voisin aloittaa. Pääsin B1.1 kurssille joka alkoi reilun kuukauden päästä ilmoittautumisestani. Ilmoittauduin samalla B1.2 kurssille ja B1-tason kielikokeeseen. 

Pääsääntöisesti integraatiokurssit ovat aamuisin tai iltapäivisin 4 tuntia 4-5 kertaa viikossa. Muutaman iltakurssin löysin, mutta niitä ei ollut vapaana ainakaan kolmeen kuukauteen kansanopistolla tai muissa kouluissa. Oma kurssini oli tiistai – perjantaiaamuisin 4 tuntia päivässä. Yksi kurssi kesti noin kuukauden.

Ensimmäiset viikot B1 tason kurssilla olivat haastavat, sillä en varsinkaan puheessa ollut vielä sillä tasolla. Myös jotkin kielioppiasiat olivat jääneet välistä, koska olin vain kotona opiskellut. Integraatiokurssi on saksan opiskelua saksaksi, mikä oli myös sinänsä uutta. Aiemmin olen aina opiskellut vieraita kieliä "suomeksi", mutta integraatiokurssilla puhutaan ja kirjoitetaan vain saksaa. Ensimmäisten viikkojen jälkeen pysyin kuitenkin mukana hyvin, ja etenkin puhumisen kannalta kurssi oli todella hyödyllinen. Itseopiskellessa ei tule puhetta kuitenkaan harjoiteltua.

B1.2 kurssi oli lähinnä kertausta ja valmistautumista kielitasokokeeseen. Kielikokeessa oli kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, vähän kielioppia, kirjoitelma ja puheosuus. Kirjallinen osuus tuntui helpolta, mutta puhuminen ja etenkin tentaattorin kysymyksiin vastaileminen vaikealta. Tentin tulokset tulivat postitse noin kuukaudessa tentin tekemisestä. Puheen on oltava B1 tasoa kielitodistuksen saamiseksi, mutta kirjallisessa yksi osio saa jäädä A2 tasolle. Puheen ei onneksi tarvitse olla täydellistä vielä B1 tasolla ja pääsinkin jokaisessa osiossa tälle tasolle.

Koko orientaatiokurssin suorittamiseksi tulee suorittaa myös orientaatiokurssi ja siihen liittyvä koe. Tämän jälkeen on mahdollista saada vielä puolet takaisin summasta, jonka on kursseista yhteensä maksanut.

Yhden kurssin hinta on 199 e ja loppukokeet ovat ilmaiset. Omille B1.1 ja B1.2 kursseille + kielikoe tuli siis hintaa noin 400 e.

Olin tyytyväinen Volkhochschulen opetukseen, ja meillä oli myös mukava opetusryhmä. Ryhmä oli tosin aika iso – yli 20 opiskelijaa. Yksityisissä kouluissa ryhmäkoot ovat yleensä kai pienempiä. Riippuu varmaan paljon myös opettajasta, millaista opetusta saa. Meillä oli opettajan ja kivan ryhmän ansiosta paljon keskustelua, mikä oli mielestäni todella hyvä. 

Menestystä jokaisen kieliopintoihin!

Työt Saksassa

Kielitaidottomana Saksaan muuttaessa ajatus töiden saamisesta tuntui aika mahdottomalta. Suunnitelmana olikin aloittaa ensin kieliopinnot ja vasta perusteiden jälkeen aloittaa työnhaku. Kuitenkin kävikin niin, että sain työpaikan jo ennen kielikurssin aloittamista.

Stuttgartissa on hyvä työllisyystilanne ja ainakin palvelualoille haetaan jatkuvasti uutta työvoimaa. Kauppojen ja ravintoloiden ikkunoissa näkee usein työpaikkailmoituksia, ja palvelualojen työpaikkoja voikin lähteä kyselemään suoraan liikkeistä. Stuttgart on myös etenkin autoteollisuuden kaupunki, mutta kaupungissa on muidenkin alojen suuryrityksiä.

En ehtinyt aloittaa edes vielä työnhakua, kun mieheni kaveri vinkkasi, että HollisterCo:lla on avoimia työpaikkoja. Laitoin netin kautta hakemuksen ja jo seuraavana päivänä sain puhelimitse kutsun haastatteluun – samalle viikolle. Esimiehet ja työntekijät Hollisterilla puhuvat kaikki hyvää englantia, sillä monikulttuurisuus on yksi yhtiön arvoista. Työyhteisö onkin hyvin monikulttuurinen ja englannin kielellä pärjää varastossa työskennellessä. Asiakkaita palvellessa on tietysti hyvä osata saksaa.

Työskentelin Hollisterilla sekä varastossa että myyjänä. Aluksi asiakaspalvelu saksaksi oli vaikeaa, mutta en olisi koskaan uskonut, että voin muutamassa kuukaudessa oppia jo saksaa siten, että pystyn asiakkaita palvelemaan. Tietenkin tein aluksi paljon virheitä, mutta samalla opin kieltä nopeasti, kun pääsin sitä käyttämään. Yritinkin olla armollinen itselleni. Onneksi asiakkaat olivat lähes aina mukavia ja vaihtoivat välillä myös englanniksi, jos en saanut jotain asiaa selvitettyä.

Ennen kuin pääsin aloittamaan työt, täytyi kuitenkin hoitaa monta asiaa. Tarvitsin veronumeron, työeläkevakuutuksen, sairasvakuutuksen ja pankkitilin. Kaupungin asukkaaksi rekisteröityessäni (anmeldung) olin saanut veronumeron automaattisesti postitse, mutta työeläkevakuutuksen suhteen olin aivan pihalla. Työsopimusta ei pystynyt tekemään ennen veronumeroa ja vakuutusnumeroa (,joka liittyi työeläkevakuutukseen). Yritinkin ensin saada vakuutusnumeron liittymällä sairaskassaan, mutta liittyminen oli mahdollista vasta, kun sain työsopimuksen tai jonkin tositteen työsuhteen alkamisajasta. Selvisi kuitenkin, että vakuutusnumeron (versicherungsnummer) saankin eri virastosta. Googlettelin Rentenversicherung ja löysin lähimmän viraston. Tarvitsin mukaan tositteen anmeldungista ja passin ja sain numeron heti mukaani.

Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä virastossa syntymäaikani oli näppäilty väärin ja versicherungsnummer oli virheellinen. Se ei käynyt työpaikan järjestelmään, enkä päässyt aloittamaan töitä. Ilmoitin tästä virastoon, josta sain numeron, mutta he sanoivat vain, että se on väärin, mutteivat voi tehdä mitään asialle. Otin sitten yhteyttä asiakaspalveluun ja sieltä sain sähköpostiosoitteen, johon lähettää tarvittavat kopiot lomakkeista. Oikaisussa menisi vähintään kolme viikkoa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan vastannut s-postiin, joten etsin keskusviraston osoitteen mennäkseni paikan päälle. Siellä selvisi, ettei kukaan ole edes aloittanut tekemään asialle mitään ja menee edelleen vähintään kolme viikkoa. Yritin siinä sitten surkealla saksallani selvittää, että töiden piti alkaa jo viikko sitten, että en voi odottaa enää toista yli kolmea viikkoa. Lopulta virkailija lupasi yrittää hoitaa asian ja sainkin haettua uuden numeron jo seuraavalla viikolla.

Työt aloitin tästä heti seuraavana maanantaina. Päänvaivaa aiheutti vielä se, että tarvitsin pankkitilin ja sairasvakuutuksen ensimmäiseksi päiväksi, mutta en saanut hoidettua näitä asioita ennen kuin sain työsopimuksen, jonka sain ensimmäisenä työpäivänä. Jouduimmekin sovittelemaan siten, että kävin hakemassa työsopimuksen ensimmäisenä työpäivänä ja menin sitten hoitamaan nämä asiat kuntoon. Liityin AOK:n sairaskassaan (krankenkasse) ja avasin pankkitilin BW-pankista. Nämä eivät välttämättä olleet parhaat vaihtoehdot, mutta ainoat, jotka sain järjestettyä tällä hyvin rajallisella aikataululla. Sairaskassoja on paljon ja niiden hinnoissa, palvelussa ja korvauksissa on eroja. Olen kuullut paljon hyvää tk:sta (techniker krankenkasse), mutta omalla kohdalla kaikki on toiminut hyvin AOK:lla ja asiakaspalvelu on aina ollut nopeaa. Bw-pankissa ei ole ollut muuta moittimista kuin hinta. Luultavasti olisin löytänyt hyvän pankin pienemmälläkin kuukausimaksulla.

Kaikki olisi varmaan voinut mennä ihan sujuvastikin ilman tuota vakuutusnumero sählinkiä. Alun jälkeen kaikki kuitenkin sujui ongelmitta ja Hollister osoittautui mukavaksi työpaikaksi saksan opiskelun rinnalle.

Asioiden hoitaminen Saksassa

Anmeldung

Eu-kansalaisena Saksaan muutto on suht helppoa, mutta muutamat asiat on hyvä hoitaa kuntoon jo aluksi. Eu-alueella ei tarvitse oleskelulupaa, mutta täytyy rekisteröityä kaupungin asukkaaksi eli tehdä Anmeldung. Anmeldung tulee tehdä, jos asuu/oleskelee maassa yli 3 kk. Tämä tapahtuu Burgerbürossa eli kaupunginvirastossa.

Anmeldung tulee tehdä 2 viikon sisällä muutosta tai muuten joutuu maksamaan jotain sakkoa. Tämä tarkoittaa nimenomaan muuttoa johonkin asuntoon, eikä päivää, jolloin olet tullut maahan. Olen tosin kuullut, että jotkut ovat tehneet anmeldungin myös asuessaan hotellissa vähän pidempään.

Rekisteröityminen tehdään paikan päällä Burgerbürossa. Lähimmän viraston löysimme ihan googlettamalla. Keskustan virastossa sai kuitenkin jonottaa kauan, aina yli tunnin, joten myöhemmin pyrin suosimaan muita virastoja. Keskustan virastosta löytyi tosin aina joku englantia osaava. Virastoihin pystyy varaamaan myös netistä ajan, mutta en kokeillut, olisiko se onnistunut.

Wohnungsgeberbestätigung

Mukaan tarvitsimme passit, lapun vuokranantajalta ja avioliittotodistuksen. Ensimmäisellä kerralla ei tullut mieleenkään, että avioliittotodistusta tarvittaisiin, joten jouduimme myöhemmin vielä viemään sen. Sekin piti toimittaa kahden viikon kuluttua ensimmäisestä käynnistä virastossa, joten tuli vähän kiire tilailla sitä Suomesta. Sain sen soittamalla maistraattiin ja pyytämällä kansainvälisen avioliittotodistuksen. Ensin Burgerbürossa sanottiin, että todistus tulisi kääntää vielä saksaksi, mutta menin kokeilemaan englanninkielisellä ja lopulta se onneksi kelpasi. Kuulin myöhemmin, että Helsingin maistraatista voisi saada sen suoraan saksaksi. Jos olisin tiennyt, että paperia tarvitaan, olisin ottanut sen mukaan jo Suomesta.

Valmiin pohjan lomakkeelle, jonka vuokranantajan tulee täyttää, löytää ainakin burgerbürosta ja sen voi hakea ihan jonottamatta. Lomakkeet on usein esillä jossain siellä tai sitten voi kysäistä sitä infosta. Se on nimeltään Wohnungsgeberbestätigung. Siihen vuokranantajan kirjaa sen muuttopäivämäärän, josta kahden viikon sisällä tulee anmeldung tehdä. Anmeldung täytyy tehdä joka kerta uudelleen, muuttaessa uuteen asuntoon.

Anmeldungista saa todistuksen, jota tarvitaan muiden asioiden hoitoon, kuten liittymien avaamiseen, pankkitilin avaamiseen, sairaskassaan liittymiseen, veronumeron saamiseksi ja työeläkejärjestelmään rekisteröitymiseen. Se onkin siis ensimmäinen asia, joka tulee hoitaa kuntoon ja sitä kannattaa pitää mukana muita asioita hoitaessa.

Puhelin- ja nettiliittymä

Pienen harkinnan jälkeen päädyimme pitämään Telian Suomen puhelinliittymät. Eu-roaming maksut poistuivat juuri sopivasti ennen muuttoamme, joten meillä oli samat paketit (netti, viestit, puhe) käytössä samoilla hinnoilla kuin Suomessa. Ulkomaille voi kai saada Telialta max 10 GB/kk, mutta meille se riitti sekä Suomessa että Saksassa mainiosti. Jossain sopimusehdoissa lukee, että jos netin käyttö ulkomailla on runsasta ja runsaampaa, kun kotimaassa, saatetaan ulkomaan netinkäytöstä alkaa laskuttamaan erikseen. Meille ei kuitenkaan ole tullut tästä mitään ilmoitusta.

Saksalaisten liittymien nettipaketit vaikuttivat kalliilta ja kuulemamme mukaan nettiyhteydet eivät siltikään toimi kovin hyvin, eivätkä varsinkaan muissa Eu-maissa. Saksalaisen puhelinliittymän etuna olisi ollut tosin se, että se hyväksytään kaikkialla. En esimerkiksi saanut varattua kampaaja- ja lääkäriaikoja netin kautta, koska siihen olisi tarvinnut saksalaisen puhelinnumeron, enkä myöskään saanut vahvistuksia tai muistutuksia mistään varaamistani ajoista. Soittamalla sain kuitenkin kaikki ajat aina varattua. Jollain saksalaisilla on myös liittymässään joku esto, jolloin ulkomaiseen numeroon soittaminen ja viestittäminen ei onnistu, eikä kaikilla ole nettiyhteyttä puhelimessaan.

Meidän onneksemme jokaisessa asunnossa oli jo nettiliittymä ja reititin. Wifi toimikin meillä kotona hyvin ensimmäistä asuntoa lukuun ottamatta, jossa oli niin paksut kiviseinät, että puhelin- ja nettiyhteydet toimivat huonosti. Saksalaisten netti- ja puhelinliittymien kanssa kannattaa olla tarkka, koska olen kuullut, että niiden irtisanominen on vaikeaa. Jotkut liittymät voi sulkea vasta vuoden kuluttua liittymän ottamisesta, joten ehdot tulee lukea tarkkaan.

Saksassa yllätti se, että asioiden hoito tapahtuu useimmiten paikan päälle menemällä ja nettipalveluita on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Myöskään sähköposteihin ei aina saa vastauksia ja huonolla kielitaidolla soittaminen puolestaan oli ja on edelleen tuskallista. Virastoissa englannin kielen taito tuntui olevan enemmänkin poikkeus, mikä vaikeutti asioiden selvittämistä. Sanoisin myös, että Suomessa asiakaspalvelun taso on vähän korkeammalla. En sitten tiedä johtuisiko myös jostain asenteista ulkomaalaisia kohtaan.

Löysin muuten hyvät sivut, joista löytyy paljon tietoa asumisesta Stuttgartista: https://welcome.stuttgart.de/welcomecenter/en/. Tuonne voi mennä myös paikan päälle. Jostain tuolta myös luin, että sen kautta voi saada jonkun vapaaehtoisen mukaan auttamaan asioiden hoidossa.

Kirjoittelen tulevassa postauksessa, mitä käytännön asioita töiden aloittamiseen liittyi.

Asunnon löytäminen Stuttgartista

Stuttgartiin muuton haasteita oli asunnon löytäminen. Etelä-Saksan suuremmissa kaupungeissa, kuten Stuttgartissa, Münchenissä ja Frankfurtissa työllisyystilanne on hyvä ja kaupunkeihin muutetaan työn perässä. Asuntoja on siten rajallisesti, ja asuntojen hinnat ovat korkeat moniin muihin Saksan kaupunkeihin verrattuna. Asunnon löytäminen saattaa siis vaatia vähän kärsivällisyyttä, vaivannäköä ja aikaa.

Etsimme nimenomaan väliaikaista asuntoa kalustettuna, sillä emme halunneet sitoutua asumaan vuotta, kun suunnitelmat eivät olleet vielä niin pitkälle selvillä. Pari viikkoa ennen lähtöä saimme asunnon Stuttgartin keskustan tuntumasta (Stadtmitte) kohtuulliseen hintaan, mutta vain ensimmäisten kahden kuukauden ajaksi. Tämän jälkeen muutimme vielä kolme kertaa vuoden sisällä. Olimme tyytyväisiä jokaiseen asuntoon, vaikka usein muuttaminen ja etenkin asuntojen etsiminen oli vähän rasittavaa. Useampaan muuttoon vaikutti varmasti myös se, ettemme tienneet, kuinka pitkään Saksassa asumme.

Vinkit asunnon hakuun

Esittele itsesi viestissäsi. Koska asunnontarjoajat saavat paljon yhteydenottoja, on tärkeää, että kerrot jo ensimmäisessä viestissäsi lyhyesti vuokranantajaa kiinnostavat tiedot. On hyvä mainita muun muassa kuka olet ja miksi etsit asuntoa.

Etsi asuntoa paikan päällä. Asunnon löytäminen Suomesta käsin oli vielä haastavampaa, sillä meidän kokemuksemme mukaan asuntonäyttöön pääseminen on todella tärkeää. Tapaaminen on tärkeä luottamuksen rakentamiseksi molemmin päin.

Varo huijareita. Asuntonäyttö on tärkeä myös asuntohuijauksien välttämiseksi. Mekin törmäsimme yhteen huijariin, joka asuntonäytöstä kysyessä selitti asuvansa tällä hetkellä ulkomailla. Kovasti kyllä lähetteli kuvia ja yritti asuntoa tarjota. Ennen asunnon ja vuokrasopimuksen näkemistä ei siis kannattaisi alkaa rahaa lähettelemään. Ensimmäisen asunnon vuokran ja vakuusmaksun maksoimme samana päivänä, jona saavuimme Saksaan ja kirjoitimme silloin myös vuokrasopimuksen.

Anna hyvä kuva itsestäsi. Yhtä asuntoa kohden on monta hakijaa, joten sillä on merkitystä, millaisen kuvan annat itsestäsi niin asuntonäytössä kuin muissa yhteydenotoissa. Oman kokemukseni mukaan Saksassa on tärkeämpää kirjoittaa formaalia kieltä kuin Suomessa ja muistaa aina teititellä.

Valmistaudu selvittämään rahatilannettasi. Vuokranantaja saattaa kysyä, miten saat vuokrat maksettua. Olen kuullut, että jotkut vuokranantajat ovat halunneet nähdä jopa työsopimukset, mutta meiltä ei kyllä kukaan kysellyt mitään todisteita.

Kirjoita ja puhu saksaa. Jos osaat saksaa edes vähän, kannattaa sitä käyttää. Saksankielisiin yhteydenottoihin saimme paremmin vastauksia vuokranantajilta. Jotkut vuokranantajat halusivat sopia asuntonäytön ajankohdan mieluummin puhelimitse kuin sähköpostitse, mikä ei kyllä minun saksankielen taidollani onnistunut. Onneksi mies osasi sen verran saksaa, että selviytyi näistä haasteista. Olen huomannut, että saksalaiset arvostavat sitä, että yrittää kommunikoida saksaksi, ja puhuvat sitten vuorostaan englantia, jos ei saksaksi suju.

Etsi myös lähialueiden asuntoja. Kaupungin ulkopuolisilta asuinalueilta voi löytyä asunto helpommin. Esimerkiksi Filderstadt, Leinfelden, Böblingen, Esslingen, Fellbach ja Ludwigsburg ovat tällaisia alueita. Näiltä alueilta on vielä hyvät kulkuyhteydet Stuttgartiin, mutta tietysti kannattaa tarkistaa asunnon sijainti alueella ja kulkuyhteydet www.vvs.de sivuston reittihausta.

Harkitse WG-asumista. WG-asuminen tarkoittaa asumista kämppisten kanssa. Tällaisissa asunnoissa näyttää olevan huoneita jatkuvasti tarjolla esimerkiksi Facebook-ryhmissä. Jos elämän- ja perhetilanne sallii, tällainen asumismuoto voikin olla paras ja kohtuuhintainen ratkaisu. Suuri osa saksalaisista opiskelijoita ja myös työssäkäyvistä nuorista aikuisista asuu wg:issä tai opiskelija-asuntoloissa.

Suomalaisuus voi olla valttikortti. Suomalaisilla tuntuu olevan ihan hyvä maine Saksassa. Ensimmäisen asunnon kohdalla pääsimme todennäköisesti muiden hakijoiden edelle ainoastaan suomalaisuuden ansiosta, sillä edellinen vuokralainen sattui olemaan suomalainen. Suomi osoittautui myös hyväksi small talk –aiheeksi asuntonäytössä.

Mistä etsiä (väliaikaista) asuntoa?

https://www.studenten-wg.de/

https://www.ebay.de/

https://www.airbnb.fi/

https://www.hc24.de/

https://www.immobilienscout24.de/

Facebook-ryhmät (esim. haulla Wohnung, Wg, Wohnungssuche)

Tervetuloa jakamaan omat vinkkinne tai kysymyksenne kommenttikenttään!

Muutto Saksaan

Kesä ennen Stuttgartiin muuttoa oli jo yhtä muuttamista. Lähdimme alun perin Saksaan mieheni vaihto-opintojen vuoksi, jotka kestivät puoli vuotta. Lähtiessämme päätimme kuitenkin, ettemme pidä asuntoamme, sillä emme olleet varmoja venyykö Saksassa oleskelu pidempään. Onneksi olimme silloin ”viisaita”, koska niinhän se venyi.

Ajatus Saksaan lähdöstä syntyi ja varmistui melko nopealla aikataululla ja siten myös muuton kanssa tuli vähän kiire. Etenkin, kun sattumoisin asunnossamme oli myös alkamassa remontti ja halusimme muuttaa sen alta pois. Olimme asuneet kaksi vuotta kyseisessä kaksiossa Tampereella häidemme jälkeen ja tavaraa oli kertynyt yllättävä määrä. Osa huonekaluista ja tavaroista löysivät onneksi paikan vanhempiemme kodeista ja kellareista. Yritimme myydä loput huonekaluista ja tavaroista, mutta suurimman osan lahjoitimme lopulta Fidan secondhand-myymälään, sillä tuli kiire päästä tavaroista eroon. Fida Lielahdella on ilmainen noutopalvelu, jonka tilasin soittamalla liikkeeseen, ja siten saatiin asunto tyhjäksi.

Suuri kontrasti tavarapaljoudessa elämiseen oli, kun lähdimme Stuttgartiin vain kahdella matkalaukulla. Yllätyin, että onnistuin pakkaamaan kaiken yhteen matkalaukkuun, sillä joskus viikon lomamatkallakin laukku on liian täysi.

Ennen lähtöä täytyi hoitaa vielä kuntoon matkavakuutus, muuttoilmoitus ja hakemus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Suosittelen matkavakuutuksen ottamista ensimmäisille kuukausille, ellet jo tiedä, että olet muuttamassa pysyvästi ulkomaille tai aloitat työt heti ulkomailla. Helpotti paljon, kun sai vähän lisäaikaa selvitellä, miten terveydenhuolto Saksassa toimii ja jos olisi tarvinnut lääkäripalveluja, olisi tiennyt, mihin voi ottaa yhteyttä. Otin Op:n kautta jatkuvan matkavakuutuksen, joka oli voimassa 4 kuukautta kerrallaan Saksassa. Vakuutusta olisi voinut pidentää ostamalla lisäkuukausia, mutta koska suunnitelmat eivät olleet selvät Saksan päässä, päätin aluksi ottaa sen vain tuolla neljän kuukauden jaksolla. Tällainen vakuutus tuli edulliseksi, ja lisäkuukausia olisi voinut tarvittaessa ostaa myöhemminkin.

Suomalainen matkavakuutus vaatii kuitenkin kotikunnan Suomessa. Teinkin muuttoilmoituksen maistraattiin siten, että jätin Suomen osoitteen vakituiseksi osoitteeksi ja Saksan ilmoitin tilapäiseksi osoitteeksi. Siinä vaiheessa meillä ei ollut vielä tietoa Saksan osoitteesta, mutta pelkkä maa riitti muuttoilmoitukseen. Tein muuttoilmoitukset erikseen postiin ja maistraattiin (osoitteessa muuttoilmoitus.fi), sillä halusin Suomen postien menevän edelleen Suomen osoitteeseen.

Hakemus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta tulee aina tehdä Kelaan, jos oleskelu ulkomailla kestää yli 3 kk. Sen saa tehtyä kätevästi netissä Kelan asiointipalvelun kautta. Jos oleskelu kestää alle vuoden, eikä työskentele ulkomailla, voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan. Sainkin positiivisen päätöksen Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Kun aloitin työt myöhemmin Saksassa, liityin Saksan sosiaaliturvaan ja minun täytyi päivittää tuo hakemus. Kerrallaan voi kuulua vain yhden maan sosiaaliturvaan, joten tällöin sain tietenkin kielteisen päätöksen. Kelan sivuilta löytyy onneksi ohjeet tästä: https://www.kela.fi/sosiaaliturvaan-kuuluminen-suomesta-ulkomaille

Kaiken kaikkiaan Suomen päässä asioiden hoitaminen onnistui mutkattomasti. Toki matkavakuutuksen olisi voinut hankkia jo aiemminkin ennen muuttokiireitä, mutta sain senkin kuntoon juuri ennen lähtöä.

Toivottavasti tiedoista on hyötyä ulkomaan muuttoa suunnitteleville!