Kestovaippatempaus 2019

Osallistuin viime viikonloppuna kestovaippatempaukseen Facebookissa. Tapahtuman tarkoituksena on lisätä kestovaippailun näkyvyyttä jakamalla kuvia ja tarinoita somessa. Blogin pienen hiljaiselon jälkeen ajattelin jakaa tarinan myös täällä.

Kestovaippailu ei ollut tullut mieleeni ennen kuin äitini kysyi aionko käyttää kestovaippoja. Silloin vastasin vähän hölmistyneenä, että en kai. Rupesin kuitenkin lueskelemaan kestovaippailuista ja kiinnostus heräsi. Ajatus vaippajätteen määrästä hirvitti jo etukäteen, ja laskeskelin myös paljonko vaippoihin menee rahaa joka kuukausi.

Aluksi kestovaippailu tuntui monimutkaiselta. En ollut nähnyt ikinä kestovaippoja, joten minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä ovat esimerkiksi imut, taskuvaipat, sisätäyttövaipat tai aio-vaipat. En myöskään osannut ajatella materiaaleista juuri mitään. Ostinkin ensimmäisen vaippapaketin aikalailla summanmutikassa käytettynä. Näillä vaipoilla päästiin osakestoillen alkuun, kun tyttö syntyi, mutta lempparivaipat löytyivät vasta vähän myöhemmin.

Pian lapsen syntymän jälkeen olin jo hurahtanut kestoiluun. Alun muutaman pikku kömmähdyksen jälkeen (unohdin laittaa kuorivaipan sisävaipan päälle) kestovaippojen käyttö on sujunut hyvin. Kaikki kokeilemamme mallit ovat toimineet, vaikka toiset vaipat ovat olleet selvästi toisia parempia. Suosin vaippoja, jotka ovat helppoja pukea ja "ohuita". Totsbotsin Easyfit Star-vaipat ovatkin tämänhetkisiä lemppareitani. Kestoilemme lähes aina päivisin ja joskus myös öisin. Reissuissa on välillä kertikset käytössä, sillä ilman autoa liikkuessa, on kätevämpää saada vaipat pieneen tilaan.  

Kuvassa Totsbots Easyfit V4. Osallistuin kuvalla Facebookin Kestovaippatempaukseen

Kestoillessa voi säästää huomattavasti rahaa etenkin, jos ostaa vaipat käytettyinä. Voi myös käydä niin, että kestoilusta tulee ikään kuin harrastus ja tekisi mieli olla aina kokeilemassa jotain uutta. Kestoilun alussa ajatuksena oli hankkia vaipat mahdollisimman edullisesti ja näin säästää paljon kertiksiin verrattuna. No… Kun menin ostamaan tuon kirsikkasydän kuvioisen vaipan, ymmärsin, että nätit kuosin tekee vaipan vaihdosta paljon kivempaa. Tunne on vähän sama kuin ostaisi uudet hienot kengät ja odottaisi, että tulee tilaisuus laittaa ne taas jalkaan. Joten viime päivinä olen metsästellyt kivoja kuoseja ja uusia materiaaleja testattavaksi. Tällä tavalla säästöä ei tietysti niin paljon tule, mutta yritän lohduttautua sillä, että joskus sitten eteenpäin myydessä niistä saa vielä jotain takaisin.

Villaa talvivauvalle

Vaikka koulun käsityötuntien ompelukoneen katkenneet neulat ja solmuun menneet langat ovat saaneet jättämään ompelutyöt muille, olen aina tykännyt neuloa. Vauvan vaatteiden neulominen on erityisen mukavaa, koska työt valmistuvat nopeasti. Niinpä tältä meidän talvivauvalta ei puutu villasukkia, tumppuja tai myssyjä.

Innostuin neulomaan vauvalle myös Prinsessa Estellen neulenutun kodinkuvalehden sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Ihastuin pitsineuleeseen, ja meidän prinsessalle täytyi saada samanlainen. Ohjetta oli helppo seurata, vaikka en ole neuleita oikeastaan aiemmin tehnyt ja kaarrokkeen tekeminen oli uusi juttu.

Käytin lankana Novitan Baby Wool -lankaa, joka on 100 % merinovillaa. Suosin usein Novitan lankoja, koska niitä on helposti saatavilla kaupoissa silloin, kun neulontainto iskee ja silloin, kun ostan ensin lankaa liian vähän. Novitalla on lankavyötteissä myös kansainvälinen merkintä lankojen paksuudesta, mikä helpottaa ohjeen lankojen korvaamista Novitan langoilla. Tuossa ohjeessa on käytetty DK-vahvuista lankaa ja Baby Wool -langassa on sama merkintä. 100 g lankaa eli kaksi lankakerää ei kuitenkaan ihan riittänyt, vaan tarvitsin ihan pienen pätkän vielä kolmannesta kerästä.

Pehmeällä langalla oli mukava neuloa, mutta silmukat vähän venyivät, kun jätin työn puikoille odottamaan. Neulon aika tiukkaa neuletta, joten venyminen johtui ehkä siitä, langasta ja puikoista. Käytän nimittäin mieluummin bambupuikkoja, mutta pitkiä puikkoja omistan vain metallisina, joten käytin nyt niitä. Seuraavalla kerralla taidan testata tulisiko Novita Wool Cotton -langalla tasaisempaa jälkeä. Tosin täksi kevääksi meidän pienelle on haalittu välivaatteita sen verran monta, että saa nähdä ehtiikö kaikkia kunnolla käyttämäänkään.

Napit sain mummoni ”nappikaupasta”. Hän on nimittäin irrottanut napit vuosien varrella vanhoista vaatteista ja tällä hetkellä nappeja löytyy useampi peltipurkillinen.

Koko asu syntynyt yhteistyössä mummojen ja isomummon kanssa

Vauva ei nuku usein enää pidempiä päiväunia muuten kuin vaunulenkeillä, joten en ole nyt ehtinyt käsitöihin juurikaan keskittymään. Muutama projekti on kyllä mielessä...

Hello World! - kuukausi takana

Vauva-arkea takana jo yksi kuukausi! Elämä vauvan kanssa asettui tosin kunnolla uomiinsa ehkä pari viikkoa sitten, kun olin toipunut synnytyksestä vähän paremmin ja vauvanhoito alkoi sujua varmemmilla otteilla. Meidän arki onkin tuntunut nyt juhlalta, kun saa joka päivä ihmetellä pientä ihanuutta. On myös ihanaa ja toisaalta haikeaa seurata, kun pieni kasvaa vauhdilla ja oppii kaikkea uutta. Nyt kun ollaan saatu nukuttuakin öisin, itsellekin jää energiaa päiviin. Kuukausi on mennyt vauhdilla, mutta toisaalta en osaa ajatella enää arkea ilman vauvaa. Tavallaan tuntuu kuin hän olisi aina ollut osa meidän perhettä.

Olen toipunut ihmeen hyvin kuukauden aikana synnytyksestä. Synnytyksessä ei oikeastaan mikään mennyt toiveideni mukaan paitsi tärkeimpänä, että lapsi syntyi terveenä ja hyvinvoivana. Vauvan sydänäänissä oli häikkää ja synnytystä yritettiin nopeuttaa tuloksetta. Lopulta ilmeni, että minulla oli paha infektio ja korkea kuume. En ollut edes tajunnut kaikilta kivuilta, että olenkin kovassa kuumeessa. Sitten mentiinkin leikkaussaliin ja seuraavat muistikuvat ajoittuvat usean tunnin päähän, sillä minut nukutettiin. Pääsin tarkkailusta vasta seuraavana yönä vauvan kanssa samalle osastolle, koska olin menettänyt paljon verta ja täytyi odottaa, että verenvuoto varmasti loppuu.

Synnytys oli siis todellinen koettelemus, mutta onneksi hyvä henkilökunta auttoi selviämään kaikesta. Vauva pääsi myös onneksi heti isin hyvään hoitoon. Pari ekaa viikkoa olin aika kipeä kaiken jälkeen, vaikka olenkin toipunut uskomattoman nopeasti -kiitos rukouksista! Ensimmäisen viikon aikana kotona tuntui siltä, ettei ehtinyt tehdä päivän aikana oikein mitään, vaikka mieskin oli isyyslomalla hoitamassa pientä ja tekemässä kotitöitä. Sängystä ylös pääseminen oli vielä kotonakin melkoinen operaatio kipeän leikkaushaavan kanssa. Nyt kuukauden jälkeen pystyn liikkumaan jo aivan normaalisti, mutta täytyy malttaa vielä ottaa rauhallisemmin.

Tyttö on ollut alusta asti tarkkaavainen ja viime viikon aikana hän on alkanut jo selvästi juttelemaan. Hymykin tulee aina, kun äiti tai isi keksii hauskoja juttuja ja leikkejä. Hänellä olisi jo kova hinku päästä liikkeelle ja pari kertaa hän onkin onnistunut ihme kyllä kiepauttamaan itsensä vatsalta selälleen. Pikkuhiljaa myös lelut alkavat kiinnostaa enemmän ja niitä onkin ihmeellisesti kertynyt tuonne lelulaatikkoon tämän kuun aikana. Äitini -nykyään mummo- oli oikeassa sanoessaan, että leluja ei kannata kauheasti etukäteen ostella, kun niitä myös tulee. Tulihan niitä jokunen ostettua.

Tässä meidän vauvauutisia kuukauden ajalta!

Tervetuloa pienokainen!

Terve tyttö syntyi 

26.1.2019

<3

Ihmetystä täynnä,

nämä ensimmäiset päivät.

Mistä tulit meitä ilahduttamaan?

Vain hetki sitten,

kohdussani sua kannoin.

Tänään olet koko maailmani.

En raaski laskea viereltäni,

kun makaat kiinni kyljessäni.

Onnekseni olet nyt tässä!

Loppuraskauden venymistä

Ulkona on lumista ja hiljaista – niin kuin meillä vielä kotona. Siis hiljaista. Reilu viikko sitten ajattelin, ettei tässä niin kiire ole synnyttämään, kun loppuraskaus on ollut ihan mukavaa. Nyt kuitenkin täällä odotetaan jo kärsimättömästi, milloin kotimme täyttyisi tuhinasta, tohinasta ja itkuista.

Kohta vaunuillaan tätä rantatietä

Raskausaika on ollut täynnä muutoksia ja muuttoja ja silloin, kun en ole venynyt niin paljon fyysisesti, on täytynyt venyä ainakin henkisesti.

Yllättäen loppuraskaus on ollut fyysisesti kevyempi kuin raskauden ensimmäinen kolmannes. Alussa pahoinvointi, monet muut raskausoireet sekä epävarmuuden tunteet siitä, onko pieni elämän alku varmasti kunnossa, saivat ensimmäiset kolme kuukautta matelemaan. Muutenkin aikaa vei ja välillä huolta aiheutti selvittää, miten asiat Saksassa toimivat. Siitä enemmän täällä. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja varsinkin Suomeen muuton jälkeen raskauteen on ollut helpompi suhtautua rennosti ja nauttia tästä ajasta. Aluksi esimerkiksi stressasin liikaa, että syön jotain haitallista. Tämä yhdistettynä loputtomaan ja jatkuvaan nälkään vei aika suuren osan ajatuksista.

Muutto Suomeen oli kuitenkin paljon raskaampi kuin olin osannut ajatella. Vuokrattiin ensin asunto Saksasta käsin asuntoa näkemättä ja asunto ei tuntunut oikein hyvältä. Lopulta muutimme toiseen kaupunkiin miehen uuden työn perässä ja pääsimme asettumaan nykyiseen asuntoon vasta kuukausi ennen laskettua aikaa. En uskonut, että tänne oltaisiin päädytty, ja muuttorumban venyminen oli hermoja raastavaa. Nyt ollaan kuitenkin saatu kaikki toistaiseksi järjestykseen ja täältä ei puutu enää kuin vauva. Onneksi raskaus sujui kaikesta huolimatta ongelmitta. Tämän sähellyksen aikana sain kuitenkin myös opintoja kasaan ja nyt on mukava viettää äitiyslomaa.

Kaikki valmiina!

Silloin, kun on tuntunut siltä, ettei asiat järjesty, olen tämän Ryan Ellisin kappaleen myötä muistuttanut itseäni, että kaikki tilanteet ja meidän pienokainen on paljon omiamme vakaammissa käsissä.

”You hold it all in the palm of Your hands

You hold it all in the palm of Your hands

Everything's alright”

Ryan Ellis – Everythings Alright

Nyt täällä vain aktiivisesti odotellaan, milloin alkaa tapahtua.

Raskaus Saksa vs Suomi

Asuimme vähän yli raskauden puolen välin Saksassa, mutta loppuraskaus vierähti Suomessa. Terveydenhuolto Saksassa jätti ihan hyvän vaikutelman alun vaikeuksien jälkeen, mutta tykästyin silti Suomen tuttuun malliin.

Töiden aloittamisesta lähtien minulla oli saksalaisen sairaskassan AOK:n pakollinen sairasvakuutus, mutten ollut käyttänyt terveyspalveluja ennen raskausaikaa. Niinpä täytyi selvitellä, mistä lääkäriaika varataan ja miten vakuutus toimii. Kuulosti tosi hyvältä, että lääkärin saa valita vapaasti ja käynnit eivät maksa mitään, vaan kuukausittain palkasta maksettava vakuutus korvaa terveydenhoidon.

Todellisuus iski kuitenkin vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun aloin varaamaan ensimmäistä aikaa. Olin etsinyt kivanoloisia klinikoita, mutta niissä ei ollut tilaa uusille asiakkaille. Lopulta aloin soittelemaan aakkosjärjestyksessä englantia osaavia naistenlääkäreitä läpi käyttäen Baden-Württembergin lääkärihakua apuna. Epätoivo alkoi jo iskeä, kun olin soittanut jo kymmeniin paikkoihin ja kaikkialla oli täyttä. Soitteleminen ei muutenkaan ollut mukavaa, koska puheluja vastaanottava henkilö ei aina puhunut englantia ja oma saksan kielen taito oli rajallista. Viimein sain kuitenkin ajan lääkäriin ja olin ihan tyytyväinen tuohon klinikkaan. Valinnan vapaus jäi siis kuitenkin käytännössä toteutumatta, koska ylipäätään lääkärin löytyminen oli niin vaikeaa.

Kuva: anmarien_cfc

Kun olin päässyt klinikan asiakkaaksi, kaikki loput ajat sain helposti. Saksassa käydään siis raskausajan kontrolleissa aina lääkärin vastaanotolla ja näitä on Suomeen verrattuna aika tiheästi – kerran kuukaudessa jo heti ensimmäisestä raskauskolmanneksesta lähtien. Ultria tehdään myös helpommin kuin Suomessa, esimerkiksi varhaisultra kuului perusvakuutukseen. Itseasiassa samaa laitetta käytettiin jokaisella kerralla sydänäänten katsomiseen Dopplerin sijaan. Saksassa raskautta siis seurataan vähän tarkemmin – ehkä turhankin tarkasti. Rauhoitti se kuitenkin mieltä nähdä joka kuukausi, että siellä hän on ja pieni sydän sykkii <3 Ja jos olisi jotain poikkeavaa, se varmasti huomattaisiin Saksassa paremmin, kun lääkäri tarkistaa joka kuukausi. Pääosin raskautta seurataan Saksassa kuitenkin samaan tapaan kuin Suomessa. Esimerkiksi rakenneultra ja sokerirasitustesti on samoilla viikoilla Saksassa kuin Suomessa. Verikokeita otettiin Saksassa paljon laajemmin, mikä on tosi hyvä.

Vaikka raskauden seuranta oli korkeatasoista Saksassa, oli kiva päästä Suomen neuvolaan. Neuvolasysteemi on huomattavasti Saksan mallia kokonaisvaltaisempi.  Mitä kaipasin Saksassa, oli keskustelu raskauteen liittyen. Neuvolassa terveydenhoitajalla ei ole kertaakaan tuntunut olevan kiire ja hoitaja kertoo käynneillä aina jotain raskausviikkoihin liittyen, kyselee ja aikaa on myös omille kysymyksille. Lääkäri Saksassa sen sijaan vain teki tutkimukset ja lyhyesti saattoi selittää jotain. Kysyä sai, mutta kysymykset tulivat mieleen usein vasta kotona, eikä lyhyen visiitin aikana. Klinikalla oli myös aina kiire, koska seuraava odotti jo oven takana, kun itse oli sisällä huoneessa. Klinikalta jaeltiin kyllä lehtiä ja lappuja, joissa oli paljon juttua raskauteen ja lapsiin liittyen, mutta kaikki oli saksaksi, joten niitä oli vähän raskas lueskella.

Kuva: anmarien_cfc

Saksassa kuitenkin lääkärin lisäksi hankitaan oma kätilö ja tutun kätilön saa myös mukaan synnytykseen ja käymään kotona synnytyksen jälkeen. En lopulta hankkinut kätilöä, koska en löytänyt kätilöäkään helposti ja koska olin tulossa Suomeen kuitenkin synnyttämään. Tämä systeemi kuulosti kuitenkin huipulta ja kätilöltä varmasti olisi voinut myös kysellä raskauden kuluessa, mitä mieleen tulee.

Saksassa malli siis tuntuu olevan kattavampi kuin Suomessa, mutta palveluihin käsiksi pääseminen haasteellisempaa varsinkin, kun systeemi oli täysin vieras. Lääkärin ja kätilön hankkimisen lisäksi Saksassa valitaan myös synnytyssairaala. Ymmärtääkseni sairaalat ja kätilöt saattavat järjestää myös synnytysvalmennusta ja esim. raskausajan jumppaa. Näistä löysin kuitenkin infoa vain netistä ja kaikki oli saksaksi, joten jäi sen kummemmin tutustumatta, mitä olisi ollut tarjolla. Synnytyksen jälkeen tulee puolestaan siirtyä lastenlääkärille.

Suomen systeemin selkeä vahvuus on kokonaisvaltaisuus. Kaikki raskauteen liittyvät asiat voi hoitaa neuvolan kautta ja minun ei ainakaan ole kertaakaan ollut vaikea saada yhteyttä tai aikaa neuvolaan. Mielestäni on hyvä, että neuvola jakaa runsaasti infoa liittyen niin raskauteen, perheille suunnattuun toimintaan alueella ja Kelan tukiin liittyen. Totta kai oli myös helpompaa päästä puhumaan Suomea, koska lääketieteellinen sanasto ei ollut niin hyvin hallussa englanniksikaan, eikä varsinkaan saksaksi.

Kirppistelyä Tampereella

Saksassa asuessani kaipasin Tampereen vilkasta kirpputorikulttuuria. Saksan tapa jättää huonekalut, vaatteet ja tavarat kadun varteen, josta ne sitten noin kerran kuussa noudetaan, on kieltämättä muuttajan kannalta kätevä, muttei kierrätyksen kannalta kovin hyvä. Facebook-kirppikset olivat Stuttgartissa kyllä suht aktiivisia, mutta miellyttävämpää on mielestäni varsinkin pienempiä ostoksia tehdä kivijalkakirppareilla. Tampereella niitä on moneen lähtöön. Suomeen muuton jälkeen ja vauvan tuloon valmistautuessa meillä oli (ja on) tarvetta hankkia kaikenlaista, ja kirpputoritarjonta helpotti myös taloudellisesti.

Etsin kirpputoreilta pääasiassa nykyaikaista ja hyväkuntoista tavaraa, jollaista voisin ostaa myös uutena kaupasta, mutta kirpputoreilta edullisemmin. Mielestäni parhaat kirpputorit Tampereella ovat Kirpputori Swap Hervannassa ja Lastenkirppis into Koskikeskuksessa. Näillä kirpputoreilla tavarat ovat siististi esillä, pääasiassa hyväkuntoisia ja kuitenkin yleensä edullisin kirppishinnoin. 

Kirpputori Swap

Lindforsinkatu 4, 33720 Tampere

Tykästyin tähän siistiin, valoisaan ja avaraan kirpputoriin. Pöytien siistiminen kerran päivässä kuuluu pöytävuokraan, ja ehkä siksi tavarat ovat yleensä siististi esillä. Käytävät ovat leveät, joten liikkuminen on helppoa silloinkin, kun ihmisiä on enemmän (tai vaunuilla). Tunnelma kirppiksellä on usein jotenkin iloinen ja palvelu ystävällistä.

Huonekaluja tällä itsepalvelukirppiksellä ei ilmeisesti ole myynnissä, mutta hyväkuntoista aikuisten ja lasten vaatetta sekä pienempää sisustus- ja kodintavaraa on runsaasti. Leikkipaikka ja wc asiakkaille löytyy.

Lastenkirppis Into

Hatanpään valtatie 1, 33100 Tampere

Kirppiksellä on myynnissä runsaasti lastenvaatteita eri ikäisille, leluja, joitain lastentarvikkeita ja äitiys/imetysvaatteita. Valikoima vaihtelee tietysti myyjien mukaan, sillä pääasiassa kirppiksellä on vuokrapöytiä. Löysin täältä runsaasti hyväkuntoisia vauvan vaatteita edullisesti.

Kirppiksen yhteydessä toimii Into-shop, jossa myydään uusia tuotteita. Kirpputori on vähän vaikea löytää, sillä se sijaitsee Koskikeskuksen alakerrassa ”siivessä”.

Fida secondhand myymälät 

Fida secondhand Kuninkaankatu

Kuninkaankatu 22, 33210 Tampere

Fida secondhand Lielahti

Possijärvenkatu 2, 33400 Tampere

Fida secondhand Tammela

Tammelan puistokatu 37, 33500 Tampere

Fidan myymälöitä on useampia Tampereen alueella, ja näistä tulee tehtyä aina välillä hyviä löytöjä. Fidoilla näkyy myös hyväkuntoisia huonekaluja (Tammelan myymälässä ei huonekaluja). Tuotot menevät hyvään tarkoitukseen.

Bonus kirppis

Itsenäisyydenkatu 11-13, 33500 Tampere

Bussia odotellessa tulee poikettua silloin tällöin tälle kirppikselle. Tavarat ovat yleensä ihan siististi esillä, ja täältä löytyy myös nykyaikaisia vaatteita.

Radiokirppis 

Laukontori 12, 33200 Tampere

Kyseessä on suuri itsepalvelukirpputori, jossa on isot myyntitilat myyjää kohden. Valikoimaa siis riittää, mutta toisaalta en jaksa käydä kaikkia pöytiä huolella läpi. Ison kirppiksen huonona puolena on myös, että tavarat kulkeutuvat helposti toisiin pöytiin. Tällä kirpputorilla hinnat ovat usein vähän korkeampia, mikä karsii omia ostoksia hieman. Kirppis menee melko aikaisin kiinni – arkisin jo viideltä – mutta on kuitenkin joka päivä auki.

Vekaratori Fantti 

Antti Possin kuja 1, 33400 Tampere

Kyseessä on hauskannäköinen lastenkirppis Lielahtikeskuksessa. Vaatteet on esillä koottain, mikä helpottaa ostosten tekemistä. Samassa tilassa on lapsiperheiden erikoisliike Pajumaja, jossa myydään mm. luonnonmukaisia, leluja, kestovaippoja ja vaatteita.

UFF

Hämeenkatu 9, 33100 Tampere

Pietilänkatu 2, 33720 Tampere

Uffilla on Tampereella myymälät aivan keskustassa Hämeenkadulla ja toinen Hervannan Duossa. Joskus vaatteiden hinnat tuntuvat korkeilta, mutta toisaalta tuottoja käytetään hyvään tarkoitukseen. Uffilla on myös päiviä, jolloin kaikki maksavat esim. max 4 e.

Kirpputori Tarina 

Laukontori 4, 33200 Tampere

Kirpputori sijaitsee kätevästi Laukontorin reunalla, kuten myös Radiokirppis. Myynnissä on oikeastaan kaikenlaista tavaraa, vaatetta ja joitain huonekaluja. Vaatelöytöjä en muistaakseni ole täältä tehnyt ja käydessäni valikoima on näyttänyt vähän vanhanaikaiselta omaan silmään. Kirpputori on myös vähän ahdas.

Jonnan kirppis 

Enqvistinkatu 7, 33400 Tampere

Jonnan kirppis sijaitsee Lielahdessa ja olen käynyt täällä vain kerran. Kirpputori on itsepalvelukirpputori, jossa myydään tavaraa ja vaatetta. Hintataso oli mielestäni kirpputorilla suht alhainen. Tavarat olivat kuitenkin vähän sekaisesti esillä ja pöydät liian täynnä, minkä takia kiinnostus shoppailuun lopahti nopeasti.

Kirpputori Silinteri 

Lempääläntie 21, 33820 Tampere

Silinteri on iso kirppis Koivistonkylän Prisman yhteydessä. Kyseessä on itsepalvelukirpputori, joten valikoima voi vaihdella. Oman kokemuksen mukaan pöydissä on kuitenkin usein paljon koriste-esineitä, vanhoja astioita yms., joita en itse osaa kauheasti arvostaa. Jotain lasten leluja ja kodinsisustusjuttuja saattaisin täältä itselleni kuitenkin bongailla. Kirppiksellä on jonkin verran myynnissä myös huonekaluja.

Löytöjä Lastenkirppis Intosta

Onnistuneita kirppislöytöjä kaikille!

Saksaikävää

Muutto takaisin Suomeen onnistui ihme kyllä samoilla matkalaukuilla ja käsimatkatavaralaukuilla, joilla lähdimme aikanaan Saksaan. Nipin napin saatiin kaikki tavarat mukaan. Meillä ei ollut mitään, millä punnita matkalaukkuja ennen lähtöä, joten jännityksellä odotimme punnitusta kentällä ja rukoilimme, että ei tarvitsisi karsia tavaraa enää siellä. Ihmeen kaupalla toinen matkalaukku painoi 22,5 kg ja toinen 22,8 kg eli molemmat menivät sallittuun 23 kg. Lensimme Stuttgartista Helsinkiin Sas:lla vaihtaen konetta Tukholmassa. Ensimmäinen kone oli vähän myöhässä, ja mietimme, ehdimmekö jatkolennolle, mutta lopulta toinenkin kone oli vähän myöhässä, joten ehdimme hyvin ja matkatavaratkin ehtivät.

Ensimmäinen viikko Suomessa meni sukuloidessa – tosin puolisolla arki koitti heti seuraavana päivänä. Oli tosi kiva päästä jakamaan vauvan odotusta paremmin läheisten kanssa kuin, mitä Saksasta käsin oli pystynyt. En ollut käynyt pitkään aikaan Suomessa, joten paluuta oli odotettu molemmin puolin. Viikon ajan seurailin miehen saksaikävää ja ajattelin välttyneeni siltä kokonaan. Kyllä se kuitenkin vähän iski, kun täytyi aloittaa arki itsekin. Ikävän purkukeinona päätimme listata viisi asiaa, joita ikävöimme Saksasta ja Stuttgartista.

Edullinen kosmetiikka

Huomasin Saksaan muuttaessani, että kosmetiikka on edullisempaa, mutta reilussa vuodessa ehdin unohtaa, että se on niin paljon edullisempaa. Lempituotteikseni muodostuivat esimerkiksi Alverden ripsiväri ja Laveran hiustuotteet, jotka molemmat ovat luonnonkosmetiikkaa ja ainakin osa tuotteista vegaanisia. Suuntasin ostamaan lempparishampoota Tampereella, mutta pullo, joka maksaa Saksassa vain noin 1,80 e maksoikin Tampereella huimat 9 euroa! Alverden tuotteita puolestaan ei taida edes saada Suomesta. Myös jo pitkään käytössä ollut bareMinerals -mineraalimeikkipohja maksaa normaalihintaisena kympin enemmän kuin Saksassa.

Luomu- ja lähiruoka

Saksassa luomutuotteita on hyvin saatavilla joka kaupassa ja myös luontaistuotekauppoja on enemmän kuin Suomessa. Luomutuotteet ovat myös huomattavasti edullisempia kuin Suomessa, joten valinta ei ole yhtä suuri rahallinen investointi. En ollut Saksassakaan silti mitenkään vannoutunut luomuruokailija, mutta valitsin mieluummin luomu- ja lähituotteita, kun niitä oli helposti saatavilla.

Työmahdollisuudet

Insinöörinä mieheni jäi kaipaamaan Saksan lukuisia työmahdollisuuksia. Stuttgartissa on monia isoja firmoja, ja insinööreille kova kysyntä. Stuttgartissa on myös paljon osa-aikatöitä, esimerkiksi asiakaspalvelualoilla, jotka sopivat hyvin opiskelun oheen. Varsinkin saksaa osaavalla työnäkymät ovat tällä hetkellä ainakin näillä aloilla hyvät ja huonollakin kielitaidolla voi aluksi pärjätä. Insinöörien palkat ovat Saksassa Suomea paremmat, mutta asiakaspalvelualoilla sen sijaan lisät ja työolot (esim. tauot) ovat lakisääteisesti Suomea huonommat.

Daimler on Stuttgartissa iso työllistäjä, ja Mersu-museo on vierailun arvoinen, vaikkei autot erityisemmin kiinnostaisi.

Matkustelu

Saksasta on helppo matkustella muihin Keski-Euroopan ja Etelä-Euroopan maihin, sillä välimatkat ovat lyhyitä. Meillä ei ollut autoa, mutta autollakin pääsee näppärästi muun muassa Saksan naapurimaihin. Teimme vuokra-autolla muutaman yön reissun Etelä-Saksaan ja Ranskaan.  Ajoimme ensin alppimaisemiin Itävallan rajalle ja vierailimme Neuschwansteinin linnassa. Sieltä jatkoimme Bodensee -järvelle, joka on iso järvi Saksan, Itävallan ja Sveitsin rajalla. Ajoimme Schwarzwaldin jylhien metsämaisemien läpi Ranskaan ja yövyimme lähellä Colmaria. Takaisin Saksaan tulimme viinitietä pysähdellen ranskalaisissa idyllisissä pikkukylissä.

Stuttgartista ja sen lähikentiltä (Frankfurt, Baden-Baden, München) löytyy myös edullisia lentoja moniin kohteisiin ja lentoajat ovat miellyttävän lyhyitä esim. Etelä-Eurooppaan. Suomesta käsin matkat vaativat enemmän aikaa ja rahaa.

Näkymää Bodensee -järvelle

Stuttgartin mäet

Stuttgartin ydinkeskusta sijaitsee ikään kuin laaksossa ja keskustasta on joka suuntaan ylämäkeä. Jos kauppakassien raahaamisen ylämäessä unohtaa, mäet tekevät kaupungista todella kivan. Mäet mahdollistivat säännölliset iltakävelymme (ja raskaat juoksulenkit) hienoilla näkymillä. Eri puolilla Stuttgartia on erilaisia näköalapaikkoja ihan vain kävelyreittien varrella. Myös esimerkiksi baari-kahvila Teehausista ja Killesbergin tornista on hyvät näkymät. Stuttgartissa on myös maailman ensimmäinen tv-torni, joka toimii näkötornina. Jo U-bahnilla tornille ajellessa näkymät ovat hienot.

Vastapäisellä mäellä näkyy Tv-torni

Eläminen Saksassa vaati totuttelua, kun täytyi oppia toimimaan täysin uudella kielellä ja selvittää, miten asiat Saksassa hoituvat ja toimivat. Reilussa vuodessa ei todellakaan ehtinyt kaikkea omaksua, mutta kuitenkin ehti muodostua tietynlainen arki. Suomen päässä eläminen on periaatteessa tuttua, mutta kuitenkin erilaista kuin Saksassa tai Suomessa aiemmin. Täytyy miettiä taas uudelleen, mitkä meidän kuviot ovat nyt täällä.

Zadarista Plitviceen ja Prekoon

Vaikka emme olleet Kroatian lomalle oikeastaan ohjelmaa suunnitelleet, oli selvää, että halusimme päästä näkemään vesiputouksia ja turkooseja järviä. Kroatiassa on useita kansallispuistoja ja päätimme vierailla näistä yhdessä. Selvitimme, minne pääsisi kätevästi Zadarista päiväreissulle ja mielellään julkisilla. Pohdimme Plitvicen ja Krkan välillä, mutta valitsimme Plitvicen, koska siellä tuntui olevan enemmän nähtävää. Kansallispuisto oli vierailun arvoinen, ja retki muodostui reissumme kohokohdaksi.

Alun perin olimme ajatelleet tehdä retken viikolla, jolloin puistossa olisi voinut olla rauhallisempaa. Lopulta kuitenkin menimme sinne juuri lauantaina, koska se sopi aikatauluumme parhaiten. Puistossa olikin todella paljon ihmisiä, vaikkei syyskuun puoliväli ole Kroatian vilkkainta turistisesonkia. Voisinkin suositella vierailemaan puistossa heti puiston auetessa tai lähellä sulkeutumisaikaa ruuhkien välttämiseksi, sillä päivällä ihmisiä oli eniten. Puistoa ei oltu todellakaan suunniteltu sellaisille ihmismassoille, joten kaikkeen meni paljon aikaa. Puisto kokonaisuudessaan on toki valtava, joten itsenäisempi vaeltaja löytää varmasti rauhallisia reittejä ajankohdasta riippumatta.

Me turvauduimme kuitenkin valmiisiin vaellusreitteihin. Reitit ovat eripituisia ja ne on selkeästi merkitty, joten reittiä oli helppo seurata. Valitsimme B-reitin, joka alkaa ja päättyy ykkössisäänkäynnille. Kävelymatkan pituudeksi on merkitty 4 km, mutta meillä kävelyä tuli kuitenkin paljon enemmän, koska emme esimerkiksi päässeet panoraamajunaan ja teimme vähän ylimääräisiä seikkailuja. Pohdin etukäteen C-reittiä, jonka pituus on 8 km, mutta mieheni onneksi muistutti, ettei tässä vaiheessa raskautta kannata lähteä niin pitkille vaelluksille. Kilometrejä tuli lopulta ihan kivasti siis myös tuolta lyhyemmältä reitiltä ja aikaa kului, joten onneksi emme lähteneet pidemmälle.

Kierros alkaa huikeilla näkymillä, sillä ensin laskeudutaan suuren vesiputouksen juurelle. Reittiin kuuluu kävelyn lisäksi myös järven ylitys veneellä. Tarkoitus olisi ollut mennä loppumatka panoraamajunalla, mutta juna oli jumittunut matkan varrelle, joten kävelimme takaisin ykkössisäänkäynnille. Parasta kansallispuistossa oli isot vesiputoukset, kirkkaat, turkoosit järvet ja jylhät maisemat.

Mukaan kannattaa varata paljon juomista, eväät, hyvät kengät, säähän sopivat vaatteet ja kamera. Teimme varustuksessa amatöörivirheen, sillä puistossa olikin syyskuisena aamuna kylmä. Emme tulleet tätä ajatelleeksi, sillä Zadarissa oli lämmin vuorokauden ympäri. En ollut ottanut mukaan muuta pitkähihaista kuin ohuen huivin. Onneksi ilma lämpeni päivää kohti ja jossain kohtaa teitä ja portaita ylös-alas kapuillessa tuli jopa hiki. Eväät kannattaa ehdottomasti varata mukaan, koska puistossa ei ole montaa paikkaa, joista voisi ostaa ruokaa ja sitä voi joutua jonottamaan. Vessoja ei myöskään ole paljon, joten ne kannattaa hyödyntää silloin, kun sellainen osuu reitin varrelle. Hyvällä kameralla saisi maisemat talletettua muuallekin kuin mieleensä. Meidän kännykkäkamerat eivät tehneet maisemille oikeutta lainkaan.

Plitvicen kansallispuistoon pääsi Zadarista bussilla kahdessa tunnissa. Ostimme liput etukäteen Zadarin linja-autoasemalta. Julkisella kulkeminen oli helppoa ja edullista. Haasteellista oli kuitenkin päättää, monelta palaisimme takaisin Zadariin. Kävelyreittien kestot on arvioitu ja valitsemamme reitin B:n kestoksi oli merkitty 3-4 tuntia. Varasimme kuitenkin aikaa noin 7 tuntia. Onneksi, sillä reitistä ei olisi millään selvinnyt 4 tunnissa ihmispaljouden takia, ja nytkin jouduimme oikaisemaan loppumatkasta ehtiäksemme bussiin. Aikaa kannattaakin varata siis runsaasti. Jonotimme esimerkiksi lippuja ainakin puoli tuntia, vessaan puoli tuntia ja veneeseen yli tunnin. Lisäksi ”pääväylillä” eteneminen oli hidasta, koska ihmisiä oli paljon. Emme ehtineet istua kunnolla syömään eväitä koko päivän aikana, joten aikaa olisi saanut olla enemmänkin. Oman vuokra-auton hyvä puoli olisi ollut, että aikaa ei olisi tarvinnut etukäteen määrittää, mutta muuten julkinen oli helppo ja edullinen vaihtoehto.

Liput Plitviceen maksoivat syyskuussa 150 kunaa eli reilu 20 e aikuiselta. Kesäsesongin aikana liput maksavat yli 30 e aikuiselta. Puisto on auki ympäri vuoden ja talvella sinne pääsee edullisesti. Puisto on mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen!

Viimeisinä lomapäivinä Plitvicen reissun jälkeen otimme vähän selkoa lukuisista saarista Zadarin edustalla. Satamassa ja vanhaan kaupunkiin vievän sillan molemmissa päissä oli kojuja, joista myytiin kaikenlaisia retkiä saariin. Retket luonnonkauniille uimarannoille vähän houkuttivat, mutta päädyimme tekemään vain pienen lautta-ajelun omatoimisesti lähimpään saareen. Menimme siis Ugljan Prekoon. Otimme lautan vanhan kaupungin satamasta. Lauttoja kulkee melko usein ja lippu maksoi vain noin 2 euroa. 

Prekossa ei ollut mitään erityistä nähtävää, mutta ainakin rauhallista. Saarella olisi päässyt bussilla tai vuokra-autolla kauniille luonnonrannoille, mutta emme jaksaneet tehdä koko päivän retkeä. Meille riitti pieni pulahdus meressä, ja että pääsimme ihastelemaan Zadarin vanhaa kaupunkia lautalta käsin.

Zadarissa rantalomaan on helppo yhdistää muutakin aktiviteettia ja kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan Kroatian kauniiseen luontoon! Oli mukava huomata, että kohteisiin pääsi myös omatoimisesti julkisia käyttäen.

Rantaloma Zadarissa

Näin kuukausi matkan jälkeen on hyvä palata muistelemaan reissuamme Kroatiaan. Koko kylmän talven ja pitkän kuuman kesän ajan olin haaveillut pääseväni rantalomalle meren läheisyyteen. Valitsimme kohteen etsimällä edullisia lentoja Etelä-Saksasta ja päädyimme Kroatian Zadariin, sillä emme olleet maassa vielä käyneet ja ajattelimme, että kaupungista voisi löytyä rantailun lisäksi muutakin aktiviteettia.

Zadar osoittautui nätiksi rantalomakohteeksi, ja tunnelmallisessa vanhassa kaupungissa oli mukava kierrellä. Syyskuun puolessa välissä kaikkialla, kaupungin rannoilla ja vanhassa kaupungissa, oli suht rauhallista. Emme olleet etukäteen suunnitelleet mitään erityistä ohjelmaa, sillä tarkoituksena oli lähinnä rentoutua. Olimme myös vähän flunssaisia lähtiessämme, ja ekoina päivinä oli vähän vetämätön olo. Rannalla jaksoi silti löhötä, istuskella parvekkeella merinäköalaa ihaillen ja kuunnella meriurkuja vanhassa kaupungissa.

Vanhaa kaupunkia

Kaupungin uimaranta ”Kolovare” on vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuitenkin kävelyetäisyydellä. Rantaviiva on pitkä, ja rannat ovat pikkukivirantoja. Paikoitellen on tehty kuitenkin kohtia, joista on suht helppo päästä uimaan myös paljain jaloin. Kaupungin ulkopuolella on myös turistien suosiossa olevia lomakohteita esim. Nin ja Borik, joissa on hienoja hiekkarantoja. Mietittiin, oltaisiinko tehty retki näille rannoille, mutta lopulta ei tehty, koska kaupungin ranta riitti meille aivan hyvin. Vesi on Kroatiassa ihanan kirkasta ja turkoosia!

Tällä lomalla emme perehtyneet juurikaan Kroatian tai Zadarin historiaan ja päädyimme vain ihailemaan vanhan kaupungin rakennuksia ja nähtävyyksiä ulkopuolelta. Vanha kaupunki ei ole mitenkään iso ja kaikki paikat tulee nähtyä "sattumalta" kaupunkia kierrellessä. Mukavaa oli kivuta myös kaupunkia ympäröivän muurin päälle ja kävellä muuria pitkin maisemaa ihaillen.  

Uudempia nähtävyyksiä vanhassa kaupungissa ovat Meriurut ja Aurinkotervehdys. Laituriin on rakennettu urut, jotka soivat aaltojen osuessa laituriin. Tästä syntyy miellyttävä ja rauhoittava konsertti. Aurinkotervehdys on meriurkujen lähellä illan pimetessä alkava valoshow, joka toimii aurinkoenergialla.

Aurinkotervehdys

Tällä reissulla emme kokeneet suuria makuelämyksiä. Odotin, että Zadarissa olisi paljon kalaa tarjolla. Kalaa ja mereneläviä oli kyllä ravintoloissa, ja ravintoloita oli paljon vanhassa kaupungissa, mutta kala-annoksien hinnat olivat noin 20 eurosta ylöspäin. Emme löytäneet matkan aikana erityisen hyvää ravintolaa. Ravintolat näyttivät olevan turisteille suunnattuja ja tarjoavan samantapaista ruokaa joka paikassa melko korkein hinnoin. Positiivista oli kuitenkin se, että gluteenittomuus tunnistettiin hyvin ja myös gluteenittomia ruokalistoja löytyi ravintoloista. Söin kerran matkan aikana gluteenittoman kala-annoksen ravintola Spajza:ssa. Kala oli tuoretta ja hyvänmakuista, mutta annoskokonaisuus oli kuitenkin aika mitäänsanomaton.

Reissun aikana löysimme kuitenkin Pizzeria Pizzaran (Ulica Katarine Zrinske 1, Zadar, Kroatia) uuden kaupungin puolelta, josta sai myös gluteenitonta pizzaa. Paikka näytti olevan myös paikallisten suosiossa, mutta ainakin syyskuussa rauhallinen. Pizzat olivat todella maukkaita gluteenittomina (ja kuulemma myös tavallisina) ja kävimmekin täällä kahdesti. Hinnat olivat myös alhaisemmat kuin vanhan kaupungin tai rannan ravintoloissa.

Gluteeniton pizza

Majoituksen varasimme Airbnb:n kautta ja huoneisto osoittautui nappivalinnaksi. Olimme ensin vähän epäileväisiä kohteen valinnasta, sillä kohde oli uusi ja siitä ei ollut vielä arviointeja. Asunto näytti niin hienolta hintaan nähden, että mietimme, voiko olla mahdollista. Majoittuminen ylipäätään Kroatiassa on kuitenkin kohtuuhintaista ja ajattelimme, että ehkä uutena kohteena hinta on aluksi vähän alempi. Asunto oli kuitenkin juuri sitä, mitä lupasi! Huoneisto oli ihan uusi remontin jäljiltä ja näkymä parvekkeelta mahtava. Matkaa vanhaan kaupunkiin oli vain 5 minuuttia ja rannalle noin 20 minuuttia kävellen. Kaupungissa olisi kulkenut myös busseja, mutta välimatkat eivät olleet kuitenkaan niin pitkiä, että olisimme jaksaneet selvittää bussireittejä. Lentokentältä kuljimme kuitenkin bussilla, sillä bussit kulkivat ihan kätevästi vanhan kaupungin ja linja-autoaseman pysäkeiltä lentokentälle ja matkat tulivat edullisemmaksi kuin taksi.

Meidän Airbnb-huoneisto

Näkymä huoneiston parvekkeelta

Ryanairin lennot Karlsruhen/Baden-Badenin lentokentältä Zadariin maksoivat vain 60 euroa meno-paluu yhdeltä. Otimme lisäksi tosin yhden check-in laukun, josta tuli lisähintaa yhteensä 50 euroa. Ostaessamme lentoja emme oikeastaan miettineet, miten pääsemme kentälle ja kentältä ilman autoa. Karlsruhen/Baden-Badenin lentokenttä on pieni ja sinne kulkee kyllä julkisia, muttei kovin myöhään. Päivälläkin täytyy kulkea Stuttgartista ensin kahdella junalla ja sitten bussilla. Lentomme Zadariin lähti illalla ja pääsimme sinne päin ongelmitta. Takaisin tullessa meni kuitenkin liian tiukoille ehtiä viimeiseen bussiin ja junaan, emmekä olisikaan ehtineet. Varasimme siis etukäteen B&B lentokenttähotellin. Saavuimme hotellille vastaanoton ollessa jo kiinni, mutta check-in oli kätevä tehdä hotellin sisäänkäynnillä olevalla automaatilla. Olimme onneksi maksaneet hotellin etukäteen, koska meidän pankkikortit eivät olisi käyneet maksuvälineiksi. Tämä kannattaa siis tarkistaa, jos yövyt hotellissa ja saavut myöhään.

Flunssasta toivuttuamme teimme muutaman retken, joista vierailu Plitvicen kansallispuistossa muodostui koko reissun kohokohdaksi. Näistä lisää seuraavassa postauksessa!

Kolme päivää Krakovassa 2/2

Puolan edullinen hintataso näkyy etenkin ravintoloiden hinnoissa ja majoituksessa. Krakova onkin erinomainen paikka nauttia hyvästä ruuasta. Krakovan matkalla voi valita luksusta niin majoituksessa kuin ruuissa kohtuuhintaan, mutta kaupunki on myös hyvä budjettimatkailun kohde. Meidän loma oli sopiva kombinaatio luksusta ja budjettimatkailua.

Syöminen

Krakovassa on kattava ravintola- ja kahvilatarjonta ja kaupungista löytyy hyvin myös perinteistä puolalaista ruokaa. Suht haasteellisen yhtälön syömiseen liittyen aiheutti kuitenkin vilja- ja maitoallergia + raskauden aikana vältettävät asiat. Jouduimmekin siis olemaan aika tarkkoja sopivien ruokapaikkojen valinnassa. Ihanan näköisiä leivonnaisia olisi saanut edullisesti joka paikasta, mutta gluteenittomia leivoksia ei ollut monessa paikassa tarjolla. Myös jäätelöt olivat herkullisen näköisiä, mutten voinut niistäkään valita. Etenkin gluteenittomia tuotteita tarjoavia kahviloita kannattaakin etsiä netistä etukäteen, sillä muuten voi olla vaikea löytää sopivaa.

Pod Baranem 

św. Gertrudy 21 street, 31-049 Krakova

Parhaaksi ravintolavalinnaksi osoittautui Pod Baranem. Ruuat olivat erittäin maukkaita ja palvelu erinomaista. Gluteenittomat vaihtoehdot oli merkitty selvästi ja niitä oli useita. Tarjoilija myös muisti ruokavaliorajoitukseni vielä jälkiruokaakin tilatessa ja näytti sopivat vaihtoehdot. Ravintola on erinomainen paikka kolmen ruokalajin illalliselle. Oltiin onneksi otettu yhdet vähän siistimmät vaatteet reissuun mukaan, sillä ei olisi ihan lenkkareissa ja shortseissa viitsinyt sisään astella.

Hintataso ruokaan ja palveluun nähden oli edullinen Suomen ja myös Saksan hintatasoon verraten.

Miehen lihaisampi annos

Bobbyburger 

ul. Bożego Ciała 14/2, 31-059 Krakova

Ravintola yllätti positiivisesti hyvillä burgereillaan ja gluteenittomilla vaihtoehdoillaan. Kaikki burgerit on mahdollista saada gluteenittomina. Ravintola on pikaruokaravintola, mutta ruoka-annokset olivat kuitenkin laadukkaita. Otin bataattiburgerin ja se oli paras kasvishamppari, jonka olen ikinä syönyt. Ateria maksoi vain 27 zt eli alle 7 euroa ja perusburgerin olisi saanut ihan muutamalla eurolla.

Paikkana ravintola ei kuitenkaan ollut kovin viihtyisä, mutta pikaruokaravintolaksi kuitenkin todella siisti. Ravintoloita on useampi keskusta-alueella. Me kävimme Kazimierzin ravintolassa, joka oli noin 10-15 minuutin kävelymatkan päässä meidän huoneistolta. Paikka kannattaa pitää mielessä, kun kaipaa nopeasti maistuvaa lounasta tai tukevaa "välipalaa"!

Cakester Cafe Krakow

Tomasza 25, 31-027 Krakova

Lähes kaikki kahvilan tuotteet ovat saatavana gluteenittomina ja suuri osa täysin vegaanisena. Tuotteet ovat myös sokerittomia. Valikoima oli runsas ja siksi iski valinnanvaikeus. Valitsin lopulta vegaanisen kakkupalan, mutta olisin kyllä kaivannut enemmän makeutta kakkuuni. Vaikka kakku ei ollut parasta syömääni kakkua, on kahvila runsaine valikoimineen ja hyvän palvelun ansioista käymisen arvoinen paikka. Seuraavalla kerralla olisin ehkä valinnut jonkin suolaisista vaihtoehdoista.

Ruokakaupat

Reissun aikana kävimme muutamassa ruokakaupassa etsimässä muun muassa gluteenitonta leipää. Rautatieaseman lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa Galeria Krakowskassa on yläkerrassa iso Carrefour, josta löytyi myös gluteenittomia tuotteita. Löysin sieltä hyvänmakuisen leivän, ja jotkin merkit olivat jopa vähän edullisempia kuin Suomessa ja Saksassa. Saman kauppakeskuksen alakerrassa pieni luontaistuote kauppa myi Schärin tuotteita -Saksan hinnoin kuitenkin.

Kävimme myös keskustan ulkopuolella sijaitsevassa kauppakeskus Bonarkassa (Kamienskiego 11, Krakova). Tänne ei nimittäin kestänyt bussilla montaa minuuttia meidän huoneistolta. Kauppakeskuksen alakerrassa oli hypermarketti, jossa oli myös hyvä gluteeniton valikoima. Marketissa oli muuten myös jättikokoinen irtokarkkihylly täynnä hyviä puolalaisia karkkeja!

Carrefourin gluteenitonta valikoimaa

Majoittuminen

Kaupungin nähtävyydet sijoittuvat vanhan kaupungin ja Kazimierzin alueelle, joten majoitus kannattaa valita näiltä alueilta tai ainakin lähettyviltä. Majapaikkamme oli hieman näiden alueiden ulkopuolella Debnikissä. Majoitus on Krakovassa suht edullista ja matkaa suunnitellessa kannattaa päättää haluaako majoittumiselta luksusta vai säästöä. Lyhyelle yhden tai kahden yön reissulle olisin ehkä valinnut jonkin vähän tasokkaamman hotellin vanhasta kaupungista, jolloin liikkumiseenkaan ei olisi mennyt aikaa. Päätimme kuitenkin viipyä kaupungissa useamman yön ja valita edullisemman huoneiston hotellin sijaan.

Melissa Apartments 

Ul. Skwerowa 44, Krakova

Majoituimme huoneistossa, joka sijaitsi rauhallisella alueella joen toisella puolella kaupungin nähtävyyksistä. Huoneisto oli siisti ja hyvin varusteltu kahdelle hengelle, mutta mitään erityistä luksusta se ei kuitenkaan tarjonnut. Ihan huoneiston lähettyvillä oli pieni juomakauppa ja minimarketti. Huoneiston hinta kahdelta aikuiselta yötä kohden oli noin 35 e.

Huoneistolta käveli Wawelin linnalle ja Kazimierzin pääkadulle noin 10-15 minuutissa. Ratikat ja bussit kulkivat myös ihan läheltä. Pääsimme lähipysäkiltä myös suoraan lentokentälle bussilla 252 puolessa tunnissa.

Liikkuminen

Julkinen liikenne toimi Krakovassa erittäin hyvin ja oli myös edullista. Lyhyen matkan eli 20 min. lippu riitti useimmiten hyvin liikkumiseen ja lipun hinta oli vain 2,80 PLN eli alle euron aikuiselta. 40 min. lipulla pääse jo esim. lentokentälle bussilla ja sekin maksoi vain noin euron. 

Lippuja julkisiin pystyi ostamaan kortilla ja käteisellä pysäkeillä olevista lippuautomaateista. Automaatteja ei kuitenkaan ollut joka pysäkillä. Jokaisessa bussissa ja ratikassa sen sijaan oli sisällä automaatti, josta pystyi ostamaan lipun, mutta vain kolikoilla. Lippu täytyi vielä leimata bussissa/ratikassa ennen kuin se oli voimassa.

Vanhassa kaupungissa paras liikkumistapa on kuitenkin kävely. Nähtävyydet eivät ole nimittäin niin kaukana toisistaan ja muutenkin vanhassa kaupungissa on kiva vain käveleskellä ja katsella. Askelia ja kilometrejä kertyikin ihan kiitettävästi päivää kohden. Jaksoin kävellä onneksi hyvin, vaikka keskiraskaus on tuonut mukanaan ajoittain liitoskipuja, jotka kävelyä vaikeuttavat. Kivut kuitenkin katosivat ensimmäisen päivän pienen kipuilun jälkeen. En sitten tiedä olisiko runsaasta kävelemisestä ollut niihin nimenomaan apua.

Kauppahalli vanhan kaupungin aukiolla

Olimme kaikin puolin tyytyväisiä reissuun ja voin suositella Krakovaa lomakohteena!