Vasta vuosi Suomessa

Noin vuosi sitten tulimme Saksasta takaisin Suomeen.  Muistan, kuinka yritettiin saada tavarat mahtumaan matkalaukkuihin, siivottiin ja yritettiin päättää, mitä viimeisinä päivinä Saksassa vielä tehtäisiin. Huomattiin, mitä kaikkea kivaa piti tehdä, mutta oli jäänyt tekemättä. Elämä Saksassa oli muuttunut vuoden aikana arjeksi, ja nähtävyyksiä ja retkiä tuli tehtyä lähinnä silloin, kun meille tuli vieraita Suomesta. Vaikka syyskuun aikana oli vähän haikeaa hyvästellä ystäviä ja tuttuja paikkoja, odotin jo kovasti läheisten tapaamista Suomessa. Etenkin raskauden suhteen tuntui siltä, että lähipiiri Suomessa odottaa tulevaa vauvaa ihan erilailla kanssani kuin uudet tuttavuudet Saksassa ja oli mukava päästä jakamaan tätä odotusta vähän lähempänä.

Saksassa oli syyskuussa vielä kesäisiä päiviä. Illat alkoivat viiletä ja välillä sateli, mutta päivisin saattoi olla vielä oikein lämmintä. Ne ilmat toivat mieleen ne innostuksen ja jännityksen tunteet, kun saavuimme ensimmäistä kertaa Stuttgartiin ja aloimme tutustua kaupunkiin. Vuosi sitten saavuimme loppukesän tunnelmista syksyiseen ja sateiseen Suomeen. Uusi alku Suomessa ei ollutkaan sitten niin helppo ja mukava kuin olin ajatellut, mutta nyt vuoden päästä voin ilokseni todeta, että viimeinen puoli vuotta on ollut elämäni parasta aikaa.

En ole kaivannut Saksaan, mutta olen iloinnut siitä, että muutamien ystävien kanssa yhteydenpito on säilynyt välimatkasta huolimatta. Ei välttämättä aina kovin tiiviinä, mutta kuitenkin säilynyt siitäkin huolimatta, että elämäntilanteet ovat ehtineet muuttua vuoden aikana. Yhteydenpito on ollut luontevinta niiden kanssa, joiden kanssa tuli muutenkin nimenomaan juteltua paljon. Tutustuin yhteen aivan mahtavaan tyyppiin ja luulin, että yhteydenpito olisi ollut tiiviimpää, mutta se on jäänyt kuitenkin aika vähäiseksi, vaikka edelleen välillä viestitellään. Suurin syy oli ehkä juuri se, että tehtiin paljon kaikkea yhdessä, eikä puhelimessa puhuminen tai viestittely tunnu niin luontevalta. Toisaalta on myös pari ihmistä, joiden kanssa en osannut odottaa yhteydenpitoa, mutta kuulumisia tulee kuitenkin edelleen vaihdettua.

On ollut myös mukava huomata, että saksan kielen taito ei ole kadonnut kokonaan, vaikka kieltä en ole juurikaan käyttänyt vuoteen. Ymmärrän edelleen saksaa jonkin verran ja pystyisin vähän puhumaankin. Sanoja joutuu vähän hakemaan, taivutusmuotoja miettimään ja kielioppi täytyisi kerrata, mutta tuntuu siltä, että aiemmin opitun saisi aika helposti palautettua mieleen. Välillä tekisi mieli puhua saksaa, mutta kynnys puhua on kasvanut. Saksassa oli pakko vaan yrittää rohkeasti huonolla saksalla alusta asti, mutta Suomessa tekee mieli turvautua saksankielisten kanssa vahvempaan yhteiseen kieleen eli suomeen tai englantiin.

Kun tammikuussa vauva mullisti elämämme, ei Saksa ole oikeastaan mahtunut ajatuksiini. Elämä Saksassa tuntuu kaukaiselta ja vaikea uskoa, että vasta vuosi sitten tulimme takaisin. Meidän vauva-arki on ollut niin mukavaa, etten ole kaivannut mitään muuta. Tuo pieni lapsi kuitenkin kasvaa hurjaa vauhtia ja se muistuttaa siitä, että joskus elämään mahtuu taas muutakin kuin äitiyttä. Pikkuhiljaa mieleen onkin hiipinyt kysymys, mikä olisi seuraava seikkailu ja milloin olisi sen aika. Siihen asti on hyvä hetki nauttia tästä hetkestä!

Retkellä Lapakistossa

Lähdimme nauttimaan luonnon rauhasta Nastolan Lapakiston luonnonsuojelualueelle. Alueella on viisi kävelyreittiä, joiden yhteenlaskettu pituus on 23 km. Meille tuli kävelyä noin 7-8 km. Nähtiin jylhää kalliota, mänty-kuusimaastoa, järvimaisemaa ja hieman rämettä.

Kun saavuimme paikalle, parkkipaikoilla oli vielä hyvin tilaa. Otin vauvan parkkiksella liinaan kyytiin ja tutkailtiin vähän alueen karttaa. Käytiin katsastamassa ensin Sammalistonpolun nuotiopaikka, johon on muuten myös esteetön pääsy vaunuilla tai pyörätuolilla. Siihen ei ollut parkkipaikoilta montaa sataa metriä. Siitä eteenpäin polku jatkui Lapakisto-järven rantaa osittain pitkospuita pitkin ja osittain juurakkoisena polkuna. Esteetön polku tosiaan loppui siis heti nuotiopaikalle.

Lapakisto-järvi

Emme jatkaneet pidemmälle, vaan palasimme takaisin ja lähdimme kohti pitkäjärvenpolkua. Kuljimme Pitkäjärven itärantaa ihaillen jyrkkiä kallioita ja majavien jyrsimiä puita. Paras yllätys oli kuitenkin, kun kaksi laulujoutsenta lipui ohitsemme. Jatkoimme jyrkänteeltä pudonneiden suurten lohkareiden luokse. Mietimme milloin ja miten jättimäiset kalliopalat ovat kalliosta lohjenneet. Vieläkään en tiedä miten, mutta selvisi kuitenkin, että tapahtumasta on vain muutama vuosi (Lahdenseudunluonto.fi).

Kalliojyrkänne on aivan pystysuora, joten kallion päälle ei rannasta ollut mitään mahdollisuuksia päästä, toisin kuin olimme ajatelleet. Niinpä täytyi palata kilometrin verran takaisin päin ja kiivetä Pitkäjärven polkua kallioiden päälle. Kävelimme kallioiden päällä nuotiopaikalle asti ja pidimme pienen evästauon järvimaisemaa korkeuksista ihaillen. Sekä tämä että ensimmäinen nuotiopaikka olivat siistissä kunnossa ja paikalta olisi löytynyt puita nuotiota varten, jos olisi halunnut makkarat paistaa. Pienin retkeläinen oli tässä vaiheessa nukkunut jo tunnin verran tyytyväisesti liinassa ja nukkui vielä autolle asti. Raikkaassa ulkoilmassa nukuttaa hyvin.

Pitkäjärvi

Loppumatkan tulimme suon reunaa isompaa tietä pitkin, jotta matka joutui vähän helpommin. Tähän mennessä vauva ei ollut tuntunut painavalta, mutta viimeisen kilometrin kohdalla alkoi huomata, että 10 kiloinen kyytiläinen on ollut mukana.

Kiva retkipäivä takana ja nyt vielä kotona saunomaan!

Vegejätskit testissä

Kesän hellepäivien kunniaksi tuli maisteltua lähikaupan vegaaniset jäätelöt. Suklaajäätelö on aina kuulunut kesään ja onneksi kaupoista löytyy hyviä maidottomia vaihtoehtoja.

Oatly very fancy double chocolate fudge

Suklaajäätelö suklaakastikkeella ja vaniljatoffeella

Ihana makea herkku, joka maistuu juuri siltä, mitä nimen perusteella voi odottaa. Loistava makeanhimon taltuttaja, vaikka onkin niin hyvää, että tätä voisi syödä paljon! Koostumus on pehmeä jäätelömäinen. Ei arvaisi, ettei tuote sisällä maitoa, jos ei tietäisi. Jäätelö on kaurapohjainen ja HUOM. Suomessa Oatlyn tuotteet eivät ole saaneet gluteeniton merkintää, vaan tuotteilla on ”erittäin alhainen gluteiinipitoisuus”. 

Tämä jäätelö oli näistä maistamistani jäätelöistä ehdoton suosikki ja luulempa, että maistelen muitakin Oatlyn makuvaihtoehtoja tänä kesänä. Hinta lähikaupassa noin 14e/l.

Maku: ★★★★★

Koostumus: ★★★★★

Hinta: kallein

Jymy minttusuklaa

Tummaa suklaata ja tyylikästä minttua

Maistoin innoissani tätä Suomessa valmistettua luomujäätelöä. Tuote kuitenkin kuulosti paremmalta kuin mitä oli. Mintun maku on hallitseva ja suklaan maku jää taka-alalle. Maku on kuitenkin raikas, eikä liian makea. Ihan mukava viilentäjä hellepäivään. Merkiltä löytyy monia muitakin ihanan kuuloisia makuvaihtoehtoja, kuten pistaasi, appelsiini-suklaa. Täytyy jossain vaiheessa antaa näille vielä mahdollisuus.

Koostumus on jäinen. Jäätelö on joko sulaa tai on jäässä ja siitä on vaikea saada osaa. Tuote on myös kaurapohjainen ja kaikki ainekset luomua. Jäätelö on myös gluteeniton. Hinta oli lähikaupassa vähän päälle 10e/l.

Maku: ★★★☆☆

Koostumus: ★★☆☆☆

Hinta: keskitasoa

Rainbow lakritsi-suklaa

Tämä jäätelö on itseasiassa saman valmistajan Suomisen maito Oyn kuin Jymy jäätelöt. Tuote on siis myös Suomessa valmistettu ja ainesosat luomua. Tässä on myös kaurapohja ja tuote on gluteeniton.

Koostumus on mielestäni pehmeämpi kuin Jymyn minttusuklaassa, mutta hieman jäinen silti. Lakritsi maistuu tässä voimakkaasti ja on vähän tunkkainen. Hinta lähikaupassa oli noin 8e/l.

Maku: ★★☆☆☆

Koostumus: ★★★☆☆

Hinta: edullisin

3 Kaveria suklaa & pähkinäkinuski

Vegaanista suklaajäätelöä, suklaan paloja, itse tehtyä kinuskikastiketta, käsin paahdettuja pähkinöitä ja ripaus merisuolaa

Ylellisen makuinen herkku. Kinuskin ansiosta maku on makea, muttei kuitenkaan liian äitelä. Suklaajäätelö on raikas. Koostumus on pehmeä ja sellainen, mitä jäätelöltä voi odottaa. Tässä pohjana kookoskerma. Kookos maistuu hieman varsinkin ensin jälkimakuna, muttei kuitenkaan hallitsevasti ja sopii todella hyvin makujen kanssa yhteen. Tuote on gluteeniton. Jäätelöt valmistetaan Suomessa. Hintaa oli lähikaupassa päälle 10 e/l.

Maku: ★★★★☆

Koostumus: ★★★★★

Hinta keskitasoa

Hintaahan näille vegaanisille vaihtoehdoille tulee verrattuna tavalliseen jäätelölitraan. Toisaalta vegaaniset vaihtoehdot eivät ole juurikaan kalliimpia kuin ei-vegaaniset vaihtoehdot purkkijäätelöissä.

Ihania herkkuhetkiä kaikille!

DIY: Kukkahyllykkö

Kukat tuovat joka vuosi kesän meidän parvekkeelle. Yksi mielessä ollut projekti on ollut tehdä kukille oma hyllykkö, mutta se on aina jäänyt. Tänä kesänä tämä tuli kuitenkin viimein toteutettua.

Muistan nähneeni joskus kuvia ehkä Pinterestissä, mitä kaikkea trukkilavoista voi tehdä. Kun mieheni vanhemmilla oli yksi tarpeeton lava, päätin siitä väsätä hyllykön. Tai no todellisuudessa mies hoiti käytännön työn maalaamista lukuunottamatta. 

Lava oli turhan leveä, joten sahattiin se ensin puoliksi. Lavan jaloista sai kätevästi hyllyt, kun vain ruuvattiin laudat hyllyn "pohjiksi". Laudat otettiin trukkilavan toisesta puoliskosta. Lautojen väliin jäi isot raot, mutta se ei haitannut, sillä muovitimme hyllyt. Kiinnitimme siis niittipyssyllä paksun muovin hyllyn reunoihin. Maalasin hyllykön valkoiseksi ja maalin kuivuttua tarvittiin vain kukat ja multaa.

Orvokit varsinkin ovat viihtyneet parvekkeellamme hyvin. Alimman hyllyn Ruusuliisatkin alkoivat nopeasti kukkia.

Keskihyllylle kylvin siemeniä, jotka lähtivät itämään muutamassa päivässä. Kukkimista saa kuitenkin vielä hetken odotella. 

Ihmeellinen kesä

Kävimme tällä viikolla vauvan kanssa isomummola reissulla maaseudulla. Illan viiletessä vietimme hetken viltillä makoillen ja voi sitä ihmetyksen määrää, kun puun lehdet havisivat tuulessa. Tyttö katseli lehtiä silmät loistaen ja innosta puhkuen. Kyllä tässä maailmassa riittää ihmeteltävää.

"Jumala loi 

tuhannet tähdet taivaalle

ja maat taivaan kannen alle,

auringon päivää valaisemaan,

kuun yöllä tietä näyttämään,

valtavat meret pauhuavat,

kukkulat, vuoret korkeat,

kukkivia kasveja niityille,

linnut lentämään niiden ylle,

puut ja metsän huminan,

eläimillekin antoi hän elämän.

Jumala loi pienen tytön,

jotta olisi joku,

jonka kanssa

Haistaisi niityn kukkien tuoksun,

näkisi ylvään peuran juoksun,

hiljentyisi tuulen huminaan,

lintujen iloista laulua kuulemaan,

valloittaisi vuoret korkeat

ja ylittäisi meret pauhuavat,

jota aurinko päivällä lämmittäisi,

tuhannet tähdet yöllä opastaisi."

Ihania kesäpäiviä jokaiselle!

DIY: Vaunuverho

Tällä meidän pienellä prinsessalla on tapana laittaa unilelu silmien päälle nukahtaessa, ja mun sisko arveli, että ehkä hän tarvitsisi oman pimennysverhon. Äitini tekikin vaunuihin vaunuverhon pimennysverhokankaasta. Enemmin kuitenkin sen vuoksi, ettei harsoviritelmää enää tarvittaisi.

Vaunuverho on tehty pimennysverhokankaan jämäpalasta ja pitsit ommeltu koristeeksi. Ylhäälle on ommeltu kuminauhakuja ja sinne kuminauha. Mietittiin, miten verhon kiinnittäisi, mutta helpointa oli laittaa se sivuilta kiinni pyykkipojilla tuohon vaunujen läppään. Pyykkipojat jäävät kuitenkin piiloon, ja verho on helppo irroittaa. Kuminauhan ansioista se pysyy hyvin tuossa edessä läpän päälllä ilman sen kummempaa kiinnitystä.

Koska verhokangasta jäi vieläkin pieni pala, ompeli äitini pienen pussukan vaunujen sadesuojalle.

Ennen :D

Jälkeen!

Nyt ei vauvan tarvitse siristellä silmiään vaunuajeluilla!

Tätä en tiennyt imetyksestä

Loppuraskaudesta havahduin siihen, että imetykseen voisi valmistautua jo etukäteen, kun toiveissa oli kuitenkin täysimetys. Liityin imetyksen tuen fb-ryhmään ja lueskelin imetyksestä muun muassa Imetyksen tuen nettisivuilta. Huomasin, kuinka vähän itseasiassa tiesin asiasta. Olin ajatellut jokseenkin niin, että vauva tissille ja sitten se joko onnistuu tai ei onnistu. Vaikka ehdin aiheesta lueskella ennen lapsen syntymää, oli imetyksen kokeminen vielä ihan eri asia. Listasin asioita, jotka yllättivät imetystaipaleen alussa.

                                                          

    1.Imetysasentojen haasteellisuus

Tuntuu nyt jälkeenpäin hassulta, miten vaikeaa oli saada vauva hyvään asentoon rinnalle. Aluksi imetin vauvaa vain kyljellään, koska leikkauksen jälkeen se oli paras vaihtoehto. Siinäkin oli haasteena saada vauvan sieraimet vapaiksi. 

Kesti vähän aikaa ennen kuin osasin imettää, missään muussa asennossa. Jalat ja kädet tuntuivat olevan tiellä, vauva oli liian alhaalla tai ylhäällä jne. Ehkä vauvan kasvukin vaikutti siihen, että lopulta hämmästelin sitä, että vauvaahan voin imettää melkeinpä miten vaan.

 

      

      

      2.Tiheän imun kaudet

Ennen synnytystä luin jotain tiheän imun kausista, joina vauva on paljon rinnalla ja tilaa maitoa tulevaan tarpeeseen. Kahden päivän ikäisenä vauvalla oli selkeä tiheä imu, jonka ansiosta maito nousikin seuraavana päivänä kohisten. Vauva oli rinnalla koko yön ja päivän. Imetys oli ihanaa, mutta teki myös kipeää. Hetkeksi tuli myös semmoinen tunne, että olenko mä vauvalle pelkkää ruokaa ja tuleeko lapsi pitämään musta vain ruuan takia. Se hupsu ajatus meni nopeasti ohi ja ymmärsin myös paremmin, että imetyskin on vauvalle ja mulle paljon enemmän kuin syömistä ja syöttämistä. Olin todella ylpeä musta ja vauvasta, kun maito nousi ja vauvan paino lähti huimaan nousuun heti tokasta päivästä.

Seuraavat tiheän imun kaudet ajoittuvat usein 3 viikon, 6 viikon, 3 kuukauden ja 6 kuukauden ikään. Huomasin seuraavan tiheän imun kauden vasta nyt 3 kk ikäisen vauvan kanssa ehkä siksi, että maidon tulo tasaantui vasta 2 kuukauden jälkeen ja siihen asti maitoa tuli yli tarpeen muutenkin.

     3.Rintojen pingotus

Kun maito nousi, rinnat olivat jättimäiset, kipeät ja kovat ja olo oli aika tuskallinen. Tästä olin lukenut, mutten tajunnut, että se myös helpottaa ja olo voi olla myöhemmin jopa ihan normaali, vaikka imetys jatkuisi. Mietin siis hetken, onko mun rinnat koko imetyksen ajan sellaiset vuotavat maitokannut. Pahimmat pakkautumiset hoituivat kylmillä kaalinlehdillä ja lämpimällä suihkulla. Maidon tulo tasaantui kunnolla joskus 2 kuukauden jälkeen. Onneksi olin tässä kohtaa jo lukenut monesti, että ”tyhjistä” rinnoista voi tulla maitoa yhtä lailla riittävästi, Muuten olisin varmaan hätääntynyt, että nyt se maito loppuu.

     4.Maito lisääntyy imettämällä

Oli hyvä tietää, että maito lisääntyy imettämällä. Maitopisaroita tuli jo vähän ennen synnytystä ja huolestuin, että vauvan maidot menee nyt sivusuun. Jotenkin tiedostamattomasti ajattelin, että maitoa on joku määrä ja sitten se voi loppua ainakin siltä päivältä. Hämmästyin siitä, että rinnat osaavat tuottaa maitoa juuri vauvan tarpeisiin sekä määrällisesti, että laadullisesti.

     5.Jälkisupistukset

Ihmettelin, miksi ihmeessä imettäessä sattuu alavatsaan, niin että täytyy kiemurrella. Sitten muistin lukeneeni jälkisupistuksista. Jälkisupistuksia tuli imetyksen aikana vielä viikkoja synnytyksen jälkeen. Ne eivät tuntuneet niin teräviltä kuin synnytyssupistukset, mutta saivat kuitenkin tosiaan vähän kiemurtelemaan. Joillekin niitä ei kai tule ollenkaan.

     6.Maitotulva

Maitoa tuntui olevan aluksi joka paikassa. Liivejä sai vaihtaa usein, jos ei halunnut haista happamalle maidolle. Onneksi olin ostanut useammat imetysliivit. En ollut kuullut suihkutisseistä, mutta huomasin omistavani sellaiset. Juuri kun olin jo rutinoitunut vuoraamaan sänkyni pyyhkeillä ja pesemään suihkun seiniä, maidon tulo kuitenkin tasaantui.

Viimeisenä ja tärkeimpänä: Imetyksen ihanuus

Kaikesta huolimatta nautin imetyksestä alusta asti ja olin todella iloinen, että täysimetys onnistui, kun sitä olin toivonut. Tämä vauvani on mielestäni maailman paras imetettävä. Kaikesta äidin säätämisestä huolimatta, hän oli tyytyväinen, kun pääsi rinnalle ja jaksoi suihkutissejäni, jotka ampuivat maitoa suun täydeltä ja välillä myös naamalle. Hän alkoi pian kiittää maidosta väläyttämällä valloittavan hymyn imetyksen päätteeksi.

Nykyään meidän imetyshetket ovat ihania levollisia hetkiä. Välillä voidaan vähän naureskella kesken syönnin tai kertoilla juttuja toisillemme. Tai ihan vain olla hiljaa lähekkäin. Minulle se on myös hetki pysähtyä ja tyhjentää mieli kaikesta. Imetys on mulle parasta keskittymistä hetkeen ja siihen, mikä on tärkeintä.

Hyvää äitienpäivää minulle!

Tasan vuosi sitten äitienpäivän aamuna saimme tietää, että meille tulee vauva. Uutinen aiheutti tunnevyörynä iloa, innostusta, jännitystä ja hämmennystä. Tuntui uskomattomalta ajatella, että vuoden päästä äitienpäivänä meillä olisi ihan oikea vauva. Vähän pelottikin ajatella asiaa liian konkreettisesti, jos jokin menisikin vielä pieleen. Tänä äitienpäivänä sain onnellisesti herätä se pieni kainalossa, josta vuosi sitten kaksi viivaa raskaustestissä kertoi. Tämänkin aamun tunnelma oli iloinen ja innostunut, mutta jännityksen tilalle on tullut levollisuus ja hämmennys on vaihtunut varmuuteen. Minä olen äiti.

Olin niin monta kertaa elämäni aikana ajatellut, miten onnelliselta tuntuisi saada oma lapsi ja olla äiti, että aloin raskausaikana pelätä, jos äitiys ei tunnukaan siltä, miltä kuvittelin sen tuntuvan. Olin myös kuvitellut sen hetken, kun vauva syntyy ja saan hänet syliini. Kuinka onnellinen olisin ja rakastuisin vauvaan heti täysin. Olinkin vähän pettynyt siihen, etten saanut nähdä vauvani ensi hetkiä ja kun sain nähdä vauvan ensi kerran, olin lääketokkurassa ja todella uninen. Vaikka olin tietenkin onnellinen vauvasta, ei hetki vastannut kuvitelmaani.

Kuitenkin kun muutaman tunnin vielä tokenin synnytyksestä ja pääsin rauhassa tutustumaan vauvaan, sain kokea sen, mitä olin odottanut. Pieni tyttö todella valloitti sydämeni. En ollut osannut edes kuvitella sitä iloa, kun kuuntelee oman pienen tuhinaa ja katselee, kun vauva venyttelee. Ei ole mitään kauniimpaa ja ihanampaa maailmassa kuin oma lapsi.

Synnytyksen jälkeen ja imetyksen alussa kävin läpi monenlaisia tunteita ja välillä pysähdyin miettimään, onko oikein, etten koko ajan ole vain onneni kukkuloilla. Kaikki kuitenkin tasaantui ja tällä hetkellä äitiys on minulle sitä vaaleanpunaisessa kuplassa elämistä, mitä olin odottanut. Ne hetket tekevät niin onnelliseksi, kun lapsi hymyilee ja tuntuu, että sulaa rakkaudesta. 

Toivon, että voisin aina nähdä ja tuntea äitiyden positiivisesti niin kuin nyt, vaikka haasteita varmasti tulee. Toivon myös, etten antaisi pelkojen puhkaista tuota rakkauden kuplaa, jonka suojassa nyt elämme.

”Käännyt minuun päin ja virnistät,

Ja minä tiedän, että ymmärrät,

Vaikket sano vielä sanaakaan.

Silmäsi sen mulle kertovat,

Nuo tummansiniset ja avarat,

samaa salakieltä me puhutaan.

Toivon, että päästä vuosien,

tulet luokseni silloin juoksien,

vaikka omia teitämme jo kuljetaan.

Käännyt minuun päin ja virnistät,

ja minä tiedän, että ymmärrät,

kuinka paljon sinua rakastan.”

Kestovaippatempaus 2019

Osallistuin viime viikonloppuna kestovaippatempaukseen Facebookissa. Tapahtuman tarkoituksena on lisätä kestovaippailun näkyvyyttä jakamalla kuvia ja tarinoita somessa. Blogin pienen hiljaiselon jälkeen ajattelin jakaa tarinan myös täällä.

Kestovaippailu ei ollut tullut mieleeni ennen kuin äitini kysyi aionko käyttää kestovaippoja. Silloin vastasin vähän hölmistyneenä, että en kai. Rupesin kuitenkin lueskelemaan kestovaippailuista ja kiinnostus heräsi. Ajatus vaippajätteen määrästä hirvitti jo etukäteen, ja laskeskelin myös paljonko vaippoihin menee rahaa joka kuukausi.

Aluksi kestovaippailu tuntui monimutkaiselta. En ollut nähnyt ikinä kestovaippoja, joten minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä ovat esimerkiksi imut, taskuvaipat, sisätäyttövaipat tai aio-vaipat. En myöskään osannut ajatella materiaaleista juuri mitään. Ostinkin ensimmäisen vaippapaketin aikalailla summanmutikassa käytettynä. Näillä vaipoilla päästiin osakestoillen alkuun, kun tyttö syntyi, mutta lempparivaipat löytyivät vasta vähän myöhemmin.

Pian lapsen syntymän jälkeen olin jo hurahtanut kestoiluun. Alun muutaman pikku kömmähdyksen jälkeen (unohdin laittaa kuorivaipan sisävaipan päälle) kestovaippojen käyttö on sujunut hyvin. Kaikki kokeilemamme mallit ovat toimineet, vaikka toiset vaipat ovat olleet selvästi toisia parempia. Suosin vaippoja, jotka ovat helppoja pukea ja "ohuita". Totsbotsin Easyfit Star-vaipat ovatkin tämänhetkisiä lemppareitani. Kestoilemme lähes aina päivisin ja joskus myös öisin. Reissuissa on välillä kertikset käytössä, sillä ilman autoa liikkuessa, on kätevämpää saada vaipat pieneen tilaan.  

Kuvassa Totsbots Easyfit V4. Osallistuin kuvalla Facebookin Kestovaippatempaukseen

Kestoillessa voi säästää huomattavasti rahaa etenkin, jos ostaa vaipat käytettyinä. Voi myös käydä niin, että kestoilusta tulee ikään kuin harrastus ja tekisi mieli olla aina kokeilemassa jotain uutta. Kestoilun alussa ajatuksena oli hankkia vaipat mahdollisimman edullisesti ja näin säästää paljon kertiksiin verrattuna. No… Kun menin ostamaan tuon kirsikkasydän kuvioisen vaipan, ymmärsin, että nätit kuosin tekee vaipan vaihdosta paljon kivempaa. Tunne on vähän sama kuin ostaisi uudet hienot kengät ja odottaisi, että tulee tilaisuus laittaa ne taas jalkaan. Joten viime päivinä olen metsästellyt kivoja kuoseja ja uusia materiaaleja testattavaksi. Tällä tavalla säästöä ei tietysti niin paljon tule, mutta yritän lohduttautua sillä, että joskus sitten eteenpäin myydessä niistä saa vielä jotain takaisin.

Villaa talvivauvalle

Vaikka koulun käsityötuntien ompelukoneen katkenneet neulat ja solmuun menneet langat ovat saaneet jättämään ompelutyöt muille, olen aina tykännyt neuloa. Vauvan vaatteiden neulominen on erityisen mukavaa, koska työt valmistuvat nopeasti. Niinpä tältä meidän talvivauvalta ei puutu villasukkia, tumppuja tai myssyjä.

Innostuin neulomaan vauvalle myös Prinsessa Estellen neulenutun kodinkuvalehden sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Ihastuin pitsineuleeseen, ja meidän prinsessalle täytyi saada samanlainen. Ohjetta oli helppo seurata, vaikka en ole neuleita oikeastaan aiemmin tehnyt ja kaarrokkeen tekeminen oli uusi juttu.

Käytin lankana Novitan Baby Wool -lankaa, joka on 100 % merinovillaa. Suosin usein Novitan lankoja, koska niitä on helposti saatavilla kaupoissa silloin, kun neulontainto iskee ja silloin, kun ostan ensin lankaa liian vähän. Novitalla on lankavyötteissä myös kansainvälinen merkintä lankojen paksuudesta, mikä helpottaa ohjeen lankojen korvaamista Novitan langoilla. Tuossa ohjeessa on käytetty DK-vahvuista lankaa ja Baby Wool -langassa on sama merkintä. 100 g lankaa eli kaksi lankakerää ei kuitenkaan ihan riittänyt, vaan tarvitsin ihan pienen pätkän vielä kolmannesta kerästä.

Pehmeällä langalla oli mukava neuloa, mutta silmukat vähän venyivät, kun jätin työn puikoille odottamaan. Neulon aika tiukkaa neuletta, joten venyminen johtui ehkä siitä, langasta ja puikoista. Käytän nimittäin mieluummin bambupuikkoja, mutta pitkiä puikkoja omistan vain metallisina, joten käytin nyt niitä. Seuraavalla kerralla taidan testata tulisiko Novita Wool Cotton -langalla tasaisempaa jälkeä. Tosin täksi kevääksi meidän pienelle on haalittu välivaatteita sen verran monta, että saa nähdä ehtiikö kaikkia kunnolla käyttämäänkään.

Napit sain mummoni ”nappikaupasta”. Hän on nimittäin irrottanut napit vuosien varrella vanhoista vaatteista ja tällä hetkellä nappeja löytyy useampi peltipurkillinen.

Koko asu syntynyt yhteistyössä mummojen ja isomummon kanssa

Vauva ei nuku usein enää pidempiä päiväunia muuten kuin vaunulenkeillä, joten en ole nyt ehtinyt käsitöihin juurikaan keskittymään. Muutama projekti on kyllä mielessä...

Hello World! - kuukausi takana

Vauva-arkea takana jo yksi kuukausi! Elämä vauvan kanssa asettui tosin kunnolla uomiinsa ehkä pari viikkoa sitten, kun olin toipunut synnytyksestä vähän paremmin ja vauvanhoito alkoi sujua varmemmilla otteilla. Meidän arki onkin tuntunut nyt juhlalta, kun saa joka päivä ihmetellä pientä ihanuutta. On myös ihanaa ja toisaalta haikeaa seurata, kun pieni kasvaa vauhdilla ja oppii kaikkea uutta. Nyt kun ollaan saatu nukuttuakin öisin, itsellekin jää energiaa päiviin. Kuukausi on mennyt vauhdilla, mutta toisaalta en osaa ajatella enää arkea ilman vauvaa. Tavallaan tuntuu kuin hän olisi aina ollut osa meidän perhettä.

Olen toipunut ihmeen hyvin kuukauden aikana synnytyksestä. Synnytyksessä ei oikeastaan mikään mennyt toiveideni mukaan paitsi tärkeimpänä, että lapsi syntyi terveenä ja hyvinvoivana. Vauvan sydänäänissä oli häikkää ja synnytystä yritettiin nopeuttaa tuloksetta. Lopulta ilmeni, että minulla oli paha infektio ja korkea kuume. En ollut edes tajunnut kaikilta kivuilta, että olenkin kovassa kuumeessa. Sitten mentiinkin leikkaussaliin ja seuraavat muistikuvat ajoittuvat usean tunnin päähän, sillä minut nukutettiin. Pääsin tarkkailusta vasta seuraavana yönä vauvan kanssa samalle osastolle, koska olin menettänyt paljon verta ja täytyi odottaa, että verenvuoto varmasti loppuu.

Synnytys oli siis todellinen koettelemus, mutta onneksi hyvä henkilökunta auttoi selviämään kaikesta. Vauva pääsi myös onneksi heti isin hyvään hoitoon. Pari ekaa viikkoa olin aika kipeä kaiken jälkeen, vaikka olenkin toipunut uskomattoman nopeasti -kiitos rukouksista! Ensimmäisen viikon aikana kotona tuntui siltä, ettei ehtinyt tehdä päivän aikana oikein mitään, vaikka mieskin oli isyyslomalla hoitamassa pientä ja tekemässä kotitöitä. Sängystä ylös pääseminen oli vielä kotonakin melkoinen operaatio kipeän leikkaushaavan kanssa. Nyt kuukauden jälkeen pystyn liikkumaan jo aivan normaalisti, mutta täytyy malttaa vielä ottaa rauhallisemmin.

Tyttö on ollut alusta asti tarkkaavainen ja viime viikon aikana hän on alkanut jo selvästi juttelemaan. Hymykin tulee aina, kun äiti tai isi keksii hauskoja juttuja ja leikkejä. Hänellä olisi jo kova hinku päästä liikkeelle ja pari kertaa hän onkin onnistunut ihme kyllä kiepauttamaan itsensä vatsalta selälleen. Pikkuhiljaa myös lelut alkavat kiinnostaa enemmän ja niitä onkin ihmeellisesti kertynyt tuonne lelulaatikkoon tämän kuun aikana. Äitini -nykyään mummo- oli oikeassa sanoessaan, että leluja ei kannata kauheasti etukäteen ostella, kun niitä myös tulee. Tulihan niitä jokunen ostettua.

Tässä meidän vauvauutisia kuukauden ajalta!

Tervetuloa pienokainen!

Terve tyttö syntyi 

26.1.2019

<3

Ihmetystä täynnä,

nämä ensimmäiset päivät.

Mistä tulit meitä ilahduttamaan?

Vain hetki sitten,

kohdussani sua kannoin.

Tänään olet koko maailmani.

En raaski laskea viereltäni,

kun makaat kiinni kyljessäni.

Onnekseni olet nyt tässä!

Loppuraskauden venymistä

Ulkona on lumista ja hiljaista – niin kuin meillä vielä kotona. Siis hiljaista. Reilu viikko sitten ajattelin, ettei tässä niin kiire ole synnyttämään, kun loppuraskaus on ollut ihan mukavaa. Nyt kuitenkin täällä odotetaan jo kärsimättömästi, milloin kotimme täyttyisi tuhinasta, tohinasta ja itkuista.

Kohta vaunuillaan tätä rantatietä

Raskausaika on ollut täynnä muutoksia ja muuttoja ja silloin, kun en ole venynyt niin paljon fyysisesti, on täytynyt venyä ainakin henkisesti.

Yllättäen loppuraskaus on ollut fyysisesti kevyempi kuin raskauden ensimmäinen kolmannes. Alussa pahoinvointi, monet muut raskausoireet sekä epävarmuuden tunteet siitä, onko pieni elämän alku varmasti kunnossa, saivat ensimmäiset kolme kuukautta matelemaan. Muutenkin aikaa vei ja välillä huolta aiheutti selvittää, miten asiat Saksassa toimivat. Siitä enemmän täällä. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja varsinkin Suomeen muuton jälkeen raskauteen on ollut helpompi suhtautua rennosti ja nauttia tästä ajasta. Aluksi esimerkiksi stressasin liikaa, että syön jotain haitallista. Tämä yhdistettynä loputtomaan ja jatkuvaan nälkään vei aika suuren osan ajatuksista.

Muutto Suomeen oli kuitenkin paljon raskaampi kuin olin osannut ajatella. Vuokrattiin ensin asunto Saksasta käsin asuntoa näkemättä ja asunto ei tuntunut oikein hyvältä. Lopulta muutimme toiseen kaupunkiin miehen uuden työn perässä ja pääsimme asettumaan nykyiseen asuntoon vasta kuukausi ennen laskettua aikaa. En uskonut, että tänne oltaisiin päädytty, ja muuttorumban venyminen oli hermoja raastavaa. Nyt ollaan kuitenkin saatu kaikki toistaiseksi järjestykseen ja täältä ei puutu enää kuin vauva. Onneksi raskaus sujui kaikesta huolimatta ongelmitta. Tämän sähellyksen aikana sain kuitenkin myös opintoja kasaan ja nyt on mukava viettää äitiyslomaa.

Kaikki valmiina!

Silloin, kun on tuntunut siltä, ettei asiat järjesty, olen tämän Ryan Ellisin kappaleen myötä muistuttanut itseäni, että kaikki tilanteet ja meidän pienokainen on paljon omiamme vakaammissa käsissä.

”You hold it all in the palm of Your hands

You hold it all in the palm of Your hands

Everything's alright”

Ryan Ellis – Everythings Alright

Nyt täällä vain aktiivisesti odotellaan, milloin alkaa tapahtua.