Vegejätskit testissä

Kesän hellepäivien kunniaksi tuli maisteltua lähikaupan vegaaniset jäätelöt. Suklaajäätelö on aina kuulunut kesään ja onneksi kaupoista löytyy hyviä maidottomia vaihtoehtoja.

Oatly very fancy double chocolate fudge

Suklaajäätelö suklaakastikkeella ja vaniljatoffeella

Ihana makea herkku, joka maistuu juuri siltä, mitä nimen perusteella voi odottaa. Loistava makeanhimon taltuttaja, vaikka onkin niin hyvää, että tätä voisi syödä paljon! Koostumus on pehmeä jäätelömäinen. Ei arvaisi, ettei tuote sisällä maitoa, jos ei tietäisi. Jäätelö on kaurapohjainen ja HUOM. Suomessa Oatlyn tuotteet eivät ole saaneet gluteeniton merkintää, vaan tuotteilla on ”erittäin alhainen gluteiinipitoisuus”. 

Tämä jäätelö oli näistä maistamistani jäätelöistä ehdoton suosikki ja luulempa, että maistelen muitakin Oatlyn makuvaihtoehtoja tänä kesänä. Hinta lähikaupassa noin 14e/l.

Maku: ★★★★★

Koostumus: ★★★★★

Hinta: kallein

Jymy minttusuklaa

Tummaa suklaata ja tyylikästä minttua

Maistoin innoissani tätä Suomessa valmistettua luomujäätelöä. Tuote kuitenkin kuulosti paremmalta kuin mitä oli. Mintun maku on hallitseva ja suklaan maku jää taka-alalle. Maku on kuitenkin raikas, eikä liian makea. Ihan mukava viilentäjä hellepäivään. Merkiltä löytyy monia muitakin ihanan kuuloisia makuvaihtoehtoja, kuten pistaasi, appelsiini-suklaa. Täytyy jossain vaiheessa antaa näille vielä mahdollisuus.

Koostumus on jäinen. Jäätelö on joko sulaa tai on jäässä ja siitä on vaikea saada osaa. Tuote on myös kaurapohjainen ja kaikki ainekset luomua. Jäätelö on myös gluteeniton. Hinta oli lähikaupassa vähän päälle 10e/l.

Maku: ★★★☆☆

Koostumus: ★★☆☆☆

Hinta: keskitasoa

Rainbow lakritsi-suklaa

Tämä jäätelö on itseasiassa saman valmistajan Suomisen maito Oyn kuin Jymy jäätelöt. Tuote on siis myös Suomessa valmistettu ja ainesosat luomua. Tässä on myös kaurapohja ja tuote on gluteeniton.

Koostumus on mielestäni pehmeämpi kuin Jymyn minttusuklaassa, mutta hieman jäinen silti. Lakritsi maistuu tässä voimakkaasti ja on vähän tunkkainen. Hinta lähikaupassa oli noin 8e/l.

Maku: ★★☆☆☆

Koostumus: ★★★☆☆

Hinta: edullisin

3 Kaveria suklaa & pähkinäkinuski

Vegaanista suklaajäätelöä, suklaan paloja, itse tehtyä kinuskikastiketta, käsin paahdettuja pähkinöitä ja ripaus merisuolaa

Ylellisen makuinen herkku. Kinuskin ansiosta maku on makea, muttei kuitenkaan liian äitelä. Suklaajäätelö on raikas. Koostumus on pehmeä ja sellainen, mitä jäätelöltä voi odottaa. Tässä pohjana kookoskerma. Kookos maistuu hieman varsinkin ensin jälkimakuna, muttei kuitenkaan hallitsevasti ja sopii todella hyvin makujen kanssa yhteen. Tuote on gluteeniton. Jäätelöt valmistetaan Suomessa. Hintaa oli lähikaupassa päälle 10 e/l.

Maku: ★★★★☆

Koostumus: ★★★★★

Hinta keskitasoa

Hintaahan näille vegaanisille vaihtoehdoille tulee verrattuna tavalliseen jäätelölitraan. Toisaalta vegaaniset vaihtoehdot eivät ole juurikaan kalliimpia kuin ei-vegaaniset vaihtoehdot purkkijäätelöissä.

Ihania herkkuhetkiä kaikille!

DIY: Kukkahyllykkö

Kukat tuovat joka vuosi kesän meidän parvekkeelle. Yksi mielessä ollut projekti on ollut tehdä kukille oma hyllykkö, mutta se on aina jäänyt. Tänä kesänä tämä tuli kuitenkin viimein toteutettua.

Muistan nähneeni joskus kuvia ehkä Pinterestissä, mitä kaikkea trukkilavoista voi tehdä. Kun mieheni vanhemmilla oli yksi tarpeeton lava, päätin siitä väsätä hyllykön. Tai no todellisuudessa mies hoiti käytännön työn maalaamista lukuunottamatta. 

Lava oli turhan leveä, joten sahattiin se ensin puoliksi. Lavan jaloista sai kätevästi hyllyt, kun vain ruuvattiin laudat hyllyn "pohjiksi". Laudat otettiin trukkilavan toisesta puoliskosta. Lautojen väliin jäi isot raot, mutta se ei haitannut, sillä muovitimme hyllyt. Kiinnitimme siis niittipyssyllä paksun muovin hyllyn reunoihin. Maalasin hyllykön valkoiseksi ja maalin kuivuttua tarvittiin vain kukat ja multaa.

Orvokit varsinkin ovat viihtyneet parvekkeellamme hyvin. Alimman hyllyn Ruusuliisatkin alkoivat nopeasti kukkia.

Keskihyllylle kylvin siemeniä, jotka lähtivät itämään muutamassa päivässä. Kukkimista saa kuitenkin vielä hetken odotella. 

Ihmeellinen kesä

Kävimme tällä viikolla vauvan kanssa isomummola reissulla maaseudulla. Illan viiletessä vietimme hetken viltillä makoillen ja voi sitä ihmetyksen määrää, kun puun lehdet havisivat tuulessa. Tyttö katseli lehtiä silmät loistaen ja innosta puhkuen. Kyllä tässä maailmassa riittää ihmeteltävää.

"Jumala loi 

tuhannet tähdet taivaalle

ja maat taivaan kannen alle,

auringon päivää valaisemaan,

kuun yöllä tietä näyttämään,

valtavat meret pauhuavat,

kukkulat, vuoret korkeat,

kukkivia kasveja niityille,

linnut lentämään niiden ylle,

puut ja metsän huminan,

eläimillekin antoi hän elämän.

Jumala loi pienen tytön,

jotta olisi joku,

jonka kanssa

Haistaisi niityn kukkien tuoksun,

näkisi ylvään peuran juoksun,

hiljentyisi tuulen huminaan,

lintujen iloista laulua kuulemaan,

valloittaisi vuoret korkeat

ja ylittäisi meret pauhuavat,

jota aurinko päivällä lämmittäisi,

tuhannet tähdet yöllä opastaisi."

Ihania kesäpäiviä jokaiselle!

DIY: Vaunuverho

Tällä meidän pienellä prinsessalla on tapana laittaa unilelu silmien päälle nukahtaessa, ja mun sisko arveli, että ehkä hän tarvitsisi oman pimennysverhon. Äitini tekikin vaunuihin vaunuverhon pimennysverhokankaasta. Enemmin kuitenkin sen vuoksi, ettei harsoviritelmää enää tarvittaisi.

Vaunuverho on tehty pimennysverhokankaan jämäpalasta ja pitsit ommeltu koristeeksi. Ylhäälle on ommeltu kuminauhakuja ja sinne kuminauha. Mietittiin, miten verhon kiinnittäisi, mutta helpointa oli laittaa se sivuilta kiinni pyykkipojilla tuohon vaunujen läppään. Pyykkipojat jäävät kuitenkin piiloon, ja verho on helppo irroittaa. Kuminauhan ansioista se pysyy hyvin tuossa edessä läpän päälllä ilman sen kummempaa kiinnitystä.

Koska verhokangasta jäi vieläkin pieni pala, ompeli äitini pienen pussukan vaunujen sadesuojalle.

Ennen :D

Jälkeen!

Nyt ei vauvan tarvitse siristellä silmiään vaunuajeluilla!

Tätä en tiennyt imetyksestä

Loppuraskaudesta havahduin siihen, että imetykseen voisi valmistautua jo etukäteen, kun toiveissa oli kuitenkin täysimetys. Liityin imetyksen tuen fb-ryhmään ja lueskelin imetyksestä muun muassa Imetyksen tuen nettisivuilta. Huomasin, kuinka vähän itseasiassa tiesin asiasta. Olin ajatellut jokseenkin niin, että vauva tissille ja sitten se joko onnistuu tai ei onnistu. Vaikka ehdin aiheesta lueskella ennen lapsen syntymää, oli imetyksen kokeminen vielä ihan eri asia. Listasin asioita, jotka yllättivät imetystaipaleen alussa.

                                                          

    1.Imetysasentojen haasteellisuus

Tuntuu nyt jälkeenpäin hassulta, miten vaikeaa oli saada vauva hyvään asentoon rinnalle. Aluksi imetin vauvaa vain kyljellään, koska leikkauksen jälkeen se oli paras vaihtoehto. Siinäkin oli haasteena saada vauvan sieraimet vapaiksi. 

Kesti vähän aikaa ennen kuin osasin imettää, missään muussa asennossa. Jalat ja kädet tuntuivat olevan tiellä, vauva oli liian alhaalla tai ylhäällä jne. Ehkä vauvan kasvukin vaikutti siihen, että lopulta hämmästelin sitä, että vauvaahan voin imettää melkeinpä miten vaan.

 

      

      

      2.Tiheän imun kaudet

Ennen synnytystä luin jotain tiheän imun kausista, joina vauva on paljon rinnalla ja tilaa maitoa tulevaan tarpeeseen. Kahden päivän ikäisenä vauvalla oli selkeä tiheä imu, jonka ansiosta maito nousikin seuraavana päivänä kohisten. Vauva oli rinnalla koko yön ja päivän. Imetys oli ihanaa, mutta teki myös kipeää. Hetkeksi tuli myös semmoinen tunne, että olenko mä vauvalle pelkkää ruokaa ja tuleeko lapsi pitämään musta vain ruuan takia. Se hupsu ajatus meni nopeasti ohi ja ymmärsin myös paremmin, että imetyskin on vauvalle ja mulle paljon enemmän kuin syömistä ja syöttämistä. Olin todella ylpeä musta ja vauvasta, kun maito nousi ja vauvan paino lähti huimaan nousuun heti tokasta päivästä.

Seuraavat tiheän imun kaudet ajoittuvat usein 3 viikon, 6 viikon, 3 kuukauden ja 6 kuukauden ikään. Huomasin seuraavan tiheän imun kauden vasta nyt 3 kk ikäisen vauvan kanssa ehkä siksi, että maidon tulo tasaantui vasta 2 kuukauden jälkeen ja siihen asti maitoa tuli yli tarpeen muutenkin.

     3.Rintojen pingotus

Kun maito nousi, rinnat olivat jättimäiset, kipeät ja kovat ja olo oli aika tuskallinen. Tästä olin lukenut, mutten tajunnut, että se myös helpottaa ja olo voi olla myöhemmin jopa ihan normaali, vaikka imetys jatkuisi. Mietin siis hetken, onko mun rinnat koko imetyksen ajan sellaiset vuotavat maitokannut. Pahimmat pakkautumiset hoituivat kylmillä kaalinlehdillä ja lämpimällä suihkulla. Maidon tulo tasaantui kunnolla joskus 2 kuukauden jälkeen. Onneksi olin tässä kohtaa jo lukenut monesti, että ”tyhjistä” rinnoista voi tulla maitoa yhtä lailla riittävästi, Muuten olisin varmaan hätääntynyt, että nyt se maito loppuu.

     4.Maito lisääntyy imettämällä

Oli hyvä tietää, että maito lisääntyy imettämällä. Maitopisaroita tuli jo vähän ennen synnytystä ja huolestuin, että vauvan maidot menee nyt sivusuun. Jotenkin tiedostamattomasti ajattelin, että maitoa on joku määrä ja sitten se voi loppua ainakin siltä päivältä. Hämmästyin siitä, että rinnat osaavat tuottaa maitoa juuri vauvan tarpeisiin sekä määrällisesti, että laadullisesti.

     5.Jälkisupistukset

Ihmettelin, miksi ihmeessä imettäessä sattuu alavatsaan, niin että täytyy kiemurrella. Sitten muistin lukeneeni jälkisupistuksista. Jälkisupistuksia tuli imetyksen aikana vielä viikkoja synnytyksen jälkeen. Ne eivät tuntuneet niin teräviltä kuin synnytyssupistukset, mutta saivat kuitenkin tosiaan vähän kiemurtelemaan. Joillekin niitä ei kai tule ollenkaan.

     6.Maitotulva

Maitoa tuntui olevan aluksi joka paikassa. Liivejä sai vaihtaa usein, jos ei halunnut haista happamalle maidolle. Onneksi olin ostanut useammat imetysliivit. En ollut kuullut suihkutisseistä, mutta huomasin omistavani sellaiset. Juuri kun olin jo rutinoitunut vuoraamaan sänkyni pyyhkeillä ja pesemään suihkun seiniä, maidon tulo kuitenkin tasaantui.

Viimeisenä ja tärkeimpänä: Imetyksen ihanuus

Kaikesta huolimatta nautin imetyksestä alusta asti ja olin todella iloinen, että täysimetys onnistui, kun sitä olin toivonut. Tämä vauvani on mielestäni maailman paras imetettävä. Kaikesta äidin säätämisestä huolimatta, hän oli tyytyväinen, kun pääsi rinnalle ja jaksoi suihkutissejäni, jotka ampuivat maitoa suun täydeltä ja välillä myös naamalle. Hän alkoi pian kiittää maidosta väläyttämällä valloittavan hymyn imetyksen päätteeksi.

Nykyään meidän imetyshetket ovat ihania levollisia hetkiä. Välillä voidaan vähän naureskella kesken syönnin tai kertoilla juttuja toisillemme. Tai ihan vain olla hiljaa lähekkäin. Minulle se on myös hetki pysähtyä ja tyhjentää mieli kaikesta. Imetys on mulle parasta keskittymistä hetkeen ja siihen, mikä on tärkeintä.

Hyvää äitienpäivää minulle!

Tasan vuosi sitten äitienpäivän aamuna saimme tietää, että meille tulee vauva. Uutinen aiheutti tunnevyörynä iloa, innostusta, jännitystä ja hämmennystä. Tuntui uskomattomalta ajatella, että vuoden päästä äitienpäivänä meillä olisi ihan oikea vauva. Vähän pelottikin ajatella asiaa liian konkreettisesti, jos jokin menisikin vielä pieleen. Tänä äitienpäivänä sain onnellisesti herätä se pieni kainalossa, josta vuosi sitten kaksi viivaa raskaustestissä kertoi. Tämänkin aamun tunnelma oli iloinen ja innostunut, mutta jännityksen tilalle on tullut levollisuus ja hämmennys on vaihtunut varmuuteen. Minä olen äiti.

Olin niin monta kertaa elämäni aikana ajatellut, miten onnelliselta tuntuisi saada oma lapsi ja olla äiti, että aloin raskausaikana pelätä, jos äitiys ei tunnukaan siltä, miltä kuvittelin sen tuntuvan. Olin myös kuvitellut sen hetken, kun vauva syntyy ja saan hänet syliini. Kuinka onnellinen olisin ja rakastuisin vauvaan heti täysin. Olinkin vähän pettynyt siihen, etten saanut nähdä vauvani ensi hetkiä ja kun sain nähdä vauvan ensi kerran, olin lääketokkurassa ja todella uninen. Vaikka olin tietenkin onnellinen vauvasta, ei hetki vastannut kuvitelmaani.

Kuitenkin kun muutaman tunnin vielä tokenin synnytyksestä ja pääsin rauhassa tutustumaan vauvaan, sain kokea sen, mitä olin odottanut. Pieni tyttö todella valloitti sydämeni. En ollut osannut edes kuvitella sitä iloa, kun kuuntelee oman pienen tuhinaa ja katselee, kun vauva venyttelee. Ei ole mitään kauniimpaa ja ihanampaa maailmassa kuin oma lapsi.

