Vauva-arkea takana jo yksi
kuukausi! Elämä vauvan kanssa asettui tosin kunnolla uomiinsa ehkä pari viikkoa
sitten, kun olin toipunut synnytyksestä vähän paremmin ja vauvanhoito alkoi
sujua varmemmilla otteilla. Meidän arki onkin tuntunut nyt juhlalta, kun saa
joka päivä ihmetellä pientä ihanuutta. On myös ihanaa ja toisaalta haikeaa
seurata, kun pieni kasvaa vauhdilla ja oppii kaikkea uutta. Nyt kun ollaan
saatu nukuttuakin öisin, itsellekin jää energiaa päiviin. Kuukausi on mennyt
vauhdilla, mutta toisaalta en osaa ajatella enää arkea ilman vauvaa. Tavallaan
tuntuu kuin hän olisi aina ollut osa meidän perhettä.
Olen toipunut ihmeen hyvin
kuukauden aikana synnytyksestä. Synnytyksessä ei oikeastaan mikään mennyt
toiveideni mukaan paitsi tärkeimpänä, että lapsi syntyi terveenä ja
hyvinvoivana. Vauvan sydänäänissä oli häikkää ja synnytystä yritettiin
nopeuttaa tuloksetta. Lopulta ilmeni, että minulla oli paha infektio ja korkea
kuume. En ollut edes tajunnut kaikilta kivuilta, että olenkin kovassa
kuumeessa. Sitten mentiinkin leikkaussaliin ja seuraavat muistikuvat ajoittuvat
usean tunnin päähän, sillä minut nukutettiin. Pääsin tarkkailusta vasta
seuraavana yönä vauvan kanssa samalle osastolle, koska olin menettänyt paljon
verta ja täytyi odottaa, että verenvuoto varmasti loppuu.
Synnytys oli siis todellinen
koettelemus, mutta onneksi hyvä henkilökunta auttoi selviämään kaikesta. Vauva
pääsi myös onneksi heti isin hyvään hoitoon. Pari ekaa viikkoa olin aika kipeä
kaiken jälkeen, vaikka olenkin toipunut uskomattoman nopeasti -kiitos
rukouksista! Ensimmäisen viikon aikana kotona tuntui siltä, ettei ehtinyt
tehdä päivän aikana oikein mitään, vaikka mieskin oli isyyslomalla hoitamassa
pientä ja tekemässä kotitöitä. Sängystä ylös pääseminen oli vielä kotonakin
melkoinen operaatio kipeän leikkaushaavan kanssa. Nyt kuukauden jälkeen pystyn
liikkumaan jo aivan normaalisti, mutta täytyy malttaa vielä ottaa
rauhallisemmin.
Tyttö on ollut alusta asti
tarkkaavainen ja viime viikon aikana hän on alkanut jo selvästi juttelemaan. Hymykin
tulee aina, kun äiti tai isi keksii hauskoja juttuja ja leikkejä. Hänellä olisi
jo kova hinku päästä liikkeelle ja pari kertaa hän onkin onnistunut ihme kyllä
kiepauttamaan itsensä vatsalta selälleen. Pikkuhiljaa myös lelut alkavat
kiinnostaa enemmän ja niitä onkin ihmeellisesti kertynyt tuonne lelulaatikkoon
tämän kuun aikana. Äitini -nykyään mummo- oli oikeassa sanoessaan, että leluja ei kannata kauheasti etukäteen ostella, kun niitä myös tulee. Tulihan niitä jokunen ostettua.
Tässä meidän vauvauutisia
kuukauden ajalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti