Loppuraskaudesta havahduin siihen, että imetykseen voisi
valmistautua jo etukäteen, kun toiveissa oli kuitenkin täysimetys. Liityin
imetyksen tuen fb-ryhmään ja lueskelin imetyksestä muun muassa Imetyksen tuen
nettisivuilta. Huomasin, kuinka vähän itseasiassa tiesin asiasta. Olin
ajatellut jokseenkin niin, että vauva tissille ja sitten se joko onnistuu tai
ei onnistu. Vaikka ehdin aiheesta lueskella ennen lapsen syntymää, oli
imetyksen kokeminen vielä ihan eri asia. Listasin asioita, jotka yllättivät
imetystaipaleen alussa.
1.Imetysasentojen haasteellisuus
Tuntuu nyt jälkeenpäin hassulta, miten vaikeaa oli saada vauva hyvään
asentoon rinnalle. Aluksi imetin vauvaa vain kyljellään, koska leikkauksen
jälkeen se oli paras vaihtoehto. Siinäkin oli haasteena saada vauvan sieraimet
vapaiksi.
Kesti vähän aikaa ennen kuin osasin imettää, missään muussa
asennossa. Jalat ja kädet tuntuivat olevan tiellä, vauva oli liian alhaalla tai
ylhäällä jne. Ehkä vauvan kasvukin vaikutti siihen, että lopulta hämmästelin
sitä, että vauvaahan voin imettää melkeinpä miten vaan.
2.Tiheän imun kaudet
Ennen synnytystä luin jotain tiheän imun kausista, joina vauva on paljon
rinnalla ja tilaa maitoa tulevaan tarpeeseen. Kahden päivän ikäisenä vauvalla
oli selkeä tiheä imu, jonka ansiosta maito nousikin seuraavana päivänä
kohisten. Vauva oli rinnalla koko yön ja päivän. Imetys oli ihanaa, mutta teki
myös kipeää. Hetkeksi tuli myös semmoinen tunne, että olenko mä vauvalle
pelkkää ruokaa ja tuleeko lapsi pitämään musta vain ruuan takia. Se hupsu
ajatus meni nopeasti ohi ja ymmärsin myös paremmin, että imetyskin on vauvalle
ja mulle paljon enemmän kuin syömistä ja syöttämistä. Olin todella ylpeä musta
ja vauvasta, kun maito nousi ja vauvan paino lähti huimaan nousuun heti tokasta
päivästä.
Seuraavat tiheän imun kaudet ajoittuvat usein 3 viikon, 6 viikon, 3
kuukauden ja 6 kuukauden ikään. Huomasin seuraavan tiheän imun kauden vasta nyt
3 kk ikäisen vauvan kanssa ehkä siksi, että maidon tulo tasaantui vasta 2
kuukauden jälkeen ja siihen asti maitoa tuli yli tarpeen muutenkin.
3.Rintojen pingotus
Kun maito nousi, rinnat olivat jättimäiset, kipeät ja kovat ja olo oli
aika tuskallinen. Tästä olin lukenut, mutten tajunnut, että se myös helpottaa
ja olo voi olla myöhemmin jopa ihan normaali, vaikka imetys jatkuisi. Mietin
siis hetken, onko mun rinnat koko imetyksen ajan sellaiset vuotavat
maitokannut. Pahimmat pakkautumiset hoituivat kylmillä kaalinlehdillä ja
lämpimällä suihkulla. Maidon tulo tasaantui kunnolla joskus 2 kuukauden
jälkeen. Onneksi olin tässä kohtaa jo lukenut monesti, että ”tyhjistä”
rinnoista voi tulla maitoa yhtä lailla riittävästi, Muuten olisin varmaan hätääntynyt,
että nyt se maito loppuu.
4.Maito lisääntyy imettämällä
Oli hyvä tietää, että maito lisääntyy imettämällä. Maitopisaroita tuli jo
vähän ennen synnytystä ja huolestuin, että vauvan maidot menee nyt sivusuun. Jotenkin
tiedostamattomasti ajattelin, että maitoa on joku määrä ja sitten se voi loppua
ainakin siltä päivältä. Hämmästyin siitä, että rinnat osaavat tuottaa maitoa
juuri vauvan tarpeisiin sekä määrällisesti, että laadullisesti.
5.Jälkisupistukset
Ihmettelin, miksi ihmeessä imettäessä sattuu alavatsaan, niin että täytyy
kiemurrella. Sitten muistin lukeneeni jälkisupistuksista. Jälkisupistuksia tuli
imetyksen aikana vielä viikkoja synnytyksen jälkeen. Ne eivät tuntuneet niin
teräviltä kuin synnytyssupistukset, mutta saivat kuitenkin tosiaan vähän
kiemurtelemaan. Joillekin niitä ei kai tule ollenkaan.
6.Maitotulva
Maitoa tuntui olevan aluksi joka paikassa. Liivejä sai vaihtaa usein, jos
ei halunnut haista happamalle maidolle. Onneksi olin ostanut useammat
imetysliivit. En ollut kuullut suihkutisseistä, mutta huomasin omistavani
sellaiset. Juuri kun olin jo rutinoitunut vuoraamaan sänkyni pyyhkeillä ja pesemään
suihkun seiniä, maidon tulo kuitenkin tasaantui.
Viimeisenä ja tärkeimpänä: Imetyksen ihanuus
Kaikesta huolimatta nautin imetyksestä alusta asti ja olin
todella iloinen, että täysimetys onnistui, kun sitä olin toivonut. Tämä vauvani
on mielestäni maailman paras imetettävä. Kaikesta äidin säätämisestä huolimatta,
hän oli tyytyväinen, kun pääsi rinnalle ja jaksoi suihkutissejäni, jotka
ampuivat maitoa suun täydeltä ja välillä myös naamalle. Hän alkoi pian kiittää
maidosta väläyttämällä valloittavan hymyn imetyksen päätteeksi.
Nykyään meidän imetyshetket ovat ihania levollisia hetkiä.
Välillä voidaan vähän naureskella kesken syönnin tai kertoilla juttuja
toisillemme. Tai ihan vain olla hiljaa lähekkäin. Minulle se on myös hetki
pysähtyä ja tyhjentää mieli kaikesta. Imetys on mulle parasta keskittymistä
hetkeen ja siihen, mikä on tärkeintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti