Zadarista Plitviceen ja Prekoon

Vaikka emme olleet Kroatian lomalle oikeastaan ohjelmaa suunnitelleet, oli selvää, että halusimme päästä näkemään vesiputouksia ja turkooseja järviä. Kroatiassa on useita kansallispuistoja ja päätimme vierailla näistä yhdessä. Selvitimme, minne pääsisi kätevästi Zadarista päiväreissulle ja mielellään julkisilla. Pohdimme Plitvicen ja Krkan välillä, mutta valitsimme Plitvicen, koska siellä tuntui olevan enemmän nähtävää. Kansallispuisto oli vierailun arvoinen, ja retki muodostui reissumme kohokohdaksi.

Alun perin olimme ajatelleet tehdä retken viikolla, jolloin puistossa olisi voinut olla rauhallisempaa. Lopulta kuitenkin menimme sinne juuri lauantaina, koska se sopi aikatauluumme parhaiten. Puistossa olikin todella paljon ihmisiä, vaikkei syyskuun puoliväli ole Kroatian vilkkainta turistisesonkia. Voisinkin suositella vierailemaan puistossa heti puiston auetessa tai lähellä sulkeutumisaikaa ruuhkien välttämiseksi, sillä päivällä ihmisiä oli eniten. Puistoa ei oltu todellakaan suunniteltu sellaisille ihmismassoille, joten kaikkeen meni paljon aikaa. Puisto kokonaisuudessaan on toki valtava, joten itsenäisempi vaeltaja löytää varmasti rauhallisia reittejä ajankohdasta riippumatta.

Me turvauduimme kuitenkin valmiisiin vaellusreitteihin. Reitit ovat eripituisia ja ne on selkeästi merkitty, joten reittiä oli helppo seurata. Valitsimme B-reitin, joka alkaa ja päättyy ykkössisäänkäynnille. Kävelymatkan pituudeksi on merkitty 4 km, mutta meillä kävelyä tuli kuitenkin paljon enemmän, koska emme esimerkiksi päässeet panoraamajunaan ja teimme vähän ylimääräisiä seikkailuja. Pohdin etukäteen C-reittiä, jonka pituus on 8 km, mutta mieheni onneksi muistutti, ettei tässä vaiheessa raskautta kannata lähteä niin pitkille vaelluksille. Kilometrejä tuli lopulta ihan kivasti siis myös tuolta lyhyemmältä reitiltä ja aikaa kului, joten onneksi emme lähteneet pidemmälle.

Kierros alkaa huikeilla näkymillä, sillä ensin laskeudutaan suuren vesiputouksen juurelle. Reittiin kuuluu kävelyn lisäksi myös järven ylitys veneellä. Tarkoitus olisi ollut mennä loppumatka panoraamajunalla, mutta juna oli jumittunut matkan varrelle, joten kävelimme takaisin ykkössisäänkäynnille. Parasta kansallispuistossa oli isot vesiputoukset, kirkkaat, turkoosit järvet ja jylhät maisemat.

Mukaan kannattaa varata paljon juomista, eväät, hyvät kengät, säähän sopivat vaatteet ja kamera. Teimme varustuksessa amatöörivirheen, sillä puistossa olikin syyskuisena aamuna kylmä. Emme tulleet tätä ajatelleeksi, sillä Zadarissa oli lämmin vuorokauden ympäri. En ollut ottanut mukaan muuta pitkähihaista kuin ohuen huivin. Onneksi ilma lämpeni päivää kohti ja jossain kohtaa teitä ja portaita ylös-alas kapuillessa tuli jopa hiki. Eväät kannattaa ehdottomasti varata mukaan, koska puistossa ei ole montaa paikkaa, joista voisi ostaa ruokaa ja sitä voi joutua jonottamaan. Vessoja ei myöskään ole paljon, joten ne kannattaa hyödyntää silloin, kun sellainen osuu reitin varrelle. Hyvällä kameralla saisi maisemat talletettua muuallekin kuin mieleensä. Meidän kännykkäkamerat eivät tehneet maisemille oikeutta lainkaan.

Plitvicen kansallispuistoon pääsi Zadarista bussilla kahdessa tunnissa. Ostimme liput etukäteen Zadarin linja-autoasemalta. Julkisella kulkeminen oli helppoa ja edullista. Haasteellista oli kuitenkin päättää, monelta palaisimme takaisin Zadariin. Kävelyreittien kestot on arvioitu ja valitsemamme reitin B:n kestoksi oli merkitty 3-4 tuntia. Varasimme kuitenkin aikaa noin 7 tuntia. Onneksi, sillä reitistä ei olisi millään selvinnyt 4 tunnissa ihmispaljouden takia, ja nytkin jouduimme oikaisemaan loppumatkasta ehtiäksemme bussiin. Aikaa kannattaakin varata siis runsaasti. Jonotimme esimerkiksi lippuja ainakin puoli tuntia, vessaan puoli tuntia ja veneeseen yli tunnin. Lisäksi ”pääväylillä” eteneminen oli hidasta, koska ihmisiä oli paljon. Emme ehtineet istua kunnolla syömään eväitä koko päivän aikana, joten aikaa olisi saanut olla enemmänkin. Oman vuokra-auton hyvä puoli olisi ollut, että aikaa ei olisi tarvinnut etukäteen määrittää, mutta muuten julkinen oli helppo ja edullinen vaihtoehto.

Liput Plitviceen maksoivat syyskuussa 150 kunaa eli reilu 20 e aikuiselta. Kesäsesongin aikana liput maksavat yli 30 e aikuiselta. Puisto on auki ympäri vuoden ja talvella sinne pääsee edullisesti. Puisto on mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen!

Viimeisinä lomapäivinä Plitvicen reissun jälkeen otimme vähän selkoa lukuisista saarista Zadarin edustalla. Satamassa ja vanhaan kaupunkiin vievän sillan molemmissa päissä oli kojuja, joista myytiin kaikenlaisia retkiä saariin. Retket luonnonkauniille uimarannoille vähän houkuttivat, mutta päädyimme tekemään vain pienen lautta-ajelun omatoimisesti lähimpään saareen. Menimme siis Ugljan Prekoon. Otimme lautan vanhan kaupungin satamasta. Lauttoja kulkee melko usein ja lippu maksoi vain noin 2 euroa. 

Prekossa ei ollut mitään erityistä nähtävää, mutta ainakin rauhallista. Saarella olisi päässyt bussilla tai vuokra-autolla kauniille luonnonrannoille, mutta emme jaksaneet tehdä koko päivän retkeä. Meille riitti pieni pulahdus meressä, ja että pääsimme ihastelemaan Zadarin vanhaa kaupunkia lautalta käsin.

Zadarissa rantalomaan on helppo yhdistää muutakin aktiviteettia ja kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan Kroatian kauniiseen luontoon! Oli mukava huomata, että kohteisiin pääsi myös omatoimisesti julkisia käyttäen.