Saksaikävää

Muutto takaisin Suomeen onnistui ihme kyllä samoilla matkalaukuilla ja käsimatkatavaralaukuilla, joilla lähdimme aikanaan Saksaan. Nipin napin saatiin kaikki tavarat mukaan. Meillä ei ollut mitään, millä punnita matkalaukkuja ennen lähtöä, joten jännityksellä odotimme punnitusta kentällä ja rukoilimme, että ei tarvitsisi karsia tavaraa enää siellä. Ihmeen kaupalla toinen matkalaukku painoi 22,5 kg ja toinen 22,8 kg eli molemmat menivät sallittuun 23 kg. Lensimme Stuttgartista Helsinkiin Sas:lla vaihtaen konetta Tukholmassa. Ensimmäinen kone oli vähän myöhässä, ja mietimme, ehdimmekö jatkolennolle, mutta lopulta toinenkin kone oli vähän myöhässä, joten ehdimme hyvin ja matkatavaratkin ehtivät.

Ensimmäinen viikko Suomessa meni sukuloidessa – tosin puolisolla arki koitti heti seuraavana päivänä. Oli tosi kiva päästä jakamaan vauvan odotusta paremmin läheisten kanssa kuin, mitä Saksasta käsin oli pystynyt. En ollut käynyt pitkään aikaan Suomessa, joten paluuta oli odotettu molemmin puolin. Viikon ajan seurailin miehen saksaikävää ja ajattelin välttyneeni siltä kokonaan. Kyllä se kuitenkin vähän iski, kun täytyi aloittaa arki itsekin. Ikävän purkukeinona päätimme listata viisi asiaa, joita ikävöimme Saksasta ja Stuttgartista.

Edullinen kosmetiikka

Huomasin Saksaan muuttaessani, että kosmetiikka on edullisempaa, mutta reilussa vuodessa ehdin unohtaa, että se on niin paljon edullisempaa. Lempituotteikseni muodostuivat esimerkiksi Alverden ripsiväri ja Laveran hiustuotteet, jotka molemmat ovat luonnonkosmetiikkaa ja ainakin osa tuotteista vegaanisia. Suuntasin ostamaan lempparishampoota Tampereella, mutta pullo, joka maksaa Saksassa vain noin 1,80 e maksoikin Tampereella huimat 9 euroa! Alverden tuotteita puolestaan ei taida edes saada Suomesta. Myös jo pitkään käytössä ollut bareMinerals -mineraalimeikkipohja maksaa normaalihintaisena kympin enemmän kuin Saksassa.

Luomu- ja lähiruoka

Saksassa luomutuotteita on hyvin saatavilla joka kaupassa ja myös luontaistuotekauppoja on enemmän kuin Suomessa. Luomutuotteet ovat myös huomattavasti edullisempia kuin Suomessa, joten valinta ei ole yhtä suuri rahallinen investointi. En ollut Saksassakaan silti mitenkään vannoutunut luomuruokailija, mutta valitsin mieluummin luomu- ja lähituotteita, kun niitä oli helposti saatavilla.

Työmahdollisuudet

Insinöörinä mieheni jäi kaipaamaan Saksan lukuisia työmahdollisuuksia. Stuttgartissa on monia isoja firmoja, ja insinööreille kova kysyntä. Stuttgartissa on myös paljon osa-aikatöitä, esimerkiksi asiakaspalvelualoilla, jotka sopivat hyvin opiskelun oheen. Varsinkin saksaa osaavalla työnäkymät ovat tällä hetkellä ainakin näillä aloilla hyvät ja huonollakin kielitaidolla voi aluksi pärjätä. Insinöörien palkat ovat Saksassa Suomea paremmat, mutta asiakaspalvelualoilla sen sijaan lisät ja työolot (esim. tauot) ovat lakisääteisesti Suomea huonommat.

Daimler on Stuttgartissa iso työllistäjä, ja Mersu-museo on vierailun arvoinen, vaikkei autot erityisemmin kiinnostaisi.

Matkustelu

Saksasta on helppo matkustella muihin Keski-Euroopan ja Etelä-Euroopan maihin, sillä välimatkat ovat lyhyitä. Meillä ei ollut autoa, mutta autollakin pääsee näppärästi muun muassa Saksan naapurimaihin. Teimme vuokra-autolla muutaman yön reissun Etelä-Saksaan ja Ranskaan.  Ajoimme ensin alppimaisemiin Itävallan rajalle ja vierailimme Neuschwansteinin linnassa. Sieltä jatkoimme Bodensee -järvelle, joka on iso järvi Saksan, Itävallan ja Sveitsin rajalla. Ajoimme Schwarzwaldin jylhien metsämaisemien läpi Ranskaan ja yövyimme lähellä Colmaria. Takaisin Saksaan tulimme viinitietä pysähdellen ranskalaisissa idyllisissä pikkukylissä.

Stuttgartista ja sen lähikentiltä (Frankfurt, Baden-Baden, München) löytyy myös edullisia lentoja moniin kohteisiin ja lentoajat ovat miellyttävän lyhyitä esim. Etelä-Eurooppaan. Suomesta käsin matkat vaativat enemmän aikaa ja rahaa.

Näkymää Bodensee -järvelle

Stuttgartin mäet

Stuttgartin ydinkeskusta sijaitsee ikään kuin laaksossa ja keskustasta on joka suuntaan ylämäkeä. Jos kauppakassien raahaamisen ylämäessä unohtaa, mäet tekevät kaupungista todella kivan. Mäet mahdollistivat säännölliset iltakävelymme (ja raskaat juoksulenkit) hienoilla näkymillä. Eri puolilla Stuttgartia on erilaisia näköalapaikkoja ihan vain kävelyreittien varrella. Myös esimerkiksi baari-kahvila Teehausista ja Killesbergin tornista on hyvät näkymät. Stuttgartissa on myös maailman ensimmäinen tv-torni, joka toimii näkötornina. Jo U-bahnilla tornille ajellessa näkymät ovat hienot.

Vastapäisellä mäellä näkyy Tv-torni

Eläminen Saksassa vaati totuttelua, kun täytyi oppia toimimaan täysin uudella kielellä ja selvittää, miten asiat Saksassa hoituvat ja toimivat. Reilussa vuodessa ei todellakaan ehtinyt kaikkea omaksua, mutta kuitenkin ehti muodostua tietynlainen arki. Suomen päässä eläminen on periaatteessa tuttua, mutta kuitenkin erilaista kuin Saksassa tai Suomessa aiemmin. Täytyy miettiä taas uudelleen, mitkä meidän kuviot ovat nyt täällä.

Zadarista Plitviceen ja Prekoon

Vaikka emme olleet Kroatian lomalle oikeastaan ohjelmaa suunnitelleet, oli selvää, että halusimme päästä näkemään vesiputouksia ja turkooseja järviä. Kroatiassa on useita kansallispuistoja ja päätimme vierailla näistä yhdessä. Selvitimme, minne pääsisi kätevästi Zadarista päiväreissulle ja mielellään julkisilla. Pohdimme Plitvicen ja Krkan välillä, mutta valitsimme Plitvicen, koska siellä tuntui olevan enemmän nähtävää. Kansallispuisto oli vierailun arvoinen, ja retki muodostui reissumme kohokohdaksi.

Alun perin olimme ajatelleet tehdä retken viikolla, jolloin puistossa olisi voinut olla rauhallisempaa. Lopulta kuitenkin menimme sinne juuri lauantaina, koska se sopi aikatauluumme parhaiten. Puistossa olikin todella paljon ihmisiä, vaikkei syyskuun puoliväli ole Kroatian vilkkainta turistisesonkia. Voisinkin suositella vierailemaan puistossa heti puiston auetessa tai lähellä sulkeutumisaikaa ruuhkien välttämiseksi, sillä päivällä ihmisiä oli eniten. Puistoa ei oltu todellakaan suunniteltu sellaisille ihmismassoille, joten kaikkeen meni paljon aikaa. Puisto kokonaisuudessaan on toki valtava, joten itsenäisempi vaeltaja löytää varmasti rauhallisia reittejä ajankohdasta riippumatta.

Me turvauduimme kuitenkin valmiisiin vaellusreitteihin. Reitit ovat eripituisia ja ne on selkeästi merkitty, joten reittiä oli helppo seurata. Valitsimme B-reitin, joka alkaa ja päättyy ykkössisäänkäynnille. Kävelymatkan pituudeksi on merkitty 4 km, mutta meillä kävelyä tuli kuitenkin paljon enemmän, koska emme esimerkiksi päässeet panoraamajunaan ja teimme vähän ylimääräisiä seikkailuja. Pohdin etukäteen C-reittiä, jonka pituus on 8 km, mutta mieheni onneksi muistutti, ettei tässä vaiheessa raskautta kannata lähteä niin pitkille vaelluksille. Kilometrejä tuli lopulta ihan kivasti siis myös tuolta lyhyemmältä reitiltä ja aikaa kului, joten onneksi emme lähteneet pidemmälle.

Kierros alkaa huikeilla näkymillä, sillä ensin laskeudutaan suuren vesiputouksen juurelle. Reittiin kuuluu kävelyn lisäksi myös järven ylitys veneellä. Tarkoitus olisi ollut mennä loppumatka panoraamajunalla, mutta juna oli jumittunut matkan varrelle, joten kävelimme takaisin ykkössisäänkäynnille. Parasta kansallispuistossa oli isot vesiputoukset, kirkkaat, turkoosit järvet ja jylhät maisemat.

Mukaan kannattaa varata paljon juomista, eväät, hyvät kengät, säähän sopivat vaatteet ja kamera. Teimme varustuksessa amatöörivirheen, sillä puistossa olikin syyskuisena aamuna kylmä. Emme tulleet tätä ajatelleeksi, sillä Zadarissa oli lämmin vuorokauden ympäri. En ollut ottanut mukaan muuta pitkähihaista kuin ohuen huivin. Onneksi ilma lämpeni päivää kohti ja jossain kohtaa teitä ja portaita ylös-alas kapuillessa tuli jopa hiki. Eväät kannattaa ehdottomasti varata mukaan, koska puistossa ei ole montaa paikkaa, joista voisi ostaa ruokaa ja sitä voi joutua jonottamaan. Vessoja ei myöskään ole paljon, joten ne kannattaa hyödyntää silloin, kun sellainen osuu reitin varrelle. Hyvällä kameralla saisi maisemat talletettua muuallekin kuin mieleensä. Meidän kännykkäkamerat eivät tehneet maisemille oikeutta lainkaan.

Plitvicen kansallispuistoon pääsi Zadarista bussilla kahdessa tunnissa. Ostimme liput etukäteen Zadarin linja-autoasemalta. Julkisella kulkeminen oli helppoa ja edullista. Haasteellista oli kuitenkin päättää, monelta palaisimme takaisin Zadariin. Kävelyreittien kestot on arvioitu ja valitsemamme reitin B:n kestoksi oli merkitty 3-4 tuntia. Varasimme kuitenkin aikaa noin 7 tuntia. Onneksi, sillä reitistä ei olisi millään selvinnyt 4 tunnissa ihmispaljouden takia, ja nytkin jouduimme oikaisemaan loppumatkasta ehtiäksemme bussiin. Aikaa kannattaakin varata siis runsaasti. Jonotimme esimerkiksi lippuja ainakin puoli tuntia, vessaan puoli tuntia ja veneeseen yli tunnin. Lisäksi ”pääväylillä” eteneminen oli hidasta, koska ihmisiä oli paljon. Emme ehtineet istua kunnolla syömään eväitä koko päivän aikana, joten aikaa olisi saanut olla enemmänkin. Oman vuokra-auton hyvä puoli olisi ollut, että aikaa ei olisi tarvinnut etukäteen määrittää, mutta muuten julkinen oli helppo ja edullinen vaihtoehto.

Liput Plitviceen maksoivat syyskuussa 150 kunaa eli reilu 20 e aikuiselta. Kesäsesongin aikana liput maksavat yli 30 e aikuiselta. Puisto on auki ympäri vuoden ja talvella sinne pääsee edullisesti. Puisto on mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen!

Viimeisinä lomapäivinä Plitvicen reissun jälkeen otimme vähän selkoa lukuisista saarista Zadarin edustalla. Satamassa ja vanhaan kaupunkiin vievän sillan molemmissa päissä oli kojuja, joista myytiin kaikenlaisia retkiä saariin. Retket luonnonkauniille uimarannoille vähän houkuttivat, mutta päädyimme tekemään vain pienen lautta-ajelun omatoimisesti lähimpään saareen. Menimme siis Ugljan Prekoon. Otimme lautan vanhan kaupungin satamasta. Lauttoja kulkee melko usein ja lippu maksoi vain noin 2 euroa. 

Prekossa ei ollut mitään erityistä nähtävää, mutta ainakin rauhallista. Saarella olisi päässyt bussilla tai vuokra-autolla kauniille luonnonrannoille, mutta emme jaksaneet tehdä koko päivän retkeä. Meille riitti pieni pulahdus meressä, ja että pääsimme ihastelemaan Zadarin vanhaa kaupunkia lautalta käsin.

Zadarissa rantalomaan on helppo yhdistää muutakin aktiviteettia ja kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan Kroatian kauniiseen luontoon! Oli mukava huomata, että kohteisiin pääsi myös omatoimisesti julkisia käyttäen.