Synnytyksen jälkeen ja imetyksen alussa kävin läpi monenlaisia tunteita ja välillä pysähdyin miettimään, onko oikein, etten koko ajan ole vain onneni kukkuloilla. Kaikki kuitenkin tasaantui ja tällä hetkellä äitiys on minulle sitä vaaleanpunaisessa kuplassa elämistä, mitä olin odottanut. Ne hetket tekevät niin onnelliseksi, kun lapsi hymyilee ja tuntuu, että sulaa rakkaudesta. 

Toivon, että voisin aina nähdä ja tuntea äitiyden positiivisesti niin kuin nyt, vaikka haasteita varmasti tulee. Toivon myös, etten antaisi pelkojen puhkaista tuota rakkauden kuplaa, jonka suojassa nyt elämme.

”Käännyt minuun päin ja virnistät,

Ja minä tiedän, että ymmärrät,

Vaikket sano vielä sanaakaan.

Silmäsi sen mulle kertovat,

Nuo tummansiniset ja avarat,

samaa salakieltä me puhutaan.

Toivon, että päästä vuosien,

tulet luokseni silloin juoksien,

vaikka omia teitämme jo kuljetaan.

Käännyt minuun päin ja virnistät,

ja minä tiedän, että ymmärrät,

kuinka paljon sinua rakastan.”

Kestovaippatempaus 2019

Osallistuin viime viikonloppuna kestovaippatempaukseen Facebookissa. Tapahtuman tarkoituksena on lisätä kestovaippailun näkyvyyttä jakamalla kuvia ja tarinoita somessa. Blogin pienen hiljaiselon jälkeen ajattelin jakaa tarinan myös täällä.

Kestovaippailu ei ollut tullut mieleeni ennen kuin äitini kysyi aionko käyttää kestovaippoja. Silloin vastasin vähän hölmistyneenä, että en kai. Rupesin kuitenkin lueskelemaan kestovaippailuista ja kiinnostus heräsi. Ajatus vaippajätteen määrästä hirvitti jo etukäteen, ja laskeskelin myös paljonko vaippoihin menee rahaa joka kuukausi.

Aluksi kestovaippailu tuntui monimutkaiselta. En ollut nähnyt ikinä kestovaippoja, joten minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä ovat esimerkiksi imut, taskuvaipat, sisätäyttövaipat tai aio-vaipat. En myöskään osannut ajatella materiaaleista juuri mitään. Ostinkin ensimmäisen vaippapaketin aikalailla summanmutikassa käytettynä. Näillä vaipoilla päästiin osakestoillen alkuun, kun tyttö syntyi, mutta lempparivaipat löytyivät vasta vähän myöhemmin.

Pian lapsen syntymän jälkeen olin jo hurahtanut kestoiluun. Alun muutaman pikku kömmähdyksen jälkeen (unohdin laittaa kuorivaipan sisävaipan päälle) kestovaippojen käyttö on sujunut hyvin. Kaikki kokeilemamme mallit ovat toimineet, vaikka toiset vaipat ovat olleet selvästi toisia parempia. Suosin vaippoja, jotka ovat helppoja pukea ja "ohuita". Totsbotsin Easyfit Star-vaipat ovatkin tämänhetkisiä lemppareitani. Kestoilemme lähes aina päivisin ja joskus myös öisin. Reissuissa on välillä kertikset käytössä, sillä ilman autoa liikkuessa, on kätevämpää saada vaipat pieneen tilaan.  

Kuvassa Totsbots Easyfit V4. Osallistuin kuvalla Facebookin Kestovaippatempaukseen

Kestoillessa voi säästää huomattavasti rahaa etenkin, jos ostaa vaipat käytettyinä. Voi myös käydä niin, että kestoilusta tulee ikään kuin harrastus ja tekisi mieli olla aina kokeilemassa jotain uutta. Kestoilun alussa ajatuksena oli hankkia vaipat mahdollisimman edullisesti ja näin säästää paljon kertiksiin verrattuna. No… Kun menin ostamaan tuon kirsikkasydän kuvioisen vaipan, ymmärsin, että nätit kuosin tekee vaipan vaihdosta paljon kivempaa. Tunne on vähän sama kuin ostaisi uudet hienot kengät ja odottaisi, että tulee tilaisuus laittaa ne taas jalkaan. Joten viime päivinä olen metsästellyt kivoja kuoseja ja uusia materiaaleja testattavaksi. Tällä tavalla säästöä ei tietysti niin paljon tule, mutta yritän lohduttautua sillä, että joskus sitten eteenpäin myydessä niistä saa vielä jotain takaisin.

Villaa talvivauvalle

Vaikka koulun käsityötuntien ompelukoneen katkenneet neulat ja solmuun menneet langat ovat saaneet jättämään ompelutyöt muille, olen aina tykännyt neuloa. Vauvan vaatteiden neulominen on erityisen mukavaa, koska työt valmistuvat nopeasti. Niinpä tältä meidän talvivauvalta ei puutu villasukkia, tumppuja tai myssyjä.

Innostuin neulomaan vauvalle myös Prinsessa Estellen neulenutun kodinkuvalehden sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Ihastuin pitsineuleeseen, ja meidän prinsessalle täytyi saada samanlainen. Ohjetta oli helppo seurata, vaikka en ole neuleita oikeastaan aiemmin tehnyt ja kaarrokkeen tekeminen oli uusi juttu.

Käytin lankana Novitan Baby Wool -lankaa, joka on 100 % merinovillaa. Suosin usein Novitan lankoja, koska niitä on helposti saatavilla kaupoissa silloin, kun neulontainto iskee ja silloin, kun ostan ensin lankaa liian vähän. Novitalla on lankavyötteissä myös kansainvälinen merkintä lankojen paksuudesta, mikä helpottaa ohjeen lankojen korvaamista Novitan langoilla. Tuossa ohjeessa on käytetty DK-vahvuista lankaa ja Baby Wool -langassa on sama merkintä. 100 g lankaa eli kaksi lankakerää ei kuitenkaan ihan riittänyt, vaan tarvitsin ihan pienen pätkän vielä kolmannesta kerästä.

Pehmeällä langalla oli mukava neuloa, mutta silmukat vähän venyivät, kun jätin työn puikoille odottamaan. Neulon aika tiukkaa neuletta, joten venyminen johtui ehkä siitä, langasta ja puikoista. Käytän nimittäin mieluummin bambupuikkoja, mutta pitkiä puikkoja omistan vain metallisina, joten käytin nyt niitä. Seuraavalla kerralla taidan testata tulisiko Novita Wool Cotton -langalla tasaisempaa jälkeä. Tosin täksi kevääksi meidän pienelle on haalittu välivaatteita sen verran monta, että saa nähdä ehtiikö kaikkia kunnolla käyttämäänkään.

Napit sain mummoni ”nappikaupasta”. Hän on nimittäin irrottanut napit vuosien varrella vanhoista vaatteista ja tällä hetkellä nappeja löytyy useampi peltipurkillinen.

Koko asu syntynyt yhteistyössä mummojen ja isomummon kanssa

Vauva ei nuku usein enää pidempiä päiväunia muuten kuin vaunulenkeillä, joten en ole nyt ehtinyt käsitöihin juurikaan keskittymään. Muutama projekti on kyllä mielessä...

Hello World! - kuukausi takana

Vauva-arkea takana jo yksi kuukausi! Elämä vauvan kanssa asettui tosin kunnolla uomiinsa ehkä pari viikkoa sitten, kun olin toipunut synnytyksestä vähän paremmin ja vauvanhoito alkoi sujua varmemmilla otteilla. Meidän arki onkin tuntunut nyt juhlalta, kun saa joka päivä ihmetellä pientä ihanuutta. On myös ihanaa ja toisaalta haikeaa seurata, kun pieni kasvaa vauhdilla ja oppii kaikkea uutta. Nyt kun ollaan saatu nukuttuakin öisin, itsellekin jää energiaa päiviin. Kuukausi on mennyt vauhdilla, mutta toisaalta en osaa ajatella enää arkea ilman vauvaa. Tavallaan tuntuu kuin hän olisi aina ollut osa meidän perhettä.

Olen toipunut ihmeen hyvin kuukauden aikana synnytyksestä. Synnytyksessä ei oikeastaan mikään mennyt toiveideni mukaan paitsi tärkeimpänä, että lapsi syntyi terveenä ja hyvinvoivana. Vauvan sydänäänissä oli häikkää ja synnytystä yritettiin nopeuttaa tuloksetta. Lopulta ilmeni, että minulla oli paha infektio ja korkea kuume. En ollut edes tajunnut kaikilta kivuilta, että olenkin kovassa kuumeessa. Sitten mentiinkin leikkaussaliin ja seuraavat muistikuvat ajoittuvat usean tunnin päähän, sillä minut nukutettiin. Pääsin tarkkailusta vasta seuraavana yönä vauvan kanssa samalle osastolle, koska olin menettänyt paljon verta ja täytyi odottaa, että verenvuoto varmasti loppuu.

Synnytys oli siis todellinen koettelemus, mutta onneksi hyvä henkilökunta auttoi selviämään kaikesta. Vauva pääsi myös onneksi heti isin hyvään hoitoon. Pari ekaa viikkoa olin aika kipeä kaiken jälkeen, vaikka olenkin toipunut uskomattoman nopeasti -kiitos rukouksista! Ensimmäisen viikon aikana kotona tuntui siltä, ettei ehtinyt tehdä päivän aikana oikein mitään, vaikka mieskin oli isyyslomalla hoitamassa pientä ja tekemässä kotitöitä. Sängystä ylös pääseminen oli vielä kotonakin melkoinen operaatio kipeän leikkaushaavan kanssa. Nyt kuukauden jälkeen pystyn liikkumaan jo aivan normaalisti, mutta täytyy malttaa vielä ottaa rauhallisemmin.

Tyttö on ollut alusta asti tarkkaavainen ja viime viikon aikana hän on alkanut jo selvästi juttelemaan. Hymykin tulee aina, kun äiti tai isi keksii hauskoja juttuja ja leikkejä. Hänellä olisi jo kova hinku päästä liikkeelle ja pari kertaa hän onkin onnistunut ihme kyllä kiepauttamaan itsensä vatsalta selälleen. Pikkuhiljaa myös lelut alkavat kiinnostaa enemmän ja niitä onkin ihmeellisesti kertynyt tuonne lelulaatikkoon tämän kuun aikana. Äitini -nykyään mummo- oli oikeassa sanoessaan, että leluja ei kannata kauheasti etukäteen ostella, kun niitä myös tulee. Tulihan niitä jokunen ostettua.

Tässä meidän vauvauutisia kuukauden ajalta!

Tervetuloa pienokainen!

Terve tyttö syntyi 

26.1.2019

<3

Ihmetystä täynnä,

nämä ensimmäiset päivät.

Mistä tulit meitä ilahduttamaan?

Vain hetki sitten,

kohdussani sua kannoin.

Tänään olet koko maailmani.

En raaski laskea viereltäni,

kun makaat kiinni kyljessäni.

Onnekseni olet nyt tässä!

Loppuraskauden venymistä

Ulkona on lumista ja hiljaista – niin kuin meillä vielä kotona. Siis hiljaista. Reilu viikko sitten ajattelin, ettei tässä niin kiire ole synnyttämään, kun loppuraskaus on ollut ihan mukavaa. Nyt kuitenkin täällä odotetaan jo kärsimättömästi, milloin kotimme täyttyisi tuhinasta, tohinasta ja itkuista.

Kohta vaunuillaan tätä rantatietä

Raskausaika on ollut täynnä muutoksia ja muuttoja ja silloin, kun en ole venynyt niin paljon fyysisesti, on täytynyt venyä ainakin henkisesti.

Yllättäen loppuraskaus on ollut fyysisesti kevyempi kuin raskauden ensimmäinen kolmannes. Alussa pahoinvointi, monet muut raskausoireet sekä epävarmuuden tunteet siitä, onko pieni elämän alku varmasti kunnossa, saivat ensimmäiset kolme kuukautta matelemaan. Muutenkin aikaa vei ja välillä huolta aiheutti selvittää, miten asiat Saksassa toimivat. Siitä enemmän täällä. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja varsinkin Suomeen muuton jälkeen raskauteen on ollut helpompi suhtautua rennosti ja nauttia tästä ajasta. Aluksi esimerkiksi stressasin liikaa, että syön jotain haitallista. Tämä yhdistettynä loputtomaan ja jatkuvaan nälkään vei aika suuren osan ajatuksista.

Muutto Suomeen oli kuitenkin paljon raskaampi kuin olin osannut ajatella. Vuokrattiin ensin asunto Saksasta käsin asuntoa näkemättä ja asunto ei tuntunut oikein hyvältä. Lopulta muutimme toiseen kaupunkiin miehen uuden työn perässä ja pääsimme asettumaan nykyiseen asuntoon vasta kuukausi ennen laskettua aikaa. En uskonut, että tänne oltaisiin päädytty, ja muuttorumban venyminen oli hermoja raastavaa. Nyt ollaan kuitenkin saatu kaikki toistaiseksi järjestykseen ja täältä ei puutu enää kuin vauva. Onneksi raskaus sujui kaikesta huolimatta ongelmitta. Tämän sähellyksen aikana sain kuitenkin myös opintoja kasaan ja nyt on mukava viettää äitiyslomaa.

Kaikki valmiina!

Silloin, kun on tuntunut siltä, ettei asiat järjesty, olen tämän Ryan Ellisin kappaleen myötä muistuttanut itseäni, että kaikki tilanteet ja meidän pienokainen on paljon omiamme vakaammissa käsissä.

”You hold it all in the palm of Your hands

You hold it all in the palm of Your hands

Everything's alright”

Ryan Ellis – Everythings Alright

Nyt täällä vain aktiivisesti odotellaan, milloin alkaa tapahtua.

Raskaus Saksa vs Suomi

Asuimme vähän yli raskauden puolen välin Saksassa, mutta loppuraskaus vierähti Suomessa. Terveydenhuolto Saksassa jätti ihan hyvän vaikutelman alun vaikeuksien jälkeen, mutta tykästyin silti Suomen tuttuun malliin.

Töiden aloittamisesta lähtien minulla oli saksalaisen sairaskassan AOK:n pakollinen sairasvakuutus, mutten ollut käyttänyt terveyspalveluja ennen raskausaikaa. Niinpä täytyi selvitellä, mistä lääkäriaika varataan ja miten vakuutus toimii. Kuulosti tosi hyvältä, että lääkärin saa valita vapaasti ja käynnit eivät maksa mitään, vaan kuukausittain palkasta maksettava vakuutus korvaa terveydenhoidon.

Todellisuus iski kuitenkin vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun aloin varaamaan ensimmäistä aikaa. Olin etsinyt kivanoloisia klinikoita, mutta niissä ei ollut tilaa uusille asiakkaille. Lopulta aloin soittelemaan aakkosjärjestyksessä englantia osaavia naistenlääkäreitä läpi käyttäen Baden-Württembergin lääkärihakua apuna. Epätoivo alkoi jo iskeä, kun olin soittanut jo kymmeniin paikkoihin ja kaikkialla oli täyttä. Soitteleminen ei muutenkaan ollut mukavaa, koska puheluja vastaanottava henkilö ei aina puhunut englantia ja oma saksan kielen taito oli rajallista. Viimein sain kuitenkin ajan lääkäriin ja olin ihan tyytyväinen tuohon klinikkaan. Valinnan vapaus jäi siis kuitenkin käytännössä toteutumatta, koska ylipäätään lääkärin löytyminen oli niin vaikeaa.

Kuva: anmarien_cfc

Kun olin päässyt klinikan asiakkaaksi, kaikki loput ajat sain helposti. Saksassa käydään siis raskausajan kontrolleissa aina lääkärin vastaanotolla ja näitä on Suomeen verrattuna aika tiheästi – kerran kuukaudessa jo heti ensimmäisestä raskauskolmanneksesta lähtien. Ultria tehdään myös helpommin kuin Suomessa, esimerkiksi varhaisultra kuului perusvakuutukseen. Itseasiassa samaa laitetta käytettiin jokaisella kerralla sydänäänten katsomiseen Dopplerin sijaan. Saksassa raskautta siis seurataan vähän tarkemmin – ehkä turhankin tarkasti. Rauhoitti se kuitenkin mieltä nähdä joka kuukausi, että siellä hän on ja pieni sydän sykkii <3 Ja jos olisi jotain poikkeavaa, se varmasti huomattaisiin Saksassa paremmin, kun lääkäri tarkistaa joka kuukausi. Pääosin raskautta seurataan Saksassa kuitenkin samaan tapaan kuin Suomessa. Esimerkiksi rakenneultra ja sokerirasitustesti on samoilla viikoilla Saksassa kuin Suomessa. Verikokeita otettiin Saksassa paljon laajemmin, mikä on tosi hyvä.

Vaikka raskauden seuranta oli korkeatasoista Saksassa, oli kiva päästä Suomen neuvolaan. Neuvolasysteemi on huomattavasti Saksan mallia kokonaisvaltaisempi.  Mitä kaipasin Saksassa, oli keskustelu raskauteen liittyen. Neuvolassa terveydenhoitajalla ei ole kertaakaan tuntunut olevan kiire ja hoitaja kertoo käynneillä aina jotain raskausviikkoihin liittyen, kyselee ja aikaa on myös omille kysymyksille. Lääkäri Saksassa sen sijaan vain teki tutkimukset ja lyhyesti saattoi selittää jotain. Kysyä sai, mutta kysymykset tulivat mieleen usein vasta kotona, eikä lyhyen visiitin aikana. Klinikalla oli myös aina kiire, koska seuraava odotti jo oven takana, kun itse oli sisällä huoneessa. Klinikalta jaeltiin kyllä lehtiä ja lappuja, joissa oli paljon juttua raskauteen ja lapsiin liittyen, mutta kaikki oli saksaksi, joten niitä oli vähän raskas lueskella.

Kuva: anmarien_cfc

Saksassa kuitenkin lääkärin lisäksi hankitaan oma kätilö ja tutun kätilön saa myös mukaan synnytykseen ja käymään kotona synnytyksen jälkeen. En lopulta hankkinut kätilöä, koska en löytänyt kätilöäkään helposti ja koska olin tulossa Suomeen kuitenkin synnyttämään. Tämä systeemi kuulosti kuitenkin huipulta ja kätilöltä varmasti olisi voinut myös kysellä raskauden kuluessa, mitä mieleen tulee.

Saksassa malli siis tuntuu olevan kattavampi kuin Suomessa, mutta palveluihin käsiksi pääseminen haasteellisempaa varsinkin, kun systeemi oli täysin vieras. Lääkärin ja kätilön hankkimisen lisäksi Saksassa valitaan myös synnytyssairaala. Ymmärtääkseni sairaalat ja kätilöt saattavat järjestää myös synnytysvalmennusta ja esim. raskausajan jumppaa. Näistä löysin kuitenkin infoa vain netistä ja kaikki oli saksaksi, joten jäi sen kummemmin tutustumatta, mitä olisi ollut tarjolla. Synnytyksen jälkeen tulee puolestaan siirtyä lastenlääkärille.

Suomen systeemin selkeä vahvuus on kokonaisvaltaisuus. Kaikki raskauteen liittyvät asiat voi hoitaa neuvolan kautta ja minun ei ainakaan ole kertaakaan ollut vaikea saada yhteyttä tai aikaa neuvolaan. Mielestäni on hyvä, että neuvola jakaa runsaasti infoa liittyen niin raskauteen, perheille suunnattuun toimintaan alueella ja Kelan tukiin liittyen. Totta kai oli myös helpompaa päästä puhumaan Suomea, koska lääketieteellinen sanasto ei ollut niin hyvin hallussa englanniksikaan, eikä varsinkaan saksaksi.

Kirppistelyä Tampereella

Saksassa asuessani kaipasin Tampereen vilkasta kirpputorikulttuuria. Saksan tapa jättää huonekalut, vaatteet ja tavarat kadun varteen, josta ne sitten noin kerran kuussa noudetaan, on kieltämättä muuttajan kannalta kätevä, muttei kierrätyksen kannalta kovin hyvä. Facebook-kirppikset olivat Stuttgartissa kyllä suht aktiivisia, mutta miellyttävämpää on mielestäni varsinkin pienempiä ostoksia tehdä kivijalkakirppareilla. Tampereella niitä on moneen lähtöön. Suomeen muuton jälkeen ja vauvan tuloon valmistautuessa meillä oli (ja on) tarvetta hankkia kaikenlaista, ja kirpputoritarjonta helpotti myös taloudellisesti.

Etsin kirpputoreilta pääasiassa nykyaikaista ja hyväkuntoista tavaraa, jollaista voisin ostaa myös uutena kaupasta, mutta kirpputoreilta edullisemmin. Mielestäni parhaat kirpputorit Tampereella ovat Kirpputori Swap Hervannassa ja Lastenkirppis into Koskikeskuksessa. Näillä kirpputoreilla tavarat ovat siististi esillä, pääasiassa hyväkuntoisia ja kuitenkin yleensä edullisin kirppishinnoin. 

Kirpputori Swap

Lindforsinkatu 4, 33720 Tampere

Tykästyin tähän siistiin, valoisaan ja avaraan kirpputoriin. Pöytien siistiminen kerran päivässä kuuluu pöytävuokraan, ja ehkä siksi tavarat ovat yleensä siististi esillä. Käytävät ovat leveät, joten liikkuminen on helppoa silloinkin, kun ihmisiä on enemmän (tai vaunuilla). Tunnelma kirppiksellä on usein jotenkin iloinen ja palvelu ystävällistä.

Huonekaluja tällä itsepalvelukirppiksellä ei ilmeisesti ole myynnissä, mutta hyväkuntoista aikuisten ja lasten vaatetta sekä pienempää sisustus- ja kodintavaraa on runsaasti. Leikkipaikka ja wc asiakkaille löytyy.

Lastenkirppis Into

Hatanpään valtatie 1, 33100 Tampere

Kirppiksellä on myynnissä runsaasti lastenvaatteita eri ikäisille, leluja, joitain lastentarvikkeita ja äitiys/imetysvaatteita. Valikoima vaihtelee tietysti myyjien mukaan, sillä pääasiassa kirppiksellä on vuokrapöytiä. Löysin täältä runsaasti hyväkuntoisia vauvan vaatteita edullisesti.

Kirppiksen yhteydessä toimii Into-shop, jossa myydään uusia tuotteita. Kirpputori on vähän vaikea löytää, sillä se sijaitsee Koskikeskuksen alakerrassa ”siivessä”.

Fida secondhand myymälät 

Fida secondhand Kuninkaankatu

Kuninkaankatu 22, 33210 Tampere

Fida secondhand Lielahti

Possijärvenkatu 2, 33400 Tampere

Fida secondhand Tammela

Tammelan puistokatu 37, 33500 Tampere

Fidan myymälöitä on useampia Tampereen alueella, ja näistä tulee tehtyä aina välillä hyviä löytöjä. Fidoilla näkyy myös hyväkuntoisia huonekaluja (Tammelan myymälässä ei huonekaluja). Tuotot menevät hyvään tarkoitukseen.

Bonus kirppis

Itsenäisyydenkatu 11-13, 33500 Tampere

Bussia odotellessa tulee poikettua silloin tällöin tälle kirppikselle. Tavarat ovat yleensä ihan siististi esillä, ja täältä löytyy myös nykyaikaisia vaatteita.

Radiokirppis 

Laukontori 12, 33200 Tampere

Kyseessä on suuri itsepalvelukirpputori, jossa on isot myyntitilat myyjää kohden. Valikoimaa siis riittää, mutta toisaalta en jaksa käydä kaikkia pöytiä huolella läpi. Ison kirppiksen huonona puolena on myös, että tavarat kulkeutuvat helposti toisiin pöytiin. Tällä kirpputorilla hinnat ovat usein vähän korkeampia, mikä karsii omia ostoksia hieman. Kirppis menee melko aikaisin kiinni – arkisin jo viideltä – mutta on kuitenkin joka päivä auki.

Vekaratori Fantti 

Antti Possin kuja 1, 33400 Tampere

Kyseessä on hauskannäköinen lastenkirppis Lielahtikeskuksessa. Vaatteet on esillä koottain, mikä helpottaa ostosten tekemistä. Samassa tilassa on lapsiperheiden erikoisliike Pajumaja, jossa myydään mm. luonnonmukaisia, leluja, kestovaippoja ja vaatteita.

UFF

Hämeenkatu 9, 33100 Tampere

Pietilänkatu 2, 33720 Tampere

Uffilla on Tampereella myymälät aivan keskustassa Hämeenkadulla ja toinen Hervannan Duossa. Joskus vaatteiden hinnat tuntuvat korkeilta, mutta toisaalta tuottoja käytetään hyvään tarkoitukseen. Uffilla on myös päiviä, jolloin kaikki maksavat esim. max 4 e.

Kirpputori Tarina 

Laukontori 4, 33200 Tampere

Kirpputori sijaitsee kätevästi Laukontorin reunalla, kuten myös Radiokirppis. Myynnissä on oikeastaan kaikenlaista tavaraa, vaatetta ja joitain huonekaluja. Vaatelöytöjä en muistaakseni ole täältä tehnyt ja käydessäni valikoima on näyttänyt vähän vanhanaikaiselta omaan silmään. Kirpputori on myös vähän ahdas.

Jonnan kirppis 

Enqvistinkatu 7, 33400 Tampere

Jonnan kirppis sijaitsee Lielahdessa ja olen käynyt täällä vain kerran. Kirpputori on itsepalvelukirpputori, jossa myydään tavaraa ja vaatetta. Hintataso oli mielestäni kirpputorilla suht alhainen. Tavarat olivat kuitenkin vähän sekaisesti esillä ja pöydät liian täynnä, minkä takia kiinnostus shoppailuun lopahti nopeasti.

Kirpputori Silinteri 

Lempääläntie 21, 33820 Tampere

Silinteri on iso kirppis Koivistonkylän Prisman yhteydessä. Kyseessä on itsepalvelukirpputori, joten valikoima voi vaihdella. Oman kokemuksen mukaan pöydissä on kuitenkin usein paljon koriste-esineitä, vanhoja astioita yms., joita en itse osaa kauheasti arvostaa. Jotain lasten leluja ja kodinsisustusjuttuja saattaisin täältä itselleni kuitenkin bongailla. Kirppiksellä on jonkin verran myynnissä myös huonekaluja.

Löytöjä Lastenkirppis Intosta

Onnistuneita kirppislöytöjä kaikille!