26.2.2019

Hello World! - kuukausi takana


Vauva-arkea takana jo yksi kuukausi! Elämä vauvan kanssa asettui tosin kunnolla uomiinsa ehkä pari viikkoa sitten, kun olin toipunut synnytyksestä vähän paremmin ja vauvanhoito alkoi sujua varmemmilla otteilla. Meidän arki onkin tuntunut nyt juhlalta, kun saa joka päivä ihmetellä pientä ihanuutta. On myös ihanaa ja toisaalta haikeaa seurata, kun pieni kasvaa vauhdilla ja oppii kaikkea uutta. Nyt kun ollaan saatu nukuttuakin öisin, itsellekin jää energiaa päiviin. Kuukausi on mennyt vauhdilla, mutta toisaalta en osaa ajatella enää arkea ilman vauvaa. Tavallaan tuntuu kuin hän olisi aina ollut osa meidän perhettä.



Olen toipunut ihmeen hyvin kuukauden aikana synnytyksestä. Synnytyksessä ei oikeastaan mikään mennyt toiveideni mukaan paitsi tärkeimpänä, että lapsi syntyi terveenä ja hyvinvoivana. Vauvan sydänäänissä oli häikkää ja synnytystä yritettiin nopeuttaa tuloksetta. Lopulta ilmeni, että minulla oli paha infektio ja korkea kuume. En ollut edes tajunnut kaikilta kivuilta, että olenkin kovassa kuumeessa. Sitten mentiinkin leikkaussaliin ja seuraavat muistikuvat ajoittuvat usean tunnin päähän, sillä minut nukutettiin. Pääsin tarkkailusta vasta seuraavana yönä vauvan kanssa samalle osastolle, koska olin menettänyt paljon verta ja täytyi odottaa, että verenvuoto varmasti loppuu.

Synnytys oli siis todellinen koettelemus, mutta onneksi hyvä henkilökunta auttoi selviämään kaikesta. Vauva pääsi myös onneksi heti isin hyvään hoitoon. Pari ekaa viikkoa olin aika kipeä kaiken jälkeen, vaikka olenkin toipunut uskomattoman nopeasti -kiitos rukouksista! Ensimmäisen viikon aikana kotona tuntui siltä, ettei ehtinyt tehdä päivän aikana oikein mitään, vaikka mieskin oli isyyslomalla hoitamassa pientä ja tekemässä kotitöitä. Sängystä ylös pääseminen oli vielä kotonakin melkoinen operaatio kipeän leikkaushaavan kanssa. Nyt kuukauden jälkeen pystyn liikkumaan jo aivan normaalisti, mutta täytyy malttaa vielä ottaa rauhallisemmin.



Tyttö on ollut alusta asti tarkkaavainen ja viime viikon aikana hän on alkanut jo selvästi juttelemaan. Hymykin tulee aina, kun äiti tai isi keksii hauskoja juttuja ja leikkejä. Hänellä olisi jo kova hinku päästä liikkeelle ja pari kertaa hän onkin onnistunut ihme kyllä kiepauttamaan itsensä vatsalta selälleen. Pikkuhiljaa myös lelut alkavat kiinnostaa enemmän ja niitä onkin ihmeellisesti kertynyt tuonne lelulaatikkoon tämän kuun aikana. Äitini -nykyään mummo- oli oikeassa sanoessaan, että leluja ei kannata kauheasti etukäteen ostella, kun niitä myös tulee. Tulihan niitä jokunen ostettua.


Tässä meidän vauvauutisia kuukauden ajalta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti