Zadarista Plitviceen ja Prekoon

Vaikka emme olleet Kroatian lomalle oikeastaan ohjelmaa suunnitelleet, oli selvää, että halusimme päästä näkemään vesiputouksia ja turkooseja järviä. Kroatiassa on useita kansallispuistoja ja päätimme vierailla näistä yhdessä. Selvitimme, minne pääsisi kätevästi Zadarista päiväreissulle ja mielellään julkisilla. Pohdimme Plitvicen ja Krkan välillä, mutta valitsimme Plitvicen, koska siellä tuntui olevan enemmän nähtävää. Kansallispuisto oli vierailun arvoinen, ja retki muodostui reissumme kohokohdaksi.

Alun perin olimme ajatelleet tehdä retken viikolla, jolloin puistossa olisi voinut olla rauhallisempaa. Lopulta kuitenkin menimme sinne juuri lauantaina, koska se sopi aikatauluumme parhaiten. Puistossa olikin todella paljon ihmisiä, vaikkei syyskuun puoliväli ole Kroatian vilkkainta turistisesonkia. Voisinkin suositella vierailemaan puistossa heti puiston auetessa tai lähellä sulkeutumisaikaa ruuhkien välttämiseksi, sillä päivällä ihmisiä oli eniten. Puistoa ei oltu todellakaan suunniteltu sellaisille ihmismassoille, joten kaikkeen meni paljon aikaa. Puisto kokonaisuudessaan on toki valtava, joten itsenäisempi vaeltaja löytää varmasti rauhallisia reittejä ajankohdasta riippumatta.

Me turvauduimme kuitenkin valmiisiin vaellusreitteihin. Reitit ovat eripituisia ja ne on selkeästi merkitty, joten reittiä oli helppo seurata. Valitsimme B-reitin, joka alkaa ja päättyy ykkössisäänkäynnille. Kävelymatkan pituudeksi on merkitty 4 km, mutta meillä kävelyä tuli kuitenkin paljon enemmän, koska emme esimerkiksi päässeet panoraamajunaan ja teimme vähän ylimääräisiä seikkailuja. Pohdin etukäteen C-reittiä, jonka pituus on 8 km, mutta mieheni onneksi muistutti, ettei tässä vaiheessa raskautta kannata lähteä niin pitkille vaelluksille. Kilometrejä tuli lopulta ihan kivasti siis myös tuolta lyhyemmältä reitiltä ja aikaa kului, joten onneksi emme lähteneet pidemmälle.

Kierros alkaa huikeilla näkymillä, sillä ensin laskeudutaan suuren vesiputouksen juurelle. Reittiin kuuluu kävelyn lisäksi myös järven ylitys veneellä. Tarkoitus olisi ollut mennä loppumatka panoraamajunalla, mutta juna oli jumittunut matkan varrelle, joten kävelimme takaisin ykkössisäänkäynnille. Parasta kansallispuistossa oli isot vesiputoukset, kirkkaat, turkoosit järvet ja jylhät maisemat.

Mukaan kannattaa varata paljon juomista, eväät, hyvät kengät, säähän sopivat vaatteet ja kamera. Teimme varustuksessa amatöörivirheen, sillä puistossa olikin syyskuisena aamuna kylmä. Emme tulleet tätä ajatelleeksi, sillä Zadarissa oli lämmin vuorokauden ympäri. En ollut ottanut mukaan muuta pitkähihaista kuin ohuen huivin. Onneksi ilma lämpeni päivää kohti ja jossain kohtaa teitä ja portaita ylös-alas kapuillessa tuli jopa hiki. Eväät kannattaa ehdottomasti varata mukaan, koska puistossa ei ole montaa paikkaa, joista voisi ostaa ruokaa ja sitä voi joutua jonottamaan. Vessoja ei myöskään ole paljon, joten ne kannattaa hyödyntää silloin, kun sellainen osuu reitin varrelle. Hyvällä kameralla saisi maisemat talletettua muuallekin kuin mieleensä. Meidän kännykkäkamerat eivät tehneet maisemille oikeutta lainkaan.

Plitvicen kansallispuistoon pääsi Zadarista bussilla kahdessa tunnissa. Ostimme liput etukäteen Zadarin linja-autoasemalta. Julkisella kulkeminen oli helppoa ja edullista. Haasteellista oli kuitenkin päättää, monelta palaisimme takaisin Zadariin. Kävelyreittien kestot on arvioitu ja valitsemamme reitin B:n kestoksi oli merkitty 3-4 tuntia. Varasimme kuitenkin aikaa noin 7 tuntia. Onneksi, sillä reitistä ei olisi millään selvinnyt 4 tunnissa ihmispaljouden takia, ja nytkin jouduimme oikaisemaan loppumatkasta ehtiäksemme bussiin. Aikaa kannattaakin varata siis runsaasti. Jonotimme esimerkiksi lippuja ainakin puoli tuntia, vessaan puoli tuntia ja veneeseen yli tunnin. Lisäksi ”pääväylillä” eteneminen oli hidasta, koska ihmisiä oli paljon. Emme ehtineet istua kunnolla syömään eväitä koko päivän aikana, joten aikaa olisi saanut olla enemmänkin. Oman vuokra-auton hyvä puoli olisi ollut, että aikaa ei olisi tarvinnut etukäteen määrittää, mutta muuten julkinen oli helppo ja edullinen vaihtoehto.

Liput Plitviceen maksoivat syyskuussa 150 kunaa eli reilu 20 e aikuiselta. Kesäsesongin aikana liput maksavat yli 30 e aikuiselta. Puisto on auki ympäri vuoden ja talvella sinne pääsee edullisesti. Puisto on mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen!

Viimeisinä lomapäivinä Plitvicen reissun jälkeen otimme vähän selkoa lukuisista saarista Zadarin edustalla. Satamassa ja vanhaan kaupunkiin vievän sillan molemmissa päissä oli kojuja, joista myytiin kaikenlaisia retkiä saariin. Retket luonnonkauniille uimarannoille vähän houkuttivat, mutta päädyimme tekemään vain pienen lautta-ajelun omatoimisesti lähimpään saareen. Menimme siis Ugljan Prekoon. Otimme lautan vanhan kaupungin satamasta. Lauttoja kulkee melko usein ja lippu maksoi vain noin 2 euroa. 

Prekossa ei ollut mitään erityistä nähtävää, mutta ainakin rauhallista. Saarella olisi päässyt bussilla tai vuokra-autolla kauniille luonnonrannoille, mutta emme jaksaneet tehdä koko päivän retkeä. Meille riitti pieni pulahdus meressä, ja että pääsimme ihastelemaan Zadarin vanhaa kaupunkia lautalta käsin.

Zadarissa rantalomaan on helppo yhdistää muutakin aktiviteettia ja kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan Kroatian kauniiseen luontoon! Oli mukava huomata, että kohteisiin pääsi myös omatoimisesti julkisia käyttäen.

Rantaloma Zadarissa

Näin kuukausi matkan jälkeen on hyvä palata muistelemaan reissuamme Kroatiaan. Koko kylmän talven ja pitkän kuuman kesän ajan olin haaveillut pääseväni rantalomalle meren läheisyyteen. Valitsimme kohteen etsimällä edullisia lentoja Etelä-Saksasta ja päädyimme Kroatian Zadariin, sillä emme olleet maassa vielä käyneet ja ajattelimme, että kaupungista voisi löytyä rantailun lisäksi muutakin aktiviteettia.

Zadar osoittautui nätiksi rantalomakohteeksi, ja tunnelmallisessa vanhassa kaupungissa oli mukava kierrellä. Syyskuun puolessa välissä kaikkialla, kaupungin rannoilla ja vanhassa kaupungissa, oli suht rauhallista. Emme olleet etukäteen suunnitelleet mitään erityistä ohjelmaa, sillä tarkoituksena oli lähinnä rentoutua. Olimme myös vähän flunssaisia lähtiessämme, ja ekoina päivinä oli vähän vetämätön olo. Rannalla jaksoi silti löhötä, istuskella parvekkeella merinäköalaa ihaillen ja kuunnella meriurkuja vanhassa kaupungissa.

Vanhaa kaupunkia

Kaupungin uimaranta ”Kolovare” on vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuitenkin kävelyetäisyydellä. Rantaviiva on pitkä, ja rannat ovat pikkukivirantoja. Paikoitellen on tehty kuitenkin kohtia, joista on suht helppo päästä uimaan myös paljain jaloin. Kaupungin ulkopuolella on myös turistien suosiossa olevia lomakohteita esim. Nin ja Borik, joissa on hienoja hiekkarantoja. Mietittiin, oltaisiinko tehty retki näille rannoille, mutta lopulta ei tehty, koska kaupungin ranta riitti meille aivan hyvin. Vesi on Kroatiassa ihanan kirkasta ja turkoosia!

Tällä lomalla emme perehtyneet juurikaan Kroatian tai Zadarin historiaan ja päädyimme vain ihailemaan vanhan kaupungin rakennuksia ja nähtävyyksiä ulkopuolelta. Vanha kaupunki ei ole mitenkään iso ja kaikki paikat tulee nähtyä "sattumalta" kaupunkia kierrellessä. Mukavaa oli kivuta myös kaupunkia ympäröivän muurin päälle ja kävellä muuria pitkin maisemaa ihaillen.  

Uudempia nähtävyyksiä vanhassa kaupungissa ovat Meriurut ja Aurinkotervehdys. Laituriin on rakennettu urut, jotka soivat aaltojen osuessa laituriin. Tästä syntyy miellyttävä ja rauhoittava konsertti. Aurinkotervehdys on meriurkujen lähellä illan pimetessä alkava valoshow, joka toimii aurinkoenergialla.

Aurinkotervehdys

Tällä reissulla emme kokeneet suuria makuelämyksiä. Odotin, että Zadarissa olisi paljon kalaa tarjolla. Kalaa ja mereneläviä oli kyllä ravintoloissa, ja ravintoloita oli paljon vanhassa kaupungissa, mutta kala-annoksien hinnat olivat noin 20 eurosta ylöspäin. Emme löytäneet matkan aikana erityisen hyvää ravintolaa. Ravintolat näyttivät olevan turisteille suunnattuja ja tarjoavan samantapaista ruokaa joka paikassa melko korkein hinnoin. Positiivista oli kuitenkin se, että gluteenittomuus tunnistettiin hyvin ja myös gluteenittomia ruokalistoja löytyi ravintoloista. Söin kerran matkan aikana gluteenittoman kala-annoksen ravintola Spajza:ssa. Kala oli tuoretta ja hyvänmakuista, mutta annoskokonaisuus oli kuitenkin aika mitäänsanomaton.

Reissun aikana löysimme kuitenkin Pizzeria Pizzaran (Ulica Katarine Zrinske 1, Zadar, Kroatia) uuden kaupungin puolelta, josta sai myös gluteenitonta pizzaa. Paikka näytti olevan myös paikallisten suosiossa, mutta ainakin syyskuussa rauhallinen. Pizzat olivat todella maukkaita gluteenittomina (ja kuulemma myös tavallisina) ja kävimmekin täällä kahdesti. Hinnat olivat myös alhaisemmat kuin vanhan kaupungin tai rannan ravintoloissa.

Gluteeniton pizza

Majoituksen varasimme Airbnb:n kautta ja huoneisto osoittautui nappivalinnaksi. Olimme ensin vähän epäileväisiä kohteen valinnasta, sillä kohde oli uusi ja siitä ei ollut vielä arviointeja. Asunto näytti niin hienolta hintaan nähden, että mietimme, voiko olla mahdollista. Majoittuminen ylipäätään Kroatiassa on kuitenkin kohtuuhintaista ja ajattelimme, että ehkä uutena kohteena hinta on aluksi vähän alempi. Asunto oli kuitenkin juuri sitä, mitä lupasi! Huoneisto oli ihan uusi remontin jäljiltä ja näkymä parvekkeelta mahtava. Matkaa vanhaan kaupunkiin oli vain 5 minuuttia ja rannalle noin 20 minuuttia kävellen. Kaupungissa olisi kulkenut myös busseja, mutta välimatkat eivät olleet kuitenkaan niin pitkiä, että olisimme jaksaneet selvittää bussireittejä. Lentokentältä kuljimme kuitenkin bussilla, sillä bussit kulkivat ihan kätevästi vanhan kaupungin ja linja-autoaseman pysäkeiltä lentokentälle ja matkat tulivat edullisemmaksi kuin taksi.

Meidän Airbnb-huoneisto

Näkymä huoneiston parvekkeelta

Ryanairin lennot Karlsruhen/Baden-Badenin lentokentältä Zadariin maksoivat vain 60 euroa meno-paluu yhdeltä. Otimme lisäksi tosin yhden check-in laukun, josta tuli lisähintaa yhteensä 50 euroa. Ostaessamme lentoja emme oikeastaan miettineet, miten pääsemme kentälle ja kentältä ilman autoa. Karlsruhen/Baden-Badenin lentokenttä on pieni ja sinne kulkee kyllä julkisia, muttei kovin myöhään. Päivälläkin täytyy kulkea Stuttgartista ensin kahdella junalla ja sitten bussilla. Lentomme Zadariin lähti illalla ja pääsimme sinne päin ongelmitta. Takaisin tullessa meni kuitenkin liian tiukoille ehtiä viimeiseen bussiin ja junaan, emmekä olisikaan ehtineet. Varasimme siis etukäteen B&B lentokenttähotellin. Saavuimme hotellille vastaanoton ollessa jo kiinni, mutta check-in oli kätevä tehdä hotellin sisäänkäynnillä olevalla automaatilla. Olimme onneksi maksaneet hotellin etukäteen, koska meidän pankkikortit eivät olisi käyneet maksuvälineiksi. Tämä kannattaa siis tarkistaa, jos yövyt hotellissa ja saavut myöhään.

Flunssasta toivuttuamme teimme muutaman retken, joista vierailu Plitvicen kansallispuistossa muodostui koko reissun kohokohdaksi. Näistä lisää seuraavassa postauksessa!

Kolme päivää Krakovassa 2/2

Puolan edullinen hintataso näkyy etenkin ravintoloiden hinnoissa ja majoituksessa. Krakova onkin erinomainen paikka nauttia hyvästä ruuasta. Krakovan matkalla voi valita luksusta niin majoituksessa kuin ruuissa kohtuuhintaan, mutta kaupunki on myös hyvä budjettimatkailun kohde. Meidän loma oli sopiva kombinaatio luksusta ja budjettimatkailua.

Syöminen

Krakovassa on kattava ravintola- ja kahvilatarjonta ja kaupungista löytyy hyvin myös perinteistä puolalaista ruokaa. Suht haasteellisen yhtälön syömiseen liittyen aiheutti kuitenkin vilja- ja maitoallergia + raskauden aikana vältettävät asiat. Jouduimmekin siis olemaan aika tarkkoja sopivien ruokapaikkojen valinnassa. Ihanan näköisiä leivonnaisia olisi saanut edullisesti joka paikasta, mutta gluteenittomia leivoksia ei ollut monessa paikassa tarjolla. Myös jäätelöt olivat herkullisen näköisiä, mutten voinut niistäkään valita. Etenkin gluteenittomia tuotteita tarjoavia kahviloita kannattaakin etsiä netistä etukäteen, sillä muuten voi olla vaikea löytää sopivaa.

Pod Baranem 

św. Gertrudy 21 street, 31-049 Krakova

Parhaaksi ravintolavalinnaksi osoittautui Pod Baranem. Ruuat olivat erittäin maukkaita ja palvelu erinomaista. Gluteenittomat vaihtoehdot oli merkitty selvästi ja niitä oli useita. Tarjoilija myös muisti ruokavaliorajoitukseni vielä jälkiruokaakin tilatessa ja näytti sopivat vaihtoehdot. Ravintola on erinomainen paikka kolmen ruokalajin illalliselle. Oltiin onneksi otettu yhdet vähän siistimmät vaatteet reissuun mukaan, sillä ei olisi ihan lenkkareissa ja shortseissa viitsinyt sisään astella.

Hintataso ruokaan ja palveluun nähden oli edullinen Suomen ja myös Saksan hintatasoon verraten.

Miehen lihaisampi annos

Bobbyburger 

ul. Bożego Ciała 14/2, 31-059 Krakova

Ravintola yllätti positiivisesti hyvillä burgereillaan ja gluteenittomilla vaihtoehdoillaan. Kaikki burgerit on mahdollista saada gluteenittomina. Ravintola on pikaruokaravintola, mutta ruoka-annokset olivat kuitenkin laadukkaita. Otin bataattiburgerin ja se oli paras kasvishamppari, jonka olen ikinä syönyt. Ateria maksoi vain 27 zt eli alle 7 euroa ja perusburgerin olisi saanut ihan muutamalla eurolla.

Paikkana ravintola ei kuitenkaan ollut kovin viihtyisä, mutta pikaruokaravintolaksi kuitenkin todella siisti. Ravintoloita on useampi keskusta-alueella. Me kävimme Kazimierzin ravintolassa, joka oli noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä meidän huoneistolta. Paikka kannattaa pitää mielessä, kun kaipaa nopeasti maistuvaa lounasta tai tukevaa "välipalaa"!

Cakester Cafe Krakow

Tomasza 25, 31-027 Krakova

Lähes kaikki kahvilan tuotteet ovat saatavana gluteenittomina ja suuri osa täysin vegaanisena. Tuotteet ovat myös sokerittomia. Valikoima oli runsas ja siksi iski valinnanvaikeus. Valitsin lopulta vegaanisen kakkupalan, mutta olisin kyllä kaivannut enemmän makeutta kakkuuni. Vaikka kakku ei ollut parasta syömääni kakkua, on kahvila runsaine valikoimineen ja hyvän palvelun ansioista käymisen arvoinen paikka. Seuraavalla kerralla olisin ehkä valinnut jonkin suolaisista vaihtoehdoista.

Ruokakaupat

Reissun aikana kävimme muutamassa ruokakaupassa etsimässä muun muassa gluteenitonta leipää. Rautatieaseman lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa Galeria Krakowskassa on yläkerrassa iso Carrefour, josta löytyi myös gluteenittomia tuotteita. Löysin sieltä hyvänmakuisen leivän, ja jotkin merkit olivat jopa vähän edullisempia kuin Suomessa ja Saksassa. Saman kauppakeskuksen alakerrassa pieni luontaistuote kauppa myi Schärin tuotteita -Saksan hinnoin kuitenkin.

Kävimme myös keskustan ulkopuolella sijaitsevassa kauppakeskus Bonarkassa (Kamienskiego 11, Krakova). Tänne ei nimittäin kestänyt bussilla montaa minuuttia meidän huoneistolta. Kauppakeskuksen alakerrassa oli hypermarketti, jossa oli myös hyvä gluteeniton valikoima. Marketissa oli muuten myös jättikokoinen irtokarkkihylly täynnä hyviä puolalaisia karkkeja!

Carrefourin gluteenitonta valikoimaa

Majoittuminen

Kaupungin nähtävyydet sijoittuvat vanhan kaupungin ja Kazimierzin alueelle, joten majoitus kannattaa valita näiltä alueilta tai ainakin lähettyviltä. Majapaikkamme oli hieman näiden alueiden ulkopuolella Debnikissä. Majoitus on Krakovassa suht edullista ja matkaa suunnitellessa kannattaa päättää haluaako majoittumiselta luksusta vai säästöä. Lyhyelle yhden tai kahden yön reissulle olisin ehkä valinnut jonkin vähän tasokkaamman hotellin vanhasta kaupungista, jolloin liikkumiseenkaan ei olisi mennyt aikaa. Päätimme kuitenkin viipyä kaupungissa useamman yön ja valita edullisemman huoneiston hotellin sijaan.

Melissa Apartments 

Ul. Skwerowa 44, Krakova

Majoituimme huoneistossa, joka sijaitsi rauhallisella alueella joen toisella puolella kaupungin nähtävyyksistä. Huoneisto oli siisti ja hyvin varusteltu kahdelle hengelle, mutta mitään erityistä luksusta se ei kuitenkaan tarjonnut. Ihan huoneiston lähettyvillä oli pieni juomakauppa ja minimarketti. Huoneiston hinta kahdelta aikuiselta yötä kohden oli noin 35 e.

Huoneistolta käveli Wawelin linnalle ja Kazimierzin pääkadulle noin 10-15 minuutissa. Ratikat ja bussit kulkivat myös ihan läheltä. Pääsimme lähipysäkiltä myös suoraan lentokentälle bussilla 252 puolessa tunnissa.

Liikkuminen

Julkinen liikenne toimi Krakovassa erittäin hyvin ja oli myös edullista. Lyhyen matkan eli 20 min. lippu riitti useimmiten hyvin liikkumiseen ja lipun hinta oli vain 2,80 PLN eli alle euron aikuiselta. 40 min. lipulla pääse jo esim. lentokentälle bussilla ja sekin maksoi vain noin euron. 

Lippuja julkisiin pystyi ostamaan kortilla ja käteisellä pysäkeillä olevista lippuautomaateista. Automaatteja ei kuitenkaan ollut joka pysäkillä. Jokaisessa bussissa ja ratikassa sen sijaan oli sisällä automaatti, josta pystyi ostamaan lipun, mutta vain kolikoilla. Lippu täytyi vielä leimata bussissa/ratikassa ennen kuin se oli voimassa.

Vanhassa kaupungissa paras liikkumistapa on kuitenkin kävely. Nähtävyydet eivät ole nimittäin niin kaukana toisistaan ja muutenkin vanhassa kaupungissa on kiva vain käveleskellä ja katsella. Askelia ja kilometrejä kertyikin ihan kiitettävästi päivää kohden. Jaksoin kävellä onneksi hyvin, vaikka keskiraskaus on tuonut mukanaan ajoittain liitoskipuja, jotka kävelyä vaikeuttavat. Kivut kuitenkin katosivat ensimmäisen päivän pienen kipuilun jälkeen. En sitten tiedä olisiko runsaasta kävelemisestä ollut niihin nimenomaan apua.

Kauppahalli vanhan kaupungin aukiolla

Olimme kaikin puolin tyytyväisiä reissuun ja voin suositella Krakovaa lomakohteena!

Kolme päivää Krakovassa 1/2

Krakova tai Puola ylipäätään ei ollut ensimmäisenä mielessäni lomakohdetta valitessa. En tiennyt nimittäin Puolasta paljon etukäteen ja jostain syystä oletin, että Puolan kaupungit olisivat jokseenkin rapistuneita ja epäsiistejä. Puolisoa Krakova puolestaan kiinnosti erityisesti kaupungin historian ja edullisen hintatason vuoksi ja hän olikin suunnitellut reissua Krakovaan Saksaan muutosta lähtien. Niinpä varasimme matkan alkusyksylle.

Pääsimme kätevästi Ryanairilla Frankfurtista Krakovaan, ja meno-paluu yhdelle maksoi vain 32 e. Otimme tähän lisäksi tosin vielä priority-ominaisuuden, sillä ymmärsimme, ettei mukaan saisi muuten ottaa isompaa käsimatkatavaraa lainkaan. Mielestämme asia olikin ilmaistu epäselvästi. Todellisuudessa käsilaukun/pikkurepun yms. lisäksi saa ottaa käsimatkatavaran, mutta ne laitetaan lennon ajaksi ruumaan. Tosin lopulta oli hyvä, että otettiin laukut matkustamoon, koska meillä oli vain pehmeät kassit mukana ja jotain olisi voinut mennä rikki ruumassa.

Nähtävää

Krakova osoittautui monipuoliseksi ja kiinnostavaksi kaupungiksi, jossa nähtävää riittää. Nähtävää jäi vielä mahdolliselle seuraavalle vierailullekin. Moneen museoon on maanantaisin ilmainen sisäänpääsy, joten maanantaille kannattaa valita jokin näyttely, jos lomasi osuu viikon alkuun.

Wawelin linna 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme Wawelin kuninkaalliseen linnaan, joka sijaitsee Krakovan vanhassa kaupungissa. Linna alueineen on kaunis ja linnan muurilta on hyvät näkymät myös muualle kaupunkiin. Kun ilmakin oli mitä parhain, oli oikein mukavaa käyskennellä linnan pihalla ja istuskella maisemia katsellen.

Suuntasimme linnaan heti aamusta hieman klo 9 jälkeen välttääksemme ruuhkia ja jonottamista. Linna-alueelle, sisäpihalle ja osaan katedraalista pääsee maksutta, mutta jokainen näyttely maksaa erikseen. Lippuja jokaiseen näyttelyyn on päivää kohden vain tietty määrä myynnissä eli lippujen varmistamiseksi kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Aamusta alueella ei ollut vielä lähes ketään ja saimme liput täysin jonottamatta. Vierailimme linnassa maanantaina, jolloin vain arkeologinen näyttely ja aarrekammio olivat avoinna. Maanantaina näihin näyttelyihin sai liput kuitenkin maksutta! Aarrekammio oli ihan kiva. Siellä oli nähtävillä mm. kuninkaallisten pukuja ja koruja sekä haarniskoja. Myös katedraali oli näyttävä niin sisältä kuin ulkoa.

Schindlerin tehdas 

4 Lipowa Street, 30-702 Kraków

Kohokohtana jäi mieleen myös vierailu Schindlerin tehtaalla historiallisessa museossa. En ole ollut kovin kiinnostunut historiasta ja siksi historian tietämys on jäänyt jokseenkin heikoksi kouluajoilta. Historiallinen museo sai kuitenkin kiinnostuksen heräämään ja aikaakin vierähti museossa parikolme tuntia.

Tutustuimme tehtaan historiaan jo ennen reissua katsomalla elokuvan Schindlerin lista. Tehdas on siis Oskar Schindlerin tehdas, johon hän palkkasi juutalaisia töihin juutalaisvainojen aikaan, suojeli työntekijöitään ja siten pelasti yli 1000 juutalaista kuolemalta. Näyttely keskittyi kuitenkin itse tehtaan historiaa enemmän ylipäätään toiseen maailmansotaan juutalaisvainoineen ja Krakovan historiaan näinä aikoina. Kiinnostavan museosta teki se, että historiaa kerrottiin sodan kokeneiden näkökulmasta ja asiat oli esitelty visuaalisesti hienosti. Kauheuksilla ei kuitenkaan onneksi mässäilty millään tavalla eikä näyttelyssä ollut esillä mitään järkyttäviä kuvia yms.

Schindlerin tehdas on suosittu vierailukohde ja siksi päätimmekin varata liput jo netistä etukäteen. Varatulla lipulla pääsi jonon ohi lippukassalle maksamaan liput ja siitä suoraan näyttelyyn. Varattavia lippuja oli jäljellä sillä viikolla enää aamuisin ja jonoa ei kyllä olisi siihen aikaan kovin paljon ollut muutenkaan. Poistuessamme museosta jono oli kuitenkin jo huima! Myös Schindlerin tehtaaseen on vain tietty määrä lippuja päivää kohden. Maanantaisin museoon on ilmainen sisäänpääsy ja muulloin lippu maksaa 24 PLN eli reilut 5 e/aikuinen.

Juutalaisghetto

Toisen maailmansodan aikaan natsit eristivät kaupunkiin jääneet juutalaiset muurien ympäröimään ghettoon. Ghetto sijaitsi lähellä Schindlerin tehdasta. Tällä alueella oli nähtävissä niitä odottamiani rapistuneita rakennuksia ja myös osa muurin jäänteitä. Teimme kävelykierroksen täällä Schindlerin museon jälkeen ja pohdimme vielä hetken alueen surullista historiaa.

Vanha synagoga 

Käväisimme myös vanhassa synagogassa, jossa toimii nykyään museo. Schindlerin tehtaan jälkeen ei ehkä enää ollut voimia niin paljon keskittyä, tai joka tapauksessa en saanut näyttelystä kovin paljon irti. Museo kiinnosti, koska museo esitteli juutalaista kulttuuria ja perinteitä, ja juutalaiset perinteet ja esineet usein kuvaavat jotain Jumalan luonteesta. Kuitenkin museon perusteella tuli enemmän sellainen kuva, että nämä perinteet ja esineet olivat enemmän sekoittuneet erilaisiin uskomuksiin ja muuttuneet uskonnollisiksi asioiksi sen sijaan, että ne olisivat jotain, millä pitää suhdetta yllä elävään Jumalaan. Tosin saman vaikutuksen voi nähdä Raamatun lehdiltä sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa sekä nykypäivän kristillisissä kirkkokunnissa. Joka tapauksessa jäin kaipaamaan parempaa selitystä näille perinteille ja esineille.

Sisäänpääsy on tännekin maanantaisin ilmainen ja muulloin 11 PLN eli noin 3 euroa.

Vanhankaupungin aukio

Aukiolla ja vanhassa kaupungissa muutenkin on mukava viettää aikaa vain kävellen ja katsellen. Aukio on Euroopan suurimpia keskiaikaisia toreja, ja siellä sijaitsee muun muassa kauppahalli, Marian kirkko ja kaupungintalon torni. 

Kävimme monessa kirkossa, mutta emme vierailleet enää Marian kirkossa. Yleisesti voin Krakovan kirkoista kuitenkin sanoa, että ne ovat hyvin koristeellisia ja niitä on paljon. Marian kirkkoon on sisäänpääsymaksu, mutta moniin muihin kirkkoihin voi ihan vain pistäytyä.

Aukiota reunustavat monet kahvilat ja ravintolat, joiden terassit olivat täynnä ihmisiä vielä näin syyskuussakin.

Monta kiinnostavaa paikkaa tuli siis nähtyä, mutta esimerkiksi retki Wieliczkan suolakaivokselle jäi toteutumatta. Tarkoitus oli myös osallistua opastetulle kävelykierrokselle saadaksemme vähän erilaista näkökulmaa kaupungin historiaan.

Toisessa osassa vielä muutama ravintolavinkki ja majoittumisesta Krakovassa!

Gluteenitonta, maidotonta Saksasta?

Olen saanut muutaman vuoden ajan pahoja allergiaoireita viljoista ja siirtynyt gluteenittomiin tuotteisiin. Saksaan muuttaessa vähän jännitti, miten helposti ruokavalion noudattaminen jatkossa onnistuu. Lisäksi maito on aiheuttanut aina enemmän tai vähemmän oireita, joten pyrin myös välttämään/korvaamaan maitotuotteita ruokavaliossani.

Ruokakaupat

Ensimmäiset saksankieliset sanat, jotka opin Saksassa liittyivät viljoihin. Tutkin nimittäin aina kaupassa tuotteiden ainesosaluettelon. Esim. risotoissa, kastikkeissa, karkeissa tai lihatuotteissa on joskus piilogluteiinia, joten tuotteet on hyvä tarkistaa. Sain onneksi huomata, että gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyy, vaikkei yhtä laajasti kuin Suomessa. Gluteeniton shoppailu on usein kuitenkin tuotteiden keräilyä eri liikkeistä ympäri kaupunkia.

Monilla ruokaketjuilla (Edeka, Rewe, Aldi, Lidl) on valikoimassa vähintään gluteenittomia perustuotteita, kuten leipää ja makaronia. Valikoima kuitenkin vaihtelee Saksassa alueittain ja kaupunginkin sisällä myymäläkohtaisesti. Esimerkiksi joistain Lidl:istä en ole löytänyt lainkaan gluteenittomia tuotteita. Jokaisesta Dm:stä (,joka on lähinnä kemikalioliike) olen kuitenkin löytänyt ainakin joitain gluteenittomia tuotteita. Dm ja Edeka myyvät usein ainakin schärin gluteenittomia tuotteita. Olin myös onnellinen, kun löysin Kauflandista Wasan gluteenitonta näkkileipää! Stuttgartin Marktkaufissa on hyvä gluteeniton valikoima, mutta sijainnin vuoksi siellä tulee harvemmin käytyä.

Omassa lähiLidlissä gluteeniton valikoima on vuoden sisällä ilokseni parantunut ja Lidlissä gluteenittomien tuotteiden hinnat ovat kohtuullisia. Vaikka Saksassa (myös Etelä-Saksassa) elintarvikkeet ovat muuten hieman edullisempia kuin Suomessa, gluteenittomat tuotteet ovat Suomen hintatasoa.

Suomessa gluteenittomaan leipomiseen löytyy vaikka mitä. Saksassa sen sijaan sopivia tuotteita saa metsästää. Käytin Suomessa lähes aina Virtasalmen Viljatuotteen  jauhoseoksia ja täältä en ole löytänyt mitään vastaavaa. Kaikki jauhot ovat todella höttöisiä. Olen kuitenkin niillä jotenkin pärjännyt ja leipien, pizzojen yms. leipomiseen olen käyttänyt Lidlin leipäjauhoseoksia.

Maidottomia tuotteita löytyy monipuolisimmin Rewestä ja Edekasta ja isoista tavarataloista (Kaufland, Marktkauf), mutta Lidlkin on alkanut laajentaa pikku hiljaa omaa valikoimaansa. Myös Dm myy maitoa korvaavia juomia. Usein liikkeet myyvät Alpron tuotteita, mutta myös Alnaturan ja muiden merkkien tuotteita. Lähes joka liikkeestä löytyy vähintään soijajuomaa ja jogurtin korvikkeita. Soijakermaa yms. ei ole myynnissä kaikkialla, mutta onneksi löytyy meidän lähiRewestä. Vegaanisiin juustoihin en ole juurikaan törmännyt, mutta en ole niitä kovasti yrittänyt etsiäkään.

Ravintolat

Harmikseni olen huomannut, etten käy kovin usein ravintoloissa syömässä osin erikoisruokavalioideni vuoksi. Koen jokseenkin työlääksi selittää vieraalla kielellä ruoka-ainerajoituksista ja etsiä sopivaa annosta. Monessa paikassa gluteeniton ruokavalio kuitenkin tunnistetaan ihan hyvin ja tarjoilijat ovat valmiita selvittämään sopivia annoksia. Ruokalistoissa on kuitenkaan harvoin allergiamerkintöjä valmiiksi.

Välillä olen etsinyt ravintoloita saksalaiselta keliakiainfo-sivustolta. Söinkin hyvän gluteenittoman pizzan Vinolio CucinaItaliana nimisessä ravintolassa. Heillä on myös erikseen gluteeniton ruokalista. Myös Block haus:lta löytyy erikseen gluteeniton ruokalista, jonka sai pyytämällä.

Lopunperin olen löytänyt aina hyvän annoksen ravintoloissa. Pikaruokaravintoloissa sen sijaan vaihtoehdot ovat usein pelkistetty salaatti tai ranskalaiset. Gluteenittomia tuotteita ei nimittäin ole edes McDonaldsissa. Jos täytyy saada nopeasti vatsantäytettä, ostan yleensä Dönerboxin. Niitä kun saa melkein joka kadunkulmasta. Tosin jos ruokavalio on todella tarkka, se ei ehkä ole vaihtoehto, koska usein samassa pienessä tilassa käsitellään jauhotuotteita.

Maidottomuus sekoitetaan täällä helposti laktoosittomaan. Sen kanssa kannattaa siis olla tarkka, jos haluaa täysin maidottoman annoksen. Ravintolan kasvisruokavaihtoehdotkin sisältävät usein maitotuotteita. Ehkä vegaanisuus ei ole täällä niin yleistä. Laktoosittomia juustoja ja kastikevaihtoehtoja sen sijaan löytyy helpommin.

Paras gluteeniton kokemus

Olen ajatellut, että isoissa kaupungeissa erityisruokavaliot tunnistetaan paremmin ja valikoimat ovat paremmat ja varmaan näin onkin. Sain kuitenkin kokea iloisen yllätyksen vieraillessani Pohjois-Saksassa pienessä Leerin kaupungissa/kylässä. Olin ilmoittanut ruokavaliostani perheelle, jonka luona vierailimme, mutta oletin, ettei siellä kaupoista löydy gluteenittomia tuotteita. Perheen isäntä oli kuitenkin kysynyt paikalliselta leipomolta gluteenittomia tuotteita ja he sanoivat leipovansa tilauksesta gluteenitonta leipää. Niinpä minua odottikin tuore gluteeniton leipä, enkä ole sen jälkeen niin hyvää leipää syönytkään.

Olisi mukava kuulla myös teidän kokemuksia Saksasta ja muualta maailmasta sekä toki saada uusia vinkkejä. Vaikka tarjontaa on löytynyt kohtuullisesti, uudet makuelämykset olisivat tervetulleita!

Saksan kielen opiskelu

Ennen Saksaan muuttoa ehdin käydä vain A1.1 kurssin Suomessa. Osasin siis lähinnä vain kertoa vähän itsestäni. Saksan perusteiden opiskelua jatkoin Saksassa ensin itsekseni opiskellen nettiä avuksi käyttäen. Vasta peruskielioppiin ja –sanastoon tutustuttuani saksankielisestä ympäristöstä oli oikein hyötyä. Sitä ennen en vain oikeastaan ymmärtänyt mitään. Perusteisiin tutustuttuani huomasin, että uuden kielen oppii yllättävän nopeasti, kun sitä saa kuulla ja käyttää joka päivä.

Integraatiokurssi

Sain kuulla yhdeltä työkaverilta maahanmuuttajille järjestettävästä integraatiokurssista. Se on maahanmuuttoviraston tukema kurssi, joka pitää sisällään saksan kielen opinnot B1 tasoon asti ja orientaatiokurssin. En pitänyt kiirettä kielikurssin etsimisen suhteen, sillä ajattelin, että pääsen aloittamaan kurssin heti, kun haluan. Integraatiokurssille täytyi kuitenkin hakea ja kurssille pääsyä odottaa. Kurssi on kuitenkin edullisempi verrattuna siihen, että maksaa koko kurssin itse tai valitsee muita kielikursseja.

Hakemus kurssille lähetetään maahanmuuttovirastoon. Eu-kansalaisena on oikeus päästä kurssille, mutta hyväksymiskirjettä täytyy kuitenkin odottaa. Hakemuslomakkeen voi tulostaa maahanmuuttoviraston nettisivuilta. Menin kuitenkin Stuttgartin Welcome Centeriin, josta sain kerralla kaikki infot, apua hakemuslomakkeen täyttämiseen ja kopion passistani hakemuksen liitteeksi. Hyväksymiskirjeen sain noin kuukauden päästä hakemuksen lähettämisestä.

Koulun saa valita vapaasti integraatiokursseja tarjoavien koulujen joukosta. Sain listan kouluista Welcome Centeristä, ja hyväksymiskirjeen mukana oli myös lista, joka näytti lähimpänä asuinosoitettani olevat koulut. Hain kursseja myös Welcome Centerin nettisivujen haulla. Kurssit olivat monessa paikassa täynnä ja pienemmissä kouluissa kurssit alkoivat usein esim. vain kaksi kertaa vuodessa. Päädyin ottamaan kurssin kansanopistolta (volkshochschule), sillä siellä alkoi useampi kurssi joka kuukausi, vaikka kurssit olivat täynnä sielläkin. Ainut tapa ilmoittautua kansanopiston kursseille oli mennä paikanpäälle jonottamaan ilmoittautumisaikana. Mukaan tarvitsi hyväksymiskirjeen ja passin. Jonottaessa pääsin kuitenkin tekemään placement-testin, jolla katsottiin, miltä kielitasolta voisin aloittaa. Pääsin B1.1 kurssille joka alkoi reilun kuukauden päästä ilmoittautumisestani. Ilmoittauduin samalla B1.2 kurssille ja B1-tason kielikokeeseen. 

Pääsääntöisesti integraatiokurssit ovat aamuisin tai iltapäivisin 4 tuntia 4-5 kertaa viikossa. Muutaman iltakurssin löysin, mutta niitä ei ollut vapaana ainakaan kolmeen kuukauteen kansanopistolla tai muissa kouluissa. Oma kurssini oli tiistai – perjantaiaamuisin 4 tuntia päivässä. Yksi kurssi kesti noin kuukauden.

Ensimmäiset viikot B1 tason kurssilla olivat haastavat, sillä en varsinkaan puheessa ollut vielä sillä tasolla. Myös jotkin kielioppiasiat olivat jääneet välistä, koska olin vain kotona opiskellut. Integraatiokurssi on saksan opiskelua saksaksi, mikä oli myös sinänsä uutta. Aiemmin olen aina opiskellut vieraita kieliä "suomeksi", mutta integraatiokurssilla puhutaan ja kirjoitetaan vain saksaa. Ensimmäisten viikkojen jälkeen pysyin kuitenkin mukana hyvin, ja etenkin puhumisen kannalta kurssi oli todella hyödyllinen. Itseopiskellessa ei tule puhetta kuitenkaan harjoiteltua.

B1.2 kurssi oli lähinnä kertausta ja valmistautumista kielitasokokeeseen. Kielikokeessa oli kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, vähän kielioppia, kirjoitelma ja puheosuus. Kirjallinen osuus tuntui helpolta, mutta puhuminen ja etenkin tentaattorin kysymyksiin vastaileminen vaikealta. Tentin tulokset tulivat postitse noin kuukaudessa tentin tekemisestä. Puheen on oltava B1 tasoa kielitodistuksen saamiseksi, mutta kirjallisessa yksi osio saa jäädä A2 tasolle. Puheen ei onneksi tarvitse olla täydellistä vielä B1 tasolla ja pääsinkin jokaisessa osiossa tälle tasolle.

Koko orientaatiokurssin suorittamiseksi tulee suorittaa myös orientaatiokurssi ja siihen liittyvä koe. Tämän jälkeen on mahdollista saada vielä puolet takaisin summasta, jonka on kursseista yhteensä maksanut.

Yhden kurssin hinta on 199 e ja loppukokeet ovat ilmaiset. Omille B1.1 ja B1.2 kursseille + kielikoe tuli siis hintaa noin 400 e.

Olin tyytyväinen Volkhochschulen opetukseen, ja meillä oli myös mukava opetusryhmä. Ryhmä oli tosin aika iso – yli 20 opiskelijaa. Yksityisissä kouluissa ryhmäkoot ovat yleensä kai pienempiä. Riippuu varmaan paljon myös opettajasta, millaista opetusta saa. Meillä oli opettajan ja kivan ryhmän ansiosta paljon keskustelua, mikä oli mielestäni todella hyvä. 

Menestystä jokaisen kieliopintoihin!

Työt Saksassa

Kielitaidottomana Saksaan muuttaessa ajatus töiden saamisesta tuntui aika mahdottomalta. Suunnitelmana olikin aloittaa ensin kieliopinnot ja vasta perusteiden jälkeen aloittaa työnhaku. Kuitenkin kävikin niin, että sain työpaikan jo ennen kielikurssin aloittamista.

Stuttgartissa on hyvä työllisyystilanne ja ainakin palvelualoille haetaan jatkuvasti uutta työvoimaa. Kauppojen ja ravintoloiden ikkunoissa näkee usein työpaikkailmoituksia, ja palvelualojen työpaikkoja voikin lähteä kyselemään suoraan liikkeistä. Stuttgart on myös etenkin autoteollisuuden kaupunki, mutta kaupungissa on muidenkin alojen suuryrityksiä.

En ehtinyt aloittaa edes vielä työnhakua, kun mieheni kaveri vinkkasi, että HollisterCo:lla on avoimia työpaikkoja. Laitoin netin kautta hakemuksen ja jo seuraavana päivänä sain puhelimitse kutsun haastatteluun – samalle viikolle. Esimiehet ja työntekijät Hollisterilla puhuvat kaikki hyvää englantia, sillä monikulttuurisuus on yksi yhtiön arvoista. Työyhteisö onkin hyvin monikulttuurinen ja englannin kielellä pärjää varastossa työskennellessä. Asiakkaita palvellessa on tietysti hyvä osata saksaa.

Työskentelin Hollisterilla sekä varastossa että myyjänä. Aluksi asiakaspalvelu saksaksi oli vaikeaa, mutta en olisi koskaan uskonut, että voin muutamassa kuukaudessa oppia jo saksaa siten, että pystyn asiakkaita palvelemaan. Tietenkin tein aluksi paljon virheitä, mutta samalla opin kieltä nopeasti, kun pääsin sitä käyttämään. Yritinkin olla armollinen itselleni. Onneksi asiakkaat olivat lähes aina mukavia ja vaihtoivat välillä myös englanniksi, jos en saanut jotain asiaa selvitettyä.

Ennen kuin pääsin aloittamaan työt, täytyi kuitenkin hoitaa monta asiaa. Tarvitsin veronumeron, työeläkevakuutuksen, sairasvakuutuksen ja pankkitilin. Kaupungin asukkaaksi rekisteröityessäni (anmeldung) olin saanut veronumeron automaattisesti postitse, mutta työeläkevakuutuksen suhteen olin aivan pihalla. Työsopimusta ei pystynyt tekemään ennen veronumeroa ja vakuutusnumeroa (,joka liittyi työeläkevakuutukseen). Yritinkin ensin saada vakuutusnumeron liittymällä sairaskassaan, mutta liittyminen oli mahdollista vasta, kun sain työsopimuksen tai jonkin tositteen työsuhteen alkamisajasta. Selvisi kuitenkin, että vakuutusnumeron (versicherungsnummer) saankin eri virastosta. Googlettelin Rentenversicherung ja löysin lähimmän viraston. Tarvitsin mukaan tositteen anmeldungista ja passin ja sain numeron heti mukaani.

Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä virastossa syntymäaikani oli näppäilty väärin ja versicherungsnummer oli virheellinen. Se ei käynyt työpaikan järjestelmään, enkä päässyt aloittamaan töitä. Ilmoitin tästä virastoon, josta sain numeron, mutta he sanoivat vain, että se on väärin, mutteivat voi tehdä mitään asialle. Otin sitten yhteyttä asiakaspalveluun ja sieltä sain sähköpostiosoitteen, johon lähettää tarvittavat kopiot lomakkeista. Oikaisussa menisi vähintään kolme viikkoa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan vastannut s-postiin, joten etsin keskusviraston osoitteen mennäkseni paikan päälle. Siellä selvisi, ettei kukaan ole edes aloittanut tekemään asialle mitään ja menee edelleen vähintään kolme viikkoa. Yritin siinä sitten surkealla saksallani selvittää, että töiden piti alkaa jo viikko sitten, että en voi odottaa enää toista yli kolmea viikkoa. Lopulta virkailija lupasi yrittää hoitaa asian ja sainkin haettua uuden numeron jo seuraavalla viikolla.

Työt aloitin tästä heti seuraavana maanantaina. Päänvaivaa aiheutti vielä se, että tarvitsin pankkitilin ja sairasvakuutuksen ensimmäiseksi päiväksi, mutta en saanut hoidettua näitä asioita ennen kuin sain työsopimuksen, jonka sain ensimmäisenä työpäivänä. Jouduimmekin sovittelemaan siten, että kävin hakemassa työsopimuksen ensimmäisenä työpäivänä ja menin sitten hoitamaan nämä asiat kuntoon. Liityin AOK:n sairaskassaan (krankenkasse) ja avasin pankkitilin BW-pankista. Nämä eivät välttämättä olleet parhaat vaihtoehdot, mutta ainoat, jotka sain järjestettyä tällä hyvin rajallisella aikataululla. Sairaskassoja on paljon ja niiden hinnoissa, palvelussa ja korvauksissa on eroja. Olen kuullut paljon hyvää tk:sta (techniker krankenkasse), mutta omalla kohdalla kaikki on toiminut hyvin AOK:lla ja asiakaspalvelu on aina ollut nopeaa. Bw-pankissa ei ole ollut muuta moittimista kuin hinta. Luultavasti olisin löytänyt hyvän pankin pienemmälläkin kuukausimaksulla.

Kaikki olisi varmaan voinut mennä ihan sujuvastikin ilman tuota vakuutusnumero sählinkiä. Alun jälkeen kaikki kuitenkin sujui ongelmitta ja Hollister osoittautui mukavaksi työpaikaksi saksan opiskelun rinnalle.

Asioiden hoitaminen Saksassa

Anmeldung

Eu-kansalaisena Saksaan muutto on suht helppoa, mutta muutamat asiat on hyvä hoitaa kuntoon jo aluksi. Eu-alueella ei tarvitse oleskelulupaa, mutta täytyy rekisteröityä kaupungin asukkaaksi eli tehdä Anmeldung. Anmeldung tulee tehdä, jos asuu/oleskelee maassa yli 3 kk. Tämä tapahtuu Burgerbürossa eli kaupunginvirastossa.

Anmeldung tulee tehdä 2 viikon sisällä muutosta tai muuten joutuu maksamaan jotain sakkoa. Tämä tarkoittaa nimenomaan muuttoa johonkin asuntoon, eikä päivää, jolloin olet tullut maahan. Olen tosin kuullut, että jotkut ovat tehneet anmeldungin myös asuessaan hotellissa vähän pidempään.

Rekisteröityminen tehdään paikan päällä Burgerbürossa. Lähimmän viraston löysimme ihan googlettamalla. Keskustan virastossa sai kuitenkin jonottaa kauan, aina yli tunnin, joten myöhemmin pyrin suosimaan muita virastoja. Keskustan virastosta löytyi tosin aina joku englantia osaava. Virastoihin pystyy varaamaan myös netistä ajan, mutta en kokeillut, olisiko se onnistunut.

Wohnungsgeberbestätigung

Mukaan tarvitsimme passit, lapun vuokranantajalta ja avioliittotodistuksen. Ensimmäisellä kerralla ei tullut mieleenkään, että avioliittotodistusta tarvittaisiin, joten jouduimme myöhemmin vielä viemään sen. Sekin piti toimittaa kahden viikon kuluttua ensimmäisestä käynnistä virastossa, joten tuli vähän kiire tilailla sitä Suomesta. Sain sen soittamalla maistraattiin ja pyytämällä kansainvälisen avioliittotodistuksen. Ensin Burgerbürossa sanottiin, että todistus tulisi kääntää vielä saksaksi, mutta menin kokeilemaan englanninkielisellä ja lopulta se onneksi kelpasi. Kuulin myöhemmin, että Helsingin maistraatista voisi saada sen suoraan saksaksi. Jos olisin tiennyt, että paperia tarvitaan, olisin ottanut sen mukaan jo Suomesta.

Valmiin pohjan lomakkeelle, jonka vuokranantajan tulee täyttää, löytää ainakin burgerbürosta ja sen voi hakea ihan jonottamatta. Lomakkeet on usein esillä jossain siellä tai sitten voi kysäistä sitä infosta. Se on nimeltään Wohnungsgeberbestätigung. Siihen vuokranantajan kirjaa sen muuttopäivämäärän, josta kahden viikon sisällä tulee anmeldung tehdä. Anmeldung täytyy tehdä joka kerta uudelleen, muuttaessa uuteen asuntoon.

Anmeldungista saa todistuksen, jota tarvitaan muiden asioiden hoitoon, kuten liittymien avaamiseen, pankkitilin avaamiseen, sairaskassaan liittymiseen, veronumeron saamiseksi ja työeläkejärjestelmään rekisteröitymiseen. Se onkin siis ensimmäinen asia, joka tulee hoitaa kuntoon ja sitä kannattaa pitää mukana muita asioita hoitaessa.

Puhelin- ja nettiliittymä

Pienen harkinnan jälkeen päädyimme pitämään Telian Suomen puhelinliittymät. Eu-roaming maksut poistuivat juuri sopivasti ennen muuttoamme, joten meillä oli samat paketit (netti, viestit, puhe) käytössä samoilla hinnoilla kuin Suomessa. Ulkomaille voi kai saada Telialta max 10 GB/kk, mutta meille se riitti sekä Suomessa että Saksassa mainiosti. Jossain sopimusehdoissa lukee, että jos netin käyttö ulkomailla on runsasta ja runsaampaa, kun kotimaassa, saatetaan ulkomaan netinkäytöstä alkaa laskuttamaan erikseen. Meille ei kuitenkaan ole tullut tästä mitään ilmoitusta.

Saksalaisten liittymien nettipaketit vaikuttivat kalliilta ja kuulemamme mukaan nettiyhteydet eivät siltikään toimi kovin hyvin, eivätkä varsinkaan muissa Eu-maissa. Saksalaisen puhelinliittymän etuna olisi ollut tosin se, että se hyväksytään kaikkialla. En esimerkiksi saanut varattua kampaaja- ja lääkäriaikoja netin kautta, koska siihen olisi tarvinnut saksalaisen puhelinnumeron, enkä myöskään saanut vahvistuksia tai muistutuksia mistään varaamistani ajoista. Soittamalla sain kuitenkin kaikki ajat aina varattua. Jollain saksalaisilla on myös liittymässään joku esto, jolloin ulkomaiseen numeroon soittaminen ja viestittäminen ei onnistu, eikä kaikilla ole nettiyhteyttä puhelimessaan.

Meidän onneksemme jokaisessa asunnossa oli jo nettiliittymä ja reititin. Wifi toimikin meillä kotona hyvin ensimmäistä asuntoa lukuun ottamatta, jossa oli niin paksut kiviseinät, että puhelin- ja nettiyhteydet toimivat huonosti. Saksalaisten netti- ja puhelinliittymien kanssa kannattaa olla tarkka, koska olen kuullut, että niiden irtisanominen on vaikeaa. Jotkut liittymät voi sulkea vasta vuoden kuluttua liittymän ottamisesta, joten ehdot tulee lukea tarkkaan.

Saksassa yllätti se, että asioiden hoito tapahtuu useimmiten paikan päälle menemällä ja nettipalveluita on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Myöskään sähköposteihin ei aina saa vastauksia ja huonolla kielitaidolla soittaminen puolestaan oli ja on edelleen tuskallista. Virastoissa englannin kielen taito tuntui olevan enemmänkin poikkeus, mikä vaikeutti asioiden selvittämistä. Sanoisin myös, että Suomessa asiakaspalvelun taso on vähän korkeammalla. En sitten tiedä johtuisiko myös jostain asenteista ulkomaalaisia kohtaan.

Löysin muuten hyvät sivut, joista löytyy paljon tietoa asumisesta Stuttgartista: https://welcome.stuttgart.de/welcomecenter/en/. Tuonne voi mennä myös paikan päälle. Jostain tuolta myös luin, että sen kautta voi saada jonkun vapaaehtoisen mukaan auttamaan asioiden hoidossa.

Kirjoittelen tulevassa postauksessa, mitä käytännön asioita töiden aloittamiseen liittyi.

Asunnon löytäminen Stuttgartista

Stuttgartiin muuton haasteita oli asunnon löytäminen. Etelä-Saksan suuremmissa kaupungeissa, kuten Stuttgartissa, Münchenissä ja Frankfurtissa työllisyystilanne on hyvä ja kaupunkeihin muutetaan työn perässä. Asuntoja on siten rajallisesti, ja asuntojen hinnat ovat korkeat moniin muihin Saksan kaupunkeihin verrattuna. Asunnon löytäminen saattaa siis vaatia vähän kärsivällisyyttä, vaivannäköä ja aikaa.

Etsimme nimenomaan väliaikaista asuntoa kalustettuna, sillä emme halunneet sitoutua asumaan vuotta, kun suunnitelmat eivät olleet vielä niin pitkälle selvillä. Pari viikkoa ennen lähtöä saimme asunnon Stuttgartin keskustan tuntumasta (Stadtmitte) kohtuulliseen hintaan, mutta vain ensimmäisten kahden kuukauden ajaksi. Tämän jälkeen muutimme vielä kolme kertaa vuoden sisällä. Olimme tyytyväisiä jokaiseen asuntoon, vaikka usein muuttaminen ja etenkin asuntojen etsiminen oli vähän rasittavaa. Useampaan muuttoon vaikutti varmasti myös se, ettemme tienneet, kuinka pitkään Saksassa asumme.

Vinkit asunnon hakuun

Esittele itsesi viestissäsi. Koska asunnontarjoajat saavat paljon yhteydenottoja, on tärkeää, että kerrot jo ensimmäisessä viestissäsi lyhyesti vuokranantajaa kiinnostavat tiedot. On hyvä mainita muun muassa kuka olet ja miksi etsit asuntoa.

Etsi asuntoa paikan päällä. Asunnon löytäminen Suomesta käsin oli vielä haastavampaa, sillä meidän kokemuksemme mukaan asuntonäyttöön pääseminen on todella tärkeää. Tapaaminen on tärkeä luottamuksen rakentamiseksi molemmin päin.

Varo huijareita. Asuntonäyttö on tärkeä myös asuntohuijauksien välttämiseksi. Mekin törmäsimme yhteen huijariin, joka asuntonäytöstä kysyessä selitti asuvansa tällä hetkellä ulkomailla. Kovasti kyllä lähetteli kuvia ja yritti asuntoa tarjota. Ennen asunnon ja vuokrasopimuksen näkemistä ei siis kannattaisi alkaa rahaa lähettelemään. Ensimmäisen asunnon vuokran ja vakuusmaksun maksoimme samana päivänä, jona saavuimme Saksaan ja kirjoitimme silloin myös vuokrasopimuksen.

Anna hyvä kuva itsestäsi. Yhtä asuntoa kohden on monta hakijaa, joten sillä on merkitystä, millaisen kuvan annat itsestäsi niin asuntonäytössä kuin muissa yhteydenotoissa. Oman kokemukseni mukaan Saksassa on tärkeämpää kirjoittaa formaalia kieltä kuin Suomessa ja muistaa aina teititellä.

Valmistaudu selvittämään rahatilannettasi. Vuokranantaja saattaa kysyä, miten saat vuokrat maksettua. Olen kuullut, että jotkut vuokranantajat ovat halunneet nähdä jopa työsopimukset, mutta meiltä ei kyllä kukaan kysellyt mitään todisteita.

Kirjoita ja puhu saksaa. Jos osaat saksaa edes vähän, kannattaa sitä käyttää. Saksankielisiin yhteydenottoihin saimme paremmin vastauksia vuokranantajilta. Jotkut vuokranantajat halusivat sopia asuntonäytön ajankohdan mieluummin puhelimitse kuin sähköpostitse, mikä ei kyllä minun saksankielen taidollani onnistunut. Onneksi mies osasi sen verran saksaa, että selviytyi näistä haasteista. Olen huomannut, että saksalaiset arvostavat sitä, että yrittää kommunikoida saksaksi, ja puhuvat sitten vuorostaan englantia, jos ei saksaksi suju.

Etsi myös lähialueiden asuntoja. Kaupungin ulkopuolisilta asuinalueilta voi löytyä asunto helpommin. Esimerkiksi Filderstadt, Leinfelden, Böblingen, Esslingen, Fellbach ja Ludwigsburg ovat tällaisia alueita. Näiltä alueilta on vielä hyvät kulkuyhteydet Stuttgartiin, mutta tietysti kannattaa tarkistaa asunnon sijainti alueella ja kulkuyhteydet www.vvs.de sivuston reittihausta.

Harkitse WG-asumista. WG-asuminen tarkoittaa asumista kämppisten kanssa. Tällaisissa asunnoissa näyttää olevan huoneita jatkuvasti tarjolla esimerkiksi Facebook-ryhmissä. Jos elämän- ja perhetilanne sallii, tällainen asumismuoto voikin olla paras ja kohtuuhintainen ratkaisu. Suuri osa saksalaisista opiskelijoita ja myös työssäkäyvistä nuorista aikuisista asuu wg:issä tai opiskelija-asuntoloissa.

Suomalaisuus voi olla valttikortti. Suomalaisilla tuntuu olevan ihan hyvä maine Saksassa. Ensimmäisen asunnon kohdalla pääsimme todennäköisesti muiden hakijoiden edelle ainoastaan suomalaisuuden ansiosta, sillä edellinen vuokralainen sattui olemaan suomalainen. Suomi osoittautui myös hyväksi small talk –aiheeksi asuntonäytössä.

Mistä etsiä (väliaikaista) asuntoa?

https://www.studenten-wg.de/

https://www.ebay.de/

https://www.airbnb.fi/

https://www.hc24.de/

https://www.immobilienscout24.de/

Facebook-ryhmät (esim. haulla Wohnung, Wg, Wohnungssuche)

Tervetuloa jakamaan omat vinkkinne tai kysymyksenne kommenttikenttään